Yhden ja kolmen lapsen isän ja äidin seurustelu

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että lapsi asuu vanhemmillaan vuoroviikoin eli on isällään joka toisen koko viikon. Näin olen siis viime ajat jo yrittänyt toimia, että ulkoistan lapsen ja näen miestä vain joka toinen viikko.  Mutta pidemmän päälle tämä ei oikein tunnu toimivalta, vaan haluaisin enemmän.

ap

Mitä tähän nyt pitäisi vastata? Joo, sulle kuuluu enemmän ja avioerolapselle vähemmän. 

No mies itse haluaa, että soitellaan joka päivä. Ja minun paljon pitempää päivää tekevänä ja monen lapsen kanssa pitäisi sitten valvoa kukkumassa, koska hänen on mahdollista puhua. Ja en tosiaan halua raahata lapsiani miehelle (enkä enää  raahaa) ja mies siitä itkee jatkuvalla syötöllä, kun hänen lapsellaan ei ole kavereita ja seuraa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minkä hiton takia sen miehen pitäisikään joka arki-ilta soittaa tai viettää aikaa sinun kanssasi? Isä viikko tai isä viikonloppu on isän lapsen välistä aikaa ja sinä keskityt silloin itseäsi kehittäviin asioihin ja annat heille tilaa, vai mitä? Sinun ei ole mikään pakko olla tuon lapsen kanssa missään tekemisissä, jos hän ei sinulle kelpaa ja ole sinun arvoisesi. 

Ihmiset jotka rakastavat toisiaan ja haluavat perustaa yhteisen kodin, viettävät kyllä yleensä mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Ja tietysti se isänkin lapsi silloin siihen perheeseen kuuluu. Vai mitä? Taidat itse olla kontrollinhaluinen ex. Vikahan oli siinä, että lapsi on huonosti kasvatettu. Eihän se ole ok minkäänlaisessa perheessä. Ja lapset joiden vanhemmat ovat eronneet, tarvitsevat enemmän sitä uusperhe-aikuisten lämpimän parisuhteen mallia kuin huvipuistroa ja hattaraa. Ja itsekin uusperheen äitinä täytyy sanoa, että kyllä sen miehen ilman niitä lapsia ja siellä takana puhisevaa exää yleensä ottaisi. Ettei kukaan niitä sunkaan lapsiasi väkisin itselleen halua. Mut kypsänä aikuisena ymmärtää, että jos sillä rakkaalla miehellä lapsia on, jotenkin heidätkin pitää siihen elämäänsä ottaa ja yhteistä arkea rakentaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että lapsi asuu vanhemmillaan vuoroviikoin eli on isällään joka toisen koko viikon. Näin olen siis viime ajat jo yrittänyt toimia, että ulkoistan lapsen ja näen miestä vain joka toinen viikko.  Mutta pidemmän päälle tämä ei oikein tunnu toimivalta, vaan haluaisin enemmän.

ap

Kai sinä nyt, herrajumala, aikuisena ihmisenä ymmärrät, että et voi mitään lasta ulkoistaa elämästäsi? Sinä olet AIKUINEN. Niin kauan kuin haluat tuon miehen kanssa seurustella, käyttäydyt hyvin lasta kohtaan, tuet häntä kasvussaan ym. Kuulostat ihan joltain vajaaälyiseltä teiniltä. Luuletko, että sinä menisit jotenkin lapsen edelle ja mies ei pitäisi enää lasta niin pitkää aikaa? Oikeasti eroa, äläkä aiheuta lapselle hankaluuksia elämänsä tärkeimmissä ihmissuhteissa.

