Yhden ja kolmen lapsen isän ja äidin seurustelu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minulla kyllä ole mielestäni oikeuksia mennä toisen lasta kasvattamaan, jos tämän isä sanoo, että lapselle ei saa asettaa rajoja, vaan lapsi saa itse päätätä kaikesta.

ap

No, oikeuskia ei olekaan, mutta sinulla on aikuisen velvoolisuus puuttua, jos lapsen etu ei toteudu.

Mitä järkeä tota soppaa on vielä mennä hämmentämään, eikö helpointa ole vaan lähteä kävelemään.

Vierailija kirjoitti:

Niin haluaisin tosiaan miehen, jonka kanssa voisi elää yhdessä tai sitten elää tosiaan vain noilla vuoroviikoilla. Mutta mies ei kuulemma ehdottomasti halua minua menettää, muttei tajua, etten todellakaan ala enää viettämään yhteistä aikaa tai lomia hänen lapsensa kanssa. Viettäkööt kahdestaan.

ap

No koska tämän miehen kanssa et voi elää yhdessä etkä ilmeisesti vuoroviikkoisestikaan koska mies ei halua, niin miksi et jätä miestä? Koska mies ei halua että jätät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen vika on siinä, että meillä yhden lapseen perheissä se ainoa lapsi todella on ensisijalla? Kun voimme niin elää aivan hyvin (riittää aikaa, energiaa ja rahaa) ja toiseksi emme kuitenkaan mitään Jeesusta (saati narsistista psykopaattia) kasvata. Annamme vain aikaamme ja huomiota lapsellemme. Itse elän ydinperheessä, jossa on yksi lapsi. Tuntuisi hullulta, jos eroperheessä ei jatkettaisi sitä samaa kasvatustapaa ja elämäntyyliä, mitä tehtiin jo ydinperheessä. Monilapsiset perheet eivät varmastikaan voi näin elää, mutta monille meille yksilapsisille lapsen huomioiminen on tosi tärkeää. Hän on meidän kallein aarteemme :)

Tottakai saa ja pitääkin olla etusijalla. Samoin lapset etusijalle vaikka niitä olisi 10. Mutta nyt olikin kyse siitä että lapsella on aivan likaa valtaa määrätä mitä tehdään, milloin, miten, koska mennään nukkumaan jne. Tämä ei ole hyväksi kenellekään eikä varsinkaan lapselle itselleen. Ongelmia tulee viimeistään koulussa kun kaikki ei menekään niin kuin itse haluaisi ja muut lapset osoittavat omaa tahtoaan eivätkä anna pompottaa itseään. Vaikea saada kavereita kun ei osaa huomioida toisten tarpeita, vaikea odottaa vuoroaan kun aina on palvelu toiminut kun vähänkin vihjaisee, vaikea kuunnella luokassa kun koskaan ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin mitä itse haluaa. Sitten laskee itsetunto, otetaan nyrkit käyttöön välitunnilla kun muut lapset ei tee niinkuin itse haluaisi eikä ole koskaan tarvinnut opetella miten toimitaan kun ollaan erimieltä. Negatiivista palautetta tulee joka suunnalta, kukaan ei halua leikkiä lapsen kanssa ja kaikki muuttuu yleisesti hankalaksi. Sitten mennäänkin lastenpsykiatrian polille tutkimuksiin ja seuraavaksi osastolle ja sitten ihmetellään kun "ihan tavallisesta perheestä" tuleva lapsi nyt näin oireilee. Mistä voi johtua??!! Lapsia saa ja pitää rakastaa ja huomioida! Se on lapsen parhaaksi. Mutta niin on myös rajojen asettaminen ja toisten huomioon ottamisen opettaminen. Jos on vain yksi lapsi joka on kotihoidossa eskari ikään asti niin kannattaa ehdottomasti 3-4 vuotiaana viedä johonkin kerhotoimintaan mukaan jotta oppii myös olemaan toisten lasten kanssa ja ryhmässä.

Avioeroperheestä tuleva heittopussi ei tule "ihan tavallisesta perheestä". Vanhempien tehtävä on hoitaa kasvatuspuoli, ei vaihtuvien äitipuolien jotka pelaavat vain omaan ja omien lastensa pussiin.

