Mä haluaisin jättää mieheni mutta en halua että kukaan muu saa sitä
Kommentit (30)
että olis niin paljon helpomi jos se vahingossa kuolisi :) En ole tappamassa mutta joskus epätoivoissani olen ajatellut tuotakin että sitten kukaan muu ei saisi sitä ja munkaan ei tarvitsisi kärsiä, saisin vaalia menetetyn rakkauden muistoa ja saattaisin olla onnellinen jonkun ihanan normaalin miehen kanssa ...
Kannattaa se jättää, silläkin uhalla, että joku muu sitten omii sen. Jos oikeasti rakastat miestäsi, sinua ei haittaa hänen uusi onnensa. Ja jos et, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa erota. Uusi onnesi voi odottaa ihan nurkan takana.
elin monta vuotta "suhteessa" miehen kanssa, joka oli todella epätasapainoinen. Halutessaan todella ihana ja varmasti sen takia häntä niin kauan katselinkin mutta vihaisena todella todella vaarallinen. Ei ikinä tehnyt mulle mitään konkreettista pahaa, mutta henkistä väkivaltaa harjoitti niin paljon, että olin lopulta ihan romuna. Tiedän, että mun olisi pitänyt lähteä ajat sitten kävelemään, mutta mulla oli just toi sama ongelma: en halunnut että hän on jonkun muun kanssa onnellinen.
Ja oikeasti, joskus toivoin, että hän kuolisi. siis en aikonut itse tappaa, mutta toivoin että hän kuolisi esimerkiksi onnettomuudessa. Mies uhkaili mua joskus sillä, että kertoo minusta asioita, joita olin kertonut hänelle luottamuksella. Olin silloin nuori ja oikeasti ihan paniikissa siitä. Nykyään olisin varmaan vaan, et no siinähän kerro.
Lopulta, monen mutkan kautta, suhde loppui. Jälkikäteen olen miettinyt, että en usko että kyseessä edes oli rakkaus. Mulla oli jonkinlainen pakkomielle siihen suhteeseen. Ja samoin siihen mieheen. Sitä on tosi vaikea selittää, mutta mitään muuta se ei voi olla, koska jos suhteessa kokee jatkuvaa huonoa oloa, mutta silti siinä roikkuu, kyseessä on pakkomielle ja huono itsetunto. Ainakin minun mielestä. En toki sano, että tietäisin sinun tilanteesi.
Oma neuvoni on, että anna mennä. Usko mua. Jos haluut jutella, niin voin kyllä ainakin yrittää antaa jonkin sortin vertaistukea. Kertomuksesi kuulosti niin tutulta.
Mutta siis tosi puheessa, tiedän että se kuulostaa naurettavalta, että miksi on yleensä roikkunut koko miehessä. Ja siis kun sanoin, että olen joskus toivonut että hän olisi kuollut, niin se oli siis joskus syvimmän epätoivon hetkillä, ei siis mitenkään jatkuvasti tai usein tai sellaista.
Musta on ikävää, että sä nimittelet sekopäiksi ihmisiä, joita et edes tunne tai et tiedä tilanteesta mitään. Sulta puuttuu empatian tunne kokonaan.
nro 5
Kyllä se niin on, että ihmisellä on ensisijaisesti vastuu omasta elämästään. Jos on itsellä paha olo parisuhteessa, vaikka on kaikkensa tehnyt sen eteen, on parempi vaan lähteä. Joskus ihan oman turvallisuudenkin sekä fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin takia täytyy lähteä.
Se, että ei kestä, että joku muu olis miehen kanssa tuntuu ehkä rakkaudelta, mutta ei itseasiassa ole. Rakkautta on se, että haluaa parasta onnea rakkaalleen. Joskus se en olekaan minä, jonka kanssa hän voi olla onnellisin. Sen huomaaminen ja myöntäminen sattuu, mutta se on sitä oikeaa pyyteetöntä rakkautta.
Musta ap toi sun mies ei kuulosta yhtään siltä, että hän sua rakastaisi, anteeksi että sanon. Rakkaus on hyväksyntää ja kunnioitusta, arvostusta siitä että saa viettää tämänkin päivän rakkaansa kanssa. Ei syyttelyä, alistamista, loukkaamista, pettämistä. Teidän suhteenne kuulostaa enemmän läheisriippuvaisuussuhteelta kuin rakkaussuhteelta :-(
Vanha viisaus, joka tuli heti otsikostasi mieleen:
You can't both eat the cake and have the cake. Eli et voi sekä syödä kakkua että säästää sitä. Valinta on tehtävä, molempia kun ei mitenkään voi saada.
Toivottavasi ajatuksesi selkiävät pian. Kuuntele sydäntäsi. Se kyllä kertoo, mikä on oikea ratkaisu. Voimia!