Kummia kommentteja, kun minä olen tässä se, joka voisi tavata vain joka toinen viikko. Mies on se joka haluaisi meidän muuttavan yhteen ja tapaavan koko ajan lastenkin kanssa, kun potee huonoa omaa tuntoa, kun lapsensa ei ole saanut sisaruksia (mies olisi niitä kovasti hänelle halunnut).

ap

Vierailija kirjoitti:

Tytöllä ei ole nukkumaanmenoaikoja koskaan, mene arkenakin nukkumaan koska huvittaa, nukkuu päivällä jos huvittaa ja saattaa sitten herättää koko talon esim. viideltä yöllä. Mutta varmasti tulee tosi menestyjä, kun ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitojakaan, puhumattakaan muista ikäistensä taidoista. Jokainen kavereistani joka on lapsen tavannut, on ällistyneenä kauhistellut millaiseksi mies on voinut antaa lapsensa kasvaa...

ap

Miksi sinä et siihen sitten ole puuttunut? Aikuisena sinulla on vanhemman velvollisuudet olla lapsen puolella, asettaa hänelle rajat ja rakastaa. Jos vanhempien vanhenmuudessa on vikoja ja puutteita tulee sinun olla AIKUISENA lapsen puollella ja tehdä esim. lastensuojeluilmoitus. Olemalla passiivisena tilanteen vietävissä se on kuin ajasit jo maassa makaavan lapsen yli joka mutkassa uudelleen ja uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen vika on siinä, että meillä yhden lapseen perheissä se ainoa lapsi todella on ensisijalla? Kun voimme niin elää aivan hyvin (riittää aikaa, energiaa ja rahaa) ja toiseksi emme kuitenkaan mitään Jeesusta (saati narsistista psykopaattia) kasvata. Annamme vain aikaamme ja huomiota lapsellemme. Itse elän ydinperheessä, jossa on yksi lapsi. Tuntuisi hullulta, jos eroperheessä ei jatkettaisi sitä samaa kasvatustapaa ja elämäntyyliä, mitä tehtiin jo ydinperheessä. Monilapsiset perheet eivät varmastikaan voi näin elää, mutta monille meille yksilapsisille lapsen huomioiminen on tosi tärkeää. Hän on meidän kallein aarteemme :)

Tottakai saa ja pitääkin olla etusijalla. Samoin lapset etusijalle vaikka niitä olisi 10. Mutta nyt olikin kyse siitä että lapsella on aivan likaa valtaa määrätä mitä tehdään, milloin, miten, koska mennään nukkumaan jne. Tämä ei ole hyväksi kenellekään eikä varsinkaan lapselle itselleen. Ongelmia tulee viimeistään koulussa kun kaikki ei menekään niin kuin itse haluaisi ja muut lapset osoittavat omaa tahtoaan eivätkä anna pompottaa itseään. Vaikea saada kavereita kun ei osaa huomioida toisten tarpeita, vaikea odottaa vuoroaan kun aina on palvelu toiminut kun vähänkin vihjaisee, vaikea kuunnella luokassa kun koskaan ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin mitä itse haluaa. Sitten laskee itsetunto, otetaan nyrkit käyttöön välitunnilla kun muut lapset ei tee niinkuin itse haluaisi eikä ole koskaan tarvinnut opetella miten toimitaan kun ollaan erimieltä. Negatiivista palautetta tulee joka suunnalta, kukaan ei halua leikkiä lapsen kanssa ja kaikki muuttuu yleisesti hankalaksi. Sitten mennäänkin lastenpsykiatrian polille tutkimuksiin ja seuraavaksi osastolle ja sitten ihmetellään kun "ihan tavallisesta perheestä" tuleva lapsi nyt näin oireilee. Mistä voi johtua??!! Lapsia saa ja pitää rakastaa ja huomioida! Se on lapsen parhaaksi. Mutta niin on myös rajojen asettaminen ja toisten huomioon ottamisen opettaminen. Jos on vain yksi lapsi joka on kotihoidossa eskari ikään asti niin kannattaa ehdottomasti 3-4 vuotiaana viedä johonkin kerhotoimintaan mukaan jotta oppii myös olemaan toisten lasten kanssa ja ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen vika on siinä, että meillä yhden lapseen perheissä se ainoa lapsi todella on ensisijalla? Kun voimme niin elää aivan hyvin (riittää aikaa, energiaa ja rahaa) ja toiseksi emme kuitenkaan mitään Jeesusta (saati narsistista psykopaattia) kasvata. Annamme vain aikaamme ja huomiota lapsellemme. Itse elän ydinperheessä, jossa on yksi lapsi. Tuntuisi hullulta, jos eroperheessä ei jatkettaisi sitä samaa kasvatustapaa ja elämäntyyliä, mitä tehtiin jo ydinperheessä. Monilapsiset perheet eivät varmastikaan voi näin elää, mutta monille meille yksilapsisille lapsen huomioiminen on tosi tärkeää. Hän on meidän kallein aarteemme :)