Lue kuules nyt uudestaan ja ihan ajatuksen kanssa! Siis pointtina on että jos lapsi saa päättää kaikesta niin siitä ei hyvää seuraa. Oli sitten ydinperheen tai uusperheen lapsi. Ja tämä asia on varma! Nähty on ja monesti. Olen töissä alalla. Niin, ja jos virheellisesti kuvittelet että uusperheissä lapset automaattisesti voivat huonosti niin tiedoksi: olet väärässä. Tulipa vaan mieleen kun kommentoit etteivät ole ihan tavallisia lapsia tai ihan tavallisen perheen lapsia.

Niin? Ja se on vanhemman asia hoitaa kasvatus, ei ulkopuolisten kuten äitipuolen. Alalla myös toimivana saanen olla eri mieltä uusperheiden lasten ongelmattomuudesta...

Aikuisella ei ole mitään velvollisuutta puuttua siihen miten lapsi käyttäytyy äitipuolen kodin seinien sisäpuolella? Lapsi voi ihan vapaasti satuttaa itseään,  kun ei kuulu äitipuolelle? Miten lapsen kanssa päivittäin arkea elävä on ulkopuolinen? Toimit alalla ja sanot, että aikuisella ei ole mitään velvollisuutta puuttua lapsen emotionaaliseen kaltoinkohteluun? Päiväkodissa siivoojana?

Olen kanssasi samaa mieltä. Tietysti kasvatus kuuluu osaltaan kaikille aikuisille jotka ovat tiiviisti mukana lapsen elämässä. En usko että tuo kommentoija on oikeasti alalla, taisi vain provosoitua minun kommenteistani aiemmin. Minä olen oikeasti alalla (lastenpsykiatria).

No niin rakastan kyllä miestä ja ilman lastaan hänen kanssaan on oikein mukavaa. Mutta ei tässä siis tosiaan taida juuri muuta vaihtoehtoa enää olla, kun jättää hänet ja toivoa löytävänsä joskus mies joka kasvattaa lastaan/lapsiaan "normaalisti".

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen vika on siinä, että meillä yhden lapseen perheissä se ainoa lapsi todella on ensisijalla? Kun voimme niin elää aivan hyvin (riittää aikaa, energiaa ja rahaa) ja toiseksi emme kuitenkaan mitään Jeesusta (saati narsistista psykopaattia) kasvata. Annamme vain aikaamme ja huomiota lapsellemme. Itse elän ydinperheessä, jossa on yksi lapsi. Tuntuisi hullulta, jos eroperheessä ei jatkettaisi sitä samaa kasvatustapaa ja elämäntyyliä, mitä tehtiin jo ydinperheessä. Monilapsiset perheet eivät varmastikaan voi näin elää, mutta monille meille yksilapsisille lapsen huomioiminen on tosi tärkeää. Hän on meidän kallein aarteemme :)

Tottakai saa ja pitääkin olla etusijalla. Samoin lapset etusijalle vaikka niitä olisi 10. Mutta nyt olikin kyse siitä että lapsella on aivan likaa valtaa määrätä mitä tehdään, milloin, miten, koska mennään nukkumaan jne. Tämä ei ole hyväksi kenellekään eikä varsinkaan lapselle itselleen. Ongelmia tulee viimeistään koulussa kun kaikki ei menekään niin kuin itse haluaisi ja muut lapset osoittavat omaa tahtoaan eivätkä anna pompottaa itseään. Vaikea saada kavereita kun ei osaa huomioida toisten tarpeita, vaikea odottaa vuoroaan kun aina on palvelu toiminut kun vähänkin vihjaisee, vaikea kuunnella luokassa kun koskaan ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin mitä itse haluaa. Sitten laskee itsetunto, otetaan nyrkit käyttöön välitunnilla kun muut lapset ei tee niinkuin itse haluaisi eikä ole koskaan tarvinnut opetella miten toimitaan kun ollaan erimieltä. Negatiivista palautetta tulee joka suunnalta, kukaan ei halua leikkiä lapsen kanssa ja kaikki muuttuu yleisesti hankalaksi. Sitten mennäänkin lastenpsykiatrian polille tutkimuksiin ja seuraavaksi osastolle ja sitten ihmetellään kun "ihan tavallisesta perheestä" tuleva lapsi nyt näin oireilee. Mistä voi johtua??!! Lapsia saa ja pitää rakastaa ja huomioida! Se on lapsen parhaaksi. Mutta niin on myös rajojen asettaminen ja toisten huomioon ottamisen opettaminen. Jos on vain yksi lapsi joka on kotihoidossa eskari ikään asti niin kannattaa ehdottomasti 3-4 vuotiaana viedä johonkin kerhotoimintaan mukaan jotta oppii myös olemaan toisten lasten kanssa ja ryhmässä.