Hän on monessa suhteessa vastenmielinen, mutta hyväksyy minut täysin. Ensimmäinen kerta elämässäni kun joku ei tuijota vain perseen kokoa!!
paremmankin miehen itsellesi, kun älyät jättää tämän nykyisen. Mies joka pettää, huutaa ja haukkuu naistaan ei ole hyvä mies. Sellaisiakin on olemassa, jotka kunnioittaa naista, kohtelevat naisia ystävällisesti ja kohteliaasti, arvostaen. Mä en ap:n miestä koskisi pitkällä kepilläkään, sehän on täysi idiootti ja ääliö.
tulee aika jolloin oiet kjiitollinen että miehelläsi on joku muu, ettei kohdista pahaa huomiotansa sinuun. pääset vapaaksi jos haluat. elämän ja suhteen ei kuulu olla tuollaista.
tuollaisen ihmisen kanssa ja tajusi että tuosta on päästä pois, pelastaa itsensä ja lapsensa.
Tosiaan en ymmärrä, miksi roikutaan ihmisessä joka aiheuttaa ahdistusta, vaikka ajoittain onkin niin ihana ihminen.
"Miten mä voisin muuttua että hän ei olisi minulle niin julma"
Huomaatko, kuinka alistunut olet? Mies on sulle ihan hirveän julma, ja sä vaan mietit, miten SÄ voisit muuttua, ettei hän olis sulle julma... Jos jonkun tässä pitäis muuttua, niin miehen!!
Se, että mies uhkailee, että sua hän ei lyö, mutta sun takia täytyy ehkä lyödä jotakuta muuta on aivan hävytöntä syyllistämistä! Siinäkin sunko pitäs sitten jotenkin muuttua, että mies ei löisi?? Ei kyllä se on mies tässä joka käyttäytyy huonosti!
Mutta kun ihmistä ei voi muuttaa. Ei edes itseään, kuten olet huomannut. Joten te vaan ette sovi yhteen. Mahtaako moisen hirviomiehen kanssa sopia kukaan, en tiedä. Tässä keskustelussa ei ole vielä ilmaanutunut naista joka haluaisi miehesi kaltaisen haukkuvan, arvostelevan, uhkailevan, pettävän, moittivan ja huutavan miehen, joten ehkä pelkosi siitä, että mies jonkun muun kanssa olis, on turha.
Lähde hyvä nainen, anna itsellesi ja elämällesi mahdollisuus paljon paljon parempaan!!!
Se, että ap itse elää läheisriippuvaisessa suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa, ei tarkoita sitä että kaikki muutkin haluaisivat niin tehdä...
kun yhdessä vaiheessa toivoin erään kaverin kuolemaa. Hän teki elämästäni helvettiä, enkä pystynyt itse vaikuttamaan siihen. Hänestä ei kertakaikkiaan päässyt eroon. Olin löytänyt unelma-alan ja muutenkin pidin kotipaikastani, joten muualle muuttaminen ei todellakaan houkutellut. Lisäksi hän olisi saattanut tulla perässä, jos olisi kokenut minut niin ihanaksi kynnysmatoksi, ettei siitä halua luopua.
Onneksi hän itse tajusi muuttaa pois, kun ei muidenkaan kynnysmattojensa kanssa meinannut enää sujua.
että niin sanotusti normaalia on se, että tunnustaa omat "pimeät puolensa", jotka kuuluvat ihmisyyteen. Ja että näillä, jotka kieltävät sen, on suurempi mahdollisuus sairastua esimerkiksi skitsofreniaan. Tosin en sitten tiedä, onko psykologien keskuudessa miten tunnustettu väite.
Lisäksi olen joskus kuullut, että jokainen ihminen esimerkiksi suunnittelee jossain vaiheessa elämäänsä jonkun tappamista, ilman minkään sortin tarkoitusta toteuttaa sitä. Mutta siis ajatusleikkinä pohtii, että miten sen toteuttaisi, miten piilottaisi ruumiin tms.
Varmasti jokainen, joka uskaltaa olla rehellinen itselleen, voi käsi sydämellä sanoa, että on joskus esimerkiksi vihaisena toivonut jotain pahaa jollekin. Ei välttämättä ihan kuolemaa, mutta esimerkiksi huonoa onnea tenttiin, vaikeuksia pomon kans tms.
Tuo suhteenne ei ole oikeaa rakkautta. Rakkailleen halutaan hyvää ja tuo mies ei rakasta sinua vain ainoastaan itseään eikä se tule muuttumaan muuksi kenenkään muunkaan kanssa.
Kuvaamasi kaltainen mies ei pysty tekemään ketään onnelliseksi. Alkuhuuman jälkeen paljastuu hänen sisin seuraavallekin uhrille sinun jälkeesi ja suhde loppuu. Kukaan normaali ei halua elää miehesi kanssa.
Irrottaudu hänestä kerralla, älä jätä mitään mahdollisuutta itsellesi ja hänelle palata suhteeseen hänen kanssaan.
Olet täysin alistettu ja pyrit miellyttämään miestä ja se on väärin.
Pettämistä ei tarvitse antaa anteeksi se on syvin loukkaus parisuhteessa ja syy erota. Jos petturille antaa anteeksi on hänen aina pystyttävä puhumaan petoksesta petetyn kanssa ja oltava se nöyrä osapuoli jatkossa ei todellakaan petetyn.
