Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapseton, miksi ihmeessä?
20.03.2017 |
En halua aiheuttaa riitaa vaan haluan vaan kysyä vilpittömästi miksi et halua lapsia. Kun minä olen tehnyt lapset enkä ole nähnyt elämälleni muuta suuntaa. En tiedä mitä tekisin jos ei olisi lapsia. En keksi muuta tekemistä. Joten mikä on saanut sinut valitsemaan toisin?
Kommentit (395)
Ja näin : Miksi ei mene "jakeluun" , että kaikki eivät tätä valintaa voi itse edes tehdä ( lääket. syyt). On todella loukkaavaa udella asiasta, samoin kyllä kumppanistakin kysely harmittaa ( koska sekään ei aina ole oma valinta, että ei ole löytänyt / saanut ketään:( )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta eri syytä:
- en löytänyt isää lapsilleni, jäin yksin
- olen tehnyt paljon töitä
- en oikeastaan kauheasti haaveillut lapsista
- minulla perinnöllinen sairaus joka haittaa elämää, en halunnut sitä lapselle
Tässäpä näitä...
Koska itsekin olen kokenut että tämä elämä ei ole elämisen arvoista, vaan lähinnä läpi lusittava tuomio, niin en halua tehdä lisää ihmisiä tätä kärsimään.
Eikä oma elämäni ole edes erityisen kamalaa, on rahaa, hyvä koulutus, olen terve, jne, mutta minusta vaan tämä koko ihmisen olemassaolo on tympeää. Täällä sitä tarvotaan, hyvien ja huonojen kausien vaihteluissa, ilman mitään erityistä tarkoitusta, kuluttamassa luonnonvaroja ja tuhoamassa luontoa. Kulutetaan aikaa viihteellä ja muulla, koska pelkkä oleminen on niin tarkoituksetonta ja tylsää. Jos mulla olisi sisua, lopettaisin omankin elämäni, mutta kun olen nössö niin kai sitä tulee lusittua niin kauan kunnes kroppa pettää luonnostaan.
Maailma tulee tuhoutumaan väenpaljouteen ja joissakin maissa ei ole minkäänlaista aikomustakaan rajoittaa lapsentekoa vaan päinvastoin. Euroopassa on muuallakin nouseva trendi, että nuoret eivät halua tehdä lapsia näin epävakaaseen tilanteeseen. Sukulaiseni kyllä jatkavat geenejäni, jos sillä nyt mitään merkitystä on. Toki jokainen saa valita mielensä mukaan, mutta ei saa painostaa toisia.
Olen vasta 23-vuotias, mutta en voi saada lapsia. En ole koskaan halunnut lapsia enkä ole äiti-ihminen, joten olen ajatellut että tämä on oikeasti luonnon valinta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä lapsista.
En pidä pienen lapsen hajusta. Ajatus kuolaa valuvasta suusta, kakkapyllystä ja räkänokasta tuntuu vastenmieliseltä. Vielä pahempaa on se kimeä ääni, jota lapset pitävät. Ja riehuminen, kattilankansien paukutus ym. Huoahdan "voi ei!", kun käyttämääni bussiin alkaa lappaa joku päiväkotiryhmä tai luokallinen alakoululaisia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen täytyy saada olla fyysisesti aktiivinen, joten tuollaiset asiat on sallittava. Koska en kestä sitä, mitä lapsen mielestäni kuuluu saada tehdä, on parempi, että en niitä hanki.
Rakastan kissoja, etenkin tavallisia maatiaiskissoja, ja niiden kuvatkin saavat minut hyrisemään onnesta. Lasten kuvien katselu ei herätä mitään samanlaista tunnetta. Lapsista on myös huolta ja rahanmenoa. Oma lukunsa ovat vielä nokkavat nyreät teinit, jotka kinuavat rahaa muotivermeisiin ja joiden mielestä äiti on paska kun ei anna.
Ainoa miksi voisin haluta lapsia olisi saada tarkkailla, miten kieli kehittyy ja lapsen ymmärrys maailmasta vähitellen karttuu; siis tällainen tutkijan mielenkiinto asiaa kohtaan. Se ei kuitenkaan ole riittänyt minulle syyksi niitä hankkia. Olisin varmaan ollutkin aika kalsa mutsi.
Elämäni suurimpia virheitä on ollut suostua ystäväni lapsen kummiksi. Ajattelin asian siltä kannalta, että voin siinä vähitellen tutustua yhteen lapseen. En kuitenkaan oikein saanut minkäänlaista yhteyttä häneen.
Vaikka en itse lapsia ole halunnut, ymmärrän että jonkun yhteiskunnassa on niitäkin tehtävä. Osallistun mielelläni lapsista koituviin kustannuksiin maksamalla veroja, kunhan minun itseni ei tarvitse olla lasten kanssa tekemisissä.
Pelkään sitä ajatusta, etten voi paeta äitiyttä. En voi ''peruuttaa'' lasta jos huomaan etten pidäkkään siitä elämästä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme mieheni kanssa allergisia lapsille ja lemmikkieläimille.
Matkustamme, sisustamme, matkustelemme, shoppailemme, kokkailemme vapaa-aikana ja teemme yhteiskunnallisesti tärkeää työtä ja meillä on hyvät urat. Kellään perheenjäsenillämme tai ystävillämme ei itse asiassa ole lapsia, joten sovimme hyvin joukkoon :)
Sanotaan näin:
Nyt kun olen kerta nainen, EN halua lapsia.