Avioeroperheestä tuleva heittopussi ei tule "ihan tavallisesta perheestä". Vanhempien tehtävä on hoitaa kasvatuspuoli, ei vaihtuvien äitipuolien jotka pelaavat vain omaan ja omien lastensa pussiin.

Lue kuules nyt uudestaan ja ihan ajatuksen kanssa! Siis pointtina on että jos lapsi saa päättää kaikesta niin siitä ei hyvää seuraa. Oli sitten ydinperheen tai uusperheen lapsi. Ja tämä asia on varma! Nähty on ja monesti. Olen töissä alalla. Niin, ja jos virheellisesti kuvittelet että uusperheissä lapset automaattisesti voivat huonosti niin tiedoksi: olet väärässä. Tulipa vaan mieleen kun kommentoit etteivät ole ihan tavallisia lapsia tai ihan tavallisen perheen lapsia.

Niin? Ja se on vanhemman asia hoitaa kasvatus, ei ulkopuolisten kuten äitipuolen. Alalla myös toimivana saanen olla eri mieltä uusperheiden lasten ongelmattomuudesta...

Aikuisella ei ole mitään velvollisuutta puuttua siihen miten lapsi käyttäytyy äitipuolen kodin seinien sisäpuolella? Lapsi voi ihan vapaasti satuttaa itseään,  kun ei kuulu äitipuolelle? Miten lapsen kanssa päivittäin arkea elävä on ulkopuolinen? Toimit alalla ja sanot, että aikuisella ei ole mitään velvollisuutta puuttua lapsen emotionaaliseen kaltoinkohteluun? Päiväkodissa siivoojana?

Olen kanssasi samaa mieltä. Tietysti kasvatus kuuluu osaltaan kaikille aikuisille jotka ovat tiiviisti mukana lapsen elämässä. En usko että tuo kommentoija on oikeasti alalla, taisi vain provosoitua minun kommenteistani aiemmin. Minä olen oikeasti alalla (lastenpsykiatria).

No niin olen minäkin alalla ja voinen todeta, että juu, kasvatus kuuluu kaikille heille, joilla on aikuismainen, rakastava tunneside lapseen. Kasvatus ei kuulu isän uusille/vaihtuville puolisoille tai aikuisille, joilla on ap:n kuvaama asenne suhteessa lapseen. Ap:n asenne ja käytös ovat ilmeisen haitallisia tälle lapselle. Ei rajaton lapsi tarvitse puolivieraan aikuisen haukkumista ja pois työntämistä, vaan rakkautta, huomiota ja rajoja. Se, että ap nyt yhtäkkiä päättää, että isän lapsen tulee olla hajuton ja mauton ja kuulumaton, ja mennä muiden lasten jatkeena, ei ole kasvattamista. Se on aikuisen omien tarpeiden edelle laittamista. 

Vierailija kirjoitti:

No niin rakastan kyllä miestä ja ilman lastaan hänen kanssaan on oikein mukavaa. Mutta ei tässä siis tosiaan taida juuri muuta vaihtoehtoa enää olla, kun jättää hänet ja toivoa löytävänsä joskus mies joka kasvattaa lastaan/lapsiaan "normaalisti".

ap

Hyvä, että ymmärsit asian. Sinä et voi muita ihmisiä muuttaa, saati toimia haitallisesti lasta kohtaan vahingoittaen isän ja lapsen suhdetta. Isän ja lapsen suhde on arvokkaampi asia kuin sinun ja miehen seurustelusuhde. Aivan kuten oma suhteesi omiin lapsiisi on tärkeämpi kuin yksikään mies.

Näin olen miehelle myös kertonut, että lasten on oltava samalla viivalla ja heillä on oltava samat säännöt ja vuorot, jotta asia voisi toimia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Näin olen miehelle myös kertonut, että lasten on oltava samalla viivalla ja heillä on oltava samat säännöt ja vuorot, jotta asia voisi toimia.

ap

Ja mitä se mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet? 