Tottakai saa ja pitääkin olla etusijalla. Samoin lapset etusijalle vaikka niitä olisi 10. Mutta nyt olikin kyse siitä että lapsella on aivan likaa valtaa määrätä mitä tehdään, milloin, miten, koska mennään nukkumaan jne. Tämä ei ole hyväksi kenellekään eikä varsinkaan lapselle itselleen. Ongelmia tulee viimeistään koulussa kun kaikki ei menekään niin kuin itse haluaisi ja muut lapset osoittavat omaa tahtoaan eivätkä anna pompottaa itseään. Vaikea saada kavereita kun ei osaa huomioida toisten tarpeita, vaikea odottaa vuoroaan kun aina on palvelu toiminut kun vähänkin vihjaisee, vaikea kuunnella luokassa kun koskaan ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin mitä itse haluaa. Sitten laskee itsetunto, otetaan nyrkit käyttöön välitunnilla kun muut lapset ei tee niinkuin itse haluaisi eikä ole koskaan tarvinnut opetella miten toimitaan kun ollaan erimieltä. Negatiivista palautetta tulee joka suunnalta, kukaan ei halua leikkiä lapsen kanssa ja kaikki muuttuu yleisesti hankalaksi. Sitten mennäänkin lastenpsykiatrian polille tutkimuksiin ja seuraavaksi osastolle ja sitten ihmetellään kun "ihan tavallisesta perheestä" tuleva lapsi nyt näin oireilee. Mistä voi johtua??!! Lapsia saa ja pitää rakastaa ja huomioida! Se on lapsen parhaaksi. Mutta niin on myös rajojen asettaminen ja toisten huomioon ottamisen opettaminen. Jos on vain yksi lapsi joka on kotihoidossa eskari ikään asti niin kannattaa ehdottomasti 3-4 vuotiaana viedä johonkin kerhotoimintaan mukaan jotta oppii myös olemaan toisten lasten kanssa ja ryhmässä.

Avioeroperheestä tuleva heittopussi ei tule "ihan tavallisesta perheestä". Vanhempien tehtävä on hoitaa kasvatuspuoli, ei vaihtuvien äitipuolien jotka pelaavat vain omaan ja omien lastensa pussiin.

Lapsella on ihan hyvä ja rajat asettava äiti, mutta lapsi haluaa isälleen, kun tämän kanssa saa tehdä mitä haluaa. Lapsi itsekin mainostaa kaikille kuinka äitinsä määrää häntä, mutta isän luona hän saa ihan mitä haluaa ja saa tehdä aina ihan mitä haluaa.... En minä voi asettaa lapselle juuri rajoja, jos isänsä sanoo, että lapsella on vapaa kasvatus ja häntä ei kielletä. Kun lapsi vielä vieraili minun kodissani, kielsin toki häntä, mutta eipä se paljon auttanut, kun isänsä ei sanonut minunkaan luonani mitään, vaikka lapsi teki mitä.

ap

No, siis. Tärkeimpänä: ethän enää missään tapauksessa altista omia lapsiasi tuollaiselle valvottamiselle ym.? Ethän?

Toiseksi, en loppujen lopuksi oikein ymmärrä ongelmaasi (paitsi tunnetasolla tietenkin): lienee 100% selvää, ettette voi muuttaa yhteen ennen kuin miehen lapsi on muuttanut kotoa. Se ei tule onnistumaan, että sinä alat äitipuolena kasvattaa tätä lasta. Se dynamiikka mitä siitä seuraisi olisi aivan jäätävän kamala. Mies (ja exänsä) varmaan alkaisivat vielä tiukemmin puolustaa lapsensa oikeutta käyttäytyä kuten lystää, sinusta tulisi se pahis ja omat lapsesi alkaisivat oireilla siinä välissä ja kärsisivät kaikesta.