Olet kynnysmatto jonka yli kävellään mennen tullen, sua viedään kuin märkää moppia lattiaa pestessä.
Turhaan hän sinua syyllistää mielenvikaiseksi koska on sitä itse.
Se, että ei kestä, että joku muu olis miehen kanssa tuntuu ehkä rakkaudelta, mutta ei itseasiassa ole.
Ei tietenkään ole rakkautta, miten joku voi luulla sellaista. Tuo on pakkomielle tai parhaimmillaankin sairasta omistushalua.
Rakkautta on se, että haluaa parasta onnea rakkaalleen. Joskus se en olekaan minä, jonka kanssa hän voi olla onnellisin. Sen huomaaminen ja myöntäminen sattuu, mutta se on sitä oikeaa pyyteetöntä rakkautta.
Juuri näin. Itse tunsin vaimoani kohtaan juuri näin jo ennen kuin aloimme seurustelemaan. Ensimmäista kertaa elämässäni tuntui aidosti siltä, että olisin halunnut nähdä toisen ihmisen onnellisena. Joko minun rinnallani tai ilman minua. Nyt yhdeksän vuoden jälkeen voin uskoa hänen sanansa siitä, ettei olisi kenenkään muun kanssa näin onnellinen. Ja tietenkin voin vilpittömästi sanoa itsestäni samaa hänelle.
Voisit rohkaista ja kertoa, että erosta koituu jotain hyvää. Mutta sinä päätit kutsua näitä naisia sekopäiksi, jonka he joutuvat ikäväkyllä kotonaankiin kuulemaan.
Sinun erosta ei taida olla vielä kovin kauan, kun et osaa tuntea empatiaa muita saman kokeneita kohtaan? Tai olet muuten vaan katkeroitunut?
tuollaisen ihmisen kanssa ja tajusi että tuosta on päästä pois, pelastaa itsensä ja lapsensa.
Tosiaan en ymmärrä, miksi roikutaan ihmisessä joka aiheuttaa ahdistusta, vaikka ajoittain onkin niin ihana ihminen.
Olen tässä viikonloppuna kirjoitellut tänne raivoavasta miehestä, joka on kyllä muulloin aivan uskomattoman ihana mies...Kunhan ei saa raivokohtausta...
No, niiden raivokohtausten takia (viime yönäkin meni taas klo5 asti puhelimessa riidellen) mä oon nyt aika valmis laittamaan pelin poikki, mies syytti mua viime yönä taas kaikesta että itse oon ne pahat sanat tilannut ja se on hänen tapansa riidellä ja ei edes halua muuttua jne, sanoi että ei aio mua lyödä koskaan mutta jotakuta muuta saattaa hyvinkin joutua pahoinpitelemään jos minä jatkan vittuilua...No, ei ole pääajatus nyt tässä mieheni sanat vaan
en vaan kestä ajatusta että joku muu on hänen kanssaan jos minä en. Miehessä on niin paljon hyvää ja asioita joiden takia hänen kanssaan "kannattaisi" olla, että varmasti saa naisen kun uuden haluaa, on tässä ehdokkaitakin ollut mutta mies ei ole ollut kiinnostunut,
no en kuitenkaan voi hänen kanssaan jatkaa jos hän ei muutu, sillä minun mielenterveys ei kestä tätä henkistä väkivaltaa ja jatkuvaa riitelyä...Ja en halua sairastua uudelleen hänen takiaan.
No ei mulla mitään kysymystä edes ollutkaan, purin vaan tätä ahdistusta että joku muu saa olla hänen kanssaan kun hän on hyvänä, ja mitä jos tämä kaikki onkin minun syyni ja hän onkin seuraavalle ainoastaan hyvä, mä en kestä. Miten mä voisin muuttua että hän ei olisi minulle niin julma, en tiedä enää mitä tehdä, jos jotenkin voisin unohtaa pettämisen ja tietyt sanat joita hän on minulle huutanut, tietyt väkivallan purkaukset, eniten ehkä rassaa tuo pettäminen, mies on sanonut että jos en siitä aina menisi allepäin olisi hänellä helpompi olla mulle hyvä, en tiedä, kun se pettäminen silti sattuu yhä vaikka onkin jo vuosia vanha juttu. Voi paska tätä elämää.
Kiva jos joku edes vähän luki tätä paskaa mitä mä elän, auttaa kirjoittaa ylös kun ei kelleen voi puhua, mies saa kauhean raivokohtauksen heti jos alan puhua mu tunteista ja että pelkään häntä, hän alkaa huutaa ja syytellä mua miten en huomioi hänen tuntietaan ja että hänellä on oikeus kertoa mulle aamuun asti huutaen puhelimessa omista ajatuksistaan, koska mä oon vaan nainen ja vielä mielenvikainen vainoharhainen hullu, tulee mun olla hiljaa ja kuunnella, mä en saa esittää tarkentavia kysymyksiä jos hän ei vaikka haluakaan sen tarkemmin puhua siitä tms, on tää vaikeeta.
Ja en silti häntä haluaisi kenellekään muullekaan antaa. Voi helvetti.