No kakistelee naama punaisena, että niinhän se tietysti tulisi mennä. Mutta lopputulos on aina se, että koko maailman tulisi pyöriä hänen lapsensa tahtiin hänen lapsensa haluamalla tavalla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Näin olen miehelle myös kertonut, että lasten on oltava samalla viivalla ja heillä on oltava samat säännöt ja vuorot, jotta asia voisi toimia.

ap

Niin ja mitä mies tähän on vastannut? Kerrot miten asioiden pitää mennä, mutta oletko antanut aikaa niihden parantua?

Vierailija kirjoitti:

Näin olen miehelle myös kertonut, että lasten on oltava samalla viivalla ja heillä on oltava samat säännöt ja vuorot, jotta asia voisi toimia.

ap

No eiköhän se ole selvää, ettei se näin tulisi menemään, sanoi mies tähän mitä tahansa.

No olen nytkin odotellut vuoden asioille tapahtuvan jotain. Vuosi sitten oli todellinen kriisi asian vuoksi ja sen jälkeenkin on ollut useampi pienempiä, mutta mitään ei tosiaan tapahdu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että lapsi asuu vanhemmillaan vuoroviikoin eli on isällään joka toisen koko viikon. Näin olen siis viime ajat jo yrittänyt toimia, että ulkoistan lapsen ja näen miestä vain joka toinen viikko.  Mutta pidemmän päälle tämä ei oikein tunnu toimivalta, vaan haluaisin enemmän.

ap

Niin sä haluat, ja miehen lapsi on tiellä.

Vierailija kirjoitti:

No niin rakastan kyllä miestä ja ilman lastaan hänen kanssaan on oikein mukavaa. Mutta ei tässä siis tosiaan taida juuri muuta vaihtoehtoa enää olla, kun jättää hänet ja toivoa löytävänsä joskus mies joka kasvattaa lastaan/lapsiaan "normaalisti".

ap

Ilman lasta mies on ihan ok? Mieti jos naisesta joku mies sanoisi noin?

En usko että kenenkään miehen lapset olisi sulle ok.

Kyllä esim. kaikkien kavereideni lapset ovat ok, heillä kaikilla on säännöt ja heiltä vaaditan käytöstä. Kyllä itse asiassa kaikki muut tuntemani lapset ovat varsin ok, mutta heillä ei kenelläkään olekaan vapaa kasvatus.

ap

Kuulkaas nyt ammattilaiset ja amatöörit. Niin kauan kun ette itse ole uusperheen realiteettien äärellä, niin ei niin kannattaisi neuvoa. Meidän uusperhettä on syvästi häirinnyt lasten epävakaa äiti, ja hänen toimiensa äärellä myös kaikki viranomaiset ovat olleet täysin kädettömiä, myös te "ammattilaiset". Ap;n kohdalla kysymys näyttää olevan typerästä isästä, mutta ei uusperhekuvioita niin vain aina ratkota kuin kirjoissa joku työpöytänsä ääressä ideoinut "ammattilainen" kaavailee. On olemassa paljon vanhempia ja olosuhteita, joissa ei mikään ideaali toteudu. Jos vaikka toinen vanhemmista on se epävakaa, hän on silti lapsen vanhempi. Tasan eivät mene vanhemmat ja perheet, mutta silti lasten on elettävä ja kasvetteva. Tiedoksi av-mammoille, ettei myöskään ole olemassa mitään keskusta, jonne paskojen vanhempien lapset voidaan kerätä elelemään ihanaa lapsuuttaan. Uusperheen äidiksi tuskin kukaan ryhtyy omistaakseen loppuelämänsä uusperheen toisen vanhemman lasten pelastamiselle. Usein siinä on ne omatkin lapset, työt ja hyvinvointi joista pitää huolehtia. Uusperheen toisella aikuisella ei ole mitään sanomista siihen, miten vanhemmat lastaan kasvattavat, hänellä ei ole mitään oikeuksia. Usein yritys aiheuttaa pelkästään riitaa ja sitä kautta lapsille vain enemmän kurjuutta. Ammattilaisuus näissä asioissa ei välttämättä tarkoita yhtään mitään, jos ei ole omaa kokemusta. Elämä ja ihmiset vammoineen ovat jotain ihan muuta kuin siellä omassa ammattilaishuoneessa vaikuttaa. Minä olen ainakin pettynyt suuresti "ammattilaisiin" seurattuani sivusta mieheni yritystä huolehtia lapsistaan. Hyvin vähän oikeasti pätevää apua on löytynyt, ja tämä epävakaa, patologisesti valehteleva äiti tekee mitä lystää. 