Jos olisinkin mies, haluaisin lapsia.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ilman omia lapsia on ihanaa, olen siihen tyytyväinen. Silloin tällöin hoidan sisarusten lapsia ja pidän heistä ovat ihania, mutta jo päivä heidän seurassaan ja heti tulee ajatus että huh huh onneksi eivät ole minun. Tekemistä riittää, kumppanin, ystävien ja perheen kanssa, harrastusten parissa, aikaa saisi olla ennemmänki noille asioille.
En ottaisi sitä riskiä että lapsi joutuisi kokemaan samaa paskaa mitä itse on joutunut. En usko että olisin hyvä äiti. Synnytyskään ei houkuttele, en siedä sitä että vieraat ihmiset ronkkivat minua. Jos haluaisinkin lapsen, ennemmin adoptoisin jonkun joka tänne on jo joutunut syntymään kuin tekisin taas uuden ihmisen.
Vaikea löytää syitä miksi tehdä lapsia. Rajoittaisi elämää aivan liikaa. Kaikki elää tavallaan ja oikeita tapoja ovat, teit lapsia tai et.
Voisin olla isä mutta en äiti. Ja nyt kun vaihtoehto olisi olla vain äiti niin ei lapsia kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- en yksinkertaisesti halua lapsia
- en pystyisi tarjoamaan lapselle "hyvää elämää"
- oma kokemukseni lapsuudesta on melko kurja
- oma kokemukseni elämästä ylipäätään on melko kurja
- olen näin aikuisenakin yksinäinen, sosiaalisesti kyvytön, mahdollisesti masentunut, köyhä
- en halua olla raskaana enkä missään tapauksessa halua synnyttää
Oliskohan siinä tärkeimmät.
Suomi ei ENÄÄ ole niin houkutteleva maa asua tai jäädä tänne töihin, että tänne kannattaisi hankkia mitään jälkikasvuja. Työpäiviä pidennetään, veroja nostetaan, palkat eivät nouse, helatorstait joutuu varmasti jatkossa olla töissä joten miten perheelle jäisi aikaa tai rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskuus. Olen aina ollut laiska ja mennyt siitä mistä aita on matalin ja helpoimman kautta. Näin olen elänyt hedonistisen autuaasti yli viiskymppiseksi.
En halua olla mikään synnytyskone. En ole koskaan halunnut.
Kun muut tytöt leikkivät kotia vauvanukeilla, niin minä leikin muotinäytöstä Barbiella.
Minulla on hyvä ja mielenkiintoinen ura. Pidän työkavereistani ja pitkät työpäivät ei haittaa. Minulla on myös erinomainen avomies, jolle on myös oma ura tärkeä. Tykkäämme matkustella ja tehdä asioita oman mielen mukaan (esim. urheilla töiden jälleen). Meillä on yksinkertaisesti hyvä elämä.
En vaan ikinä halua olla se väsynyt mamma jossain Prisman jonossa kulahtaneet vaatteet päällä, hermoromahduksen partaalla, samalla kun räkönokka kiukuttelee. Meistä kumpikaan ei halua 8-16 arkea lapsen ehdoilla. Toinen asia mikä pelottaa on, että siitä kasvaisi sellainen aivan karsea teini, joka tappelee jossain Kampissa. Tai joku "Suomi ensin" -juntti.
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei ENÄÄ ole niin houkutteleva maa asua tai jäädä tänne töihin, että tänne kannattaisi hankkia mitään jälkikasvuja. Työpäiviä pidennetään, veroja nostetaan, palkat eivät nouse, helatorstait joutuu varmasti jatkossa olla töissä joten miten perheelle jäisi aikaa tai rahaa?
No kerroppa se parempi maa missä ihan kaikki on aina paremmin niin ostan heti menoliput.
Kahdeksan tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa kasvatan muiden lapsia. Opetan lapsille mikä on oikein ja väärin, vaihdan paskavaippoja, pyyhin neniä, pidän sylissä itkevää ja syötän. Todistan lapsen ensiaskeleita, opetan kuivaksi ja seuraan kielen kehittymistä. Yritän auttaa vanhempia ongelmissa, kuuntelen valitukset ja jaan ilon hetket. Näen välinpitämättömyyttä ja perheväkivaltaa ja seuraan kuinka yhteiskunta pelastaa lapsia huonoista oloista.
En henkilökohtaisesti usko että minulla riittäisi resursseja tehdä samaa sekä työaikana että vapaa-ajalla. Nautin työstäni suunnattomasti mutta kun suljen päiväkodin portin saan rauhassa maata sohvalla, jättää kotityöt tekemättä, lenkkeillä koiran kanssa ja vetää överikännit enkä yksinkertaisesti jaksaisi jos joutuisin luopumaan kaikesta jatkaakseni työtäni vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei ENÄÄ ole niin houkutteleva maa asua tai jäädä tänne töihin, että tänne kannattaisi hankkia mitään jälkikasvuja. Työpäiviä pidennetään, veroja nostetaan, palkat eivät nouse, helatorstait joutuu varmasti jatkossa olla töissä joten miten perheelle jäisi aikaa tai rahaa?
No kerroppa se parempi maa missä ihan kaikki on aina paremmin niin ostan heti menoliput.
Venäjällähän ne trollit on töissä. Varmaan siellä autuus on.
Olen sellainen ihminen, että työpaikalla olen todella sosiaalinen ja otan kaikki huomioon, juttelen kaikkien kanssa, heitän vitsiä ja olen todella läsnä. Kotona sitten taas rakastan yli kaiken rauhaa.. haluan vain olla ja keskittyä itseeni. En kestä minkäänlaista melua kotonani työpäivän jälkeen, ajatuskin ahdistaa ja järkyttää.