Kiitos numero 76!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen vika on siinä, että meillä yhden lapseen perheissä se ainoa lapsi todella on ensisijalla? Kun voimme niin elää aivan hyvin (riittää aikaa, energiaa ja rahaa) ja toiseksi emme kuitenkaan mitään Jeesusta (saati narsistista psykopaattia) kasvata. Annamme vain aikaamme ja huomiota lapsellemme. Itse elän ydinperheessä, jossa on yksi lapsi. Tuntuisi hullulta, jos eroperheessä ei jatkettaisi sitä samaa kasvatustapaa ja elämäntyyliä, mitä tehtiin jo ydinperheessä. Monilapsiset perheet eivät varmastikaan voi näin elää, mutta monille meille yksilapsisille lapsen huomioiminen on tosi tärkeää. Hän on meidän kallein aarteemme :)

Tottakai saa ja pitääkin olla etusijalla. Samoin lapset etusijalle vaikka niitä olisi 10. Mutta nyt olikin kyse siitä että lapsella on aivan likaa valtaa määrätä mitä tehdään, milloin, miten, koska mennään nukkumaan jne. Tämä ei ole hyväksi kenellekään eikä varsinkaan lapselle itselleen. Ongelmia tulee viimeistään koulussa kun kaikki ei menekään niin kuin itse haluaisi ja muut lapset osoittavat omaa tahtoaan eivätkä anna pompottaa itseään. Vaikea saada kavereita kun ei osaa huomioida toisten tarpeita, vaikea odottaa vuoroaan kun aina on palvelu toiminut kun vähänkin vihjaisee, vaikea kuunnella luokassa kun koskaan ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin mitä itse haluaa. Sitten laskee itsetunto, otetaan nyrkit käyttöön välitunnilla kun muut lapset ei tee niinkuin itse haluaisi eikä ole koskaan tarvinnut opetella miten toimitaan kun ollaan erimieltä. Negatiivista palautetta tulee joka suunnalta, kukaan ei halua leikkiä lapsen kanssa ja kaikki muuttuu yleisesti hankalaksi. Sitten mennäänkin lastenpsykiatrian polille tutkimuksiin ja seuraavaksi osastolle ja sitten ihmetellään kun "ihan tavallisesta perheestä" tuleva lapsi nyt näin oireilee. Mistä voi johtua??!! Lapsia saa ja pitää rakastaa ja huomioida! Se on lapsen parhaaksi. Mutta niin on myös rajojen asettaminen ja toisten huomioon ottamisen opettaminen. Jos on vain yksi lapsi joka on kotihoidossa eskari ikään asti niin kannattaa ehdottomasti 3-4 vuotiaana viedä johonkin kerhotoimintaan mukaan jotta oppii myös olemaan toisten lasten kanssa ja ryhmässä.

Avioeroperheestä tuleva heittopussi ei tule "ihan tavallisesta perheestä". Vanhempien tehtävä on hoitaa kasvatuspuoli, ei vaihtuvien äitipuolien jotka pelaavat vain omaan ja omien lastensa pussiin.

Lue kuules nyt uudestaan ja ihan ajatuksen kanssa! Siis pointtina on että jos lapsi saa päättää kaikesta niin siitä ei hyvää seuraa. Oli sitten ydinperheen tai uusperheen lapsi. Ja tämä asia on varma! Nähty on ja monesti. Olen töissä alalla. Niin, ja jos virheellisesti kuvittelet että uusperheissä lapset automaattisesti voivat huonosti niin tiedoksi: olet väärässä. Tulipa vaan mieleen kun kommentoit etteivät ole ihan tavallisia lapsia tai ihan tavallisen perheen lapsia.

Niin? Ja se on vanhemman asia hoitaa kasvatus, ei ulkopuolisten kuten äitipuolen. Alalla myös toimivana saanen olla eri mieltä uusperheiden lasten ongelmattomuudesta...

Aikuisella ei ole mitään velvollisuutta puuttua siihen miten lapsi käyttäytyy äitipuolen kodin seinien sisäpuolella? Lapsi voi ihan vapaasti satuttaa itseään,  kun ei kuulu äitipuolelle? Miten lapsen kanssa päivittäin arkea elävä on ulkopuolinen? Toimit alalla ja sanot, että aikuisella ei ole mitään velvollisuutta puuttua lapsen emotionaaliseen kaltoinkohteluun? Päiväkodissa siivoojana?

Olen kanssasi samaa mieltä. Tietysti kasvatus kuuluu osaltaan kaikille aikuisille jotka ovat tiiviisti mukana lapsen elämässä. En usko että tuo kommentoija on oikeasti alalla, taisi vain provosoitua minun kommenteistani aiemmin. Minä olen oikeasti alalla (lastenpsykiatria).

No niin olen minäkin alalla ja voinen todeta, että juu, kasvatus kuuluu kaikille heille, joilla on aikuismainen, rakastava tunneside lapseen. Kasvatus ei kuulu isän uusille/vaihtuville puolisoille tai aikuisille, joilla on ap:n kuvaama asenne suhteessa lapseen. Ap:n asenne ja käytös ovat ilmeisen haitallisia tälle lapselle. Ei rajaton lapsi tarvitse puolivieraan aikuisen haukkumista ja pois työntämistä, vaan rakkautta, huomiota ja rajoja. Se, että ap nyt yhtäkkiä päättää, että isän lapsen tulee olla hajuton ja mauton ja kuulumaton, ja mennä muiden lasten jatkeena, ei ole kasvattamista. Se on aikuisen omien tarpeiden edelle laittamista. 

Siis onko sinulla ongelmia luetun ymmärtämisessä? Ap:han nimenomaan ei halua tavata miestä lasten aikana koska miehen lapsen oleminen on täysin rajatonta eikä mies ole valmis tekemään asialle mitään. Miehen olisi pakko sitoutua muutokseen ja ottaa vastuu lapsensa kasvattamisesta jos he viettäisivät yhdessä aikaa tai jopa muuttaisivat yhteen. Tietysti ap osallistuisi omalta osaltaan mutta samat säännöt on oltava ja yhteinen ajatus siitä miten yhdessä ollaan ja eletään. Tätähän ap yrittää koko ajan kertoa mutta ei mene vaan jostain syystä joillekin perille. Jos ap antaisi periksi ja lapsi saisi terrorisoida mahdollista tulevaa yhteistä kotia miehen suostumuksella niin kyllä olisi törkeää ap:n omia lapsia kohtaan. Ihan oikein että haluaa pitää lapset erillään toisistaan jos ei miehen asenne ja sitä myötä lapsen käytös muutu.Sinäkö olisit valmis silmää räpäyttämättä altistamaan omat lapsesi tuollaiselle käytökselle?

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muita yhden ja kolmen lapsen seurustelevia äitejä ja isiä? Miten teillä sujuu seurustelu, onko ainoa lapsi täysin hemmoteltu ja tapahtuuko hänen vanhemmallaan kaikki lapsen määräämänä. Itse olen seurustellut yhden lapsen isän kanssa ja alan olla täysin valmis eroamaan. Mikään ei koskaan muutu, vaikka mies aina niin lupaa. Hänen lapsensa hereillä ollessa ei voi edes puhua puhelimessa ja lapsella on vapaa kasvatus, joten saa mm. valvoa mihin haluaa ja minun pitäisi sitten arki-iltaisinkin vain odottaa valvomassa miehen puheluita....En taida enää jaksaa tätä ja muutoksen odotusta. Enkä kyllä tällä kokemuksella enää ala seurustelemaan yhden lapsen isän kanssa, vaan joko lapsettoman miehen tai miehen, jolla häntään kaksi lasta.

Kerropa monestko avaamasi ketju tästä aiheesta? Eivätkö edelliset vastaukset  kelvanneet?

Homma on silleen simppeli että jos jokin asia tarpeeks tökkii niin sitten laitetaan kannat vastakkain.

Itse olen osannut toimia tarvittaessa noin ihan ilman  av:n nettiraatiakin.Se maalaisjärki, juu nou.

Asian vatvomiseen kyllästynyt

Jos hankit lapsia ja tulee ero älä enää ala sotkemaan kuvioon mitään uusia puolisoja. Aikaa on kyllä hyvin senkin jälkeen kun saatte olla lapsiltanne rauhassa. Lapset tarvitsevat vanhempiaan ja heidän jakamattoman huomionsa.

Näin minä tein. Olen kohta 50 v.  ja onnellinen aikuisten ihmisten suhteessani.