Toiseksi, jos olet päättänyt seurustella eri asunnoista ja vain miehen lapsivapailla viikoilla, niin mikä ongelma tässä on? Mitä se haittaa, että mies ruikuttaa lapselleen seuraa? Miksi et sano, että sitä ei ole teidän perheestä enää tulossa tai kieltäydy kokonaan keskustelemasta asiasta? Mitä sitten vaikka mies haluaa tehdä lapselleen sisaruksen? Tajuatko, että ei sinun ole pakko tehdä asioita vain koska toinen haluaa?

Mitä sä oikein haluaisit, että tuossa tilanteessa tapahtuisi?

Vierailija kirjoitti:

Kummia kommentteja, kun minä olen tässä se, joka voisi tavata vain joka toinen viikko. Mies on se joka haluaisi meidän muuttavan yhteen ja tapaavan koko ajan lastenkin kanssa, kun potee huonoa omaa tuntoa, kun lapsensa ei ole saanut sisaruksia (mies olisi niitä kovasti hänelle halunnut).

ap

Sepä. Itse katson samaa. Nämä täällä kirjoittelevat ihmiset ovat katkeria, vihaisia ämmiä, varmaan suuri osa niitä (syystäkin)  jätettyjä lähiäitejä. Kenelläkään ei ole kapasiteettia asettua asemaasi eikä ymmärtää tilannettasi. Itse uusperheenäitinä ymmärrän erittäin hyvin mistä puhut. Ja sinähän puhut asiaa, kerroit ongelmana olevan sen, ettei mies osaa kasvattaa lastaan. Se on ihan oikea ongelma. En minäkään haluaisi elämääni tuollaisia ongelmia. Meillämiehen lapsi on oikein suloinen, mutta hänen äitinsä  todella kurja ihminen. Alku oli hankalaa, mutta nykyään menee hyvin, äidille on laitettu sanktiot ihan lastensuojelun toimesta. Luetun ymmärtäminen on katkerilla ja vittuuntuneilla ihmisillä, niinkuin näkyy, kovin heikkoa. Tärkeintä on päästä itse oksentelemaan omia typeryyksiään, ei sun asiasi. Tsemppiä. Ole tiukkana, muuten miehen ogelmista tulee sinun ongelmiasi. Sopikaa mitä asioita alatte tehdä toisin. Jos mies ei voi niihin sitoutua niin sitten jätät hänet. Lapsen kasvattaminen on vanhempien velvollisuus

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Sinun kotona on sinun säännöt ja on sinun vastuulla huolehtia, että ne toteutuu!

Niin haluaisin tosiaan miehen, jonka kanssa voisi elää yhdessä tai sitten elää tosiaan vain noilla vuoroviikoilla. Mutta mies ei kuulemma ehdottomasti halua minua menettää, muttei tajua, etten todellakaan ala enää viettämään yhteistä aikaa tai lomia hänen lapsensa kanssa. Viettäkööt kahdestaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummia kommentteja, kun minä olen tässä se, joka voisi tavata vain joka toinen viikko. Mies on se joka haluaisi meidän muuttavan yhteen ja tapaavan koko ajan lastenkin kanssa, kun potee huonoa omaa tuntoa, kun lapsensa ei ole saanut sisaruksia (mies olisi niitä kovasti hänelle halunnut).

ap

Sepä. Itse katson samaa. Nämä täällä kirjoittelevat ihmiset ovat katkeria, vihaisia ämmiä, varmaan suuri osa niitä (syystäkin)  jätettyjä lähiäitejä. Kenelläkään ei ole kapasiteettia asettua asemaasi eikä ymmärtää tilannettasi. Itse uusperheenäitinä ymmärrän erittäin hyvin mistä puhut. Ja sinähän puhut asiaa, kerroit ongelmana olevan sen, ettei mies osaa kasvattaa lastaan. Se on ihan oikea ongelma. En minäkään haluaisi elämääni tuollaisia ongelmia. Meillämiehen lapsi on oikein suloinen, mutta hänen äitinsä  todella kurja ihminen. Alku oli hankalaa, mutta nykyään menee hyvin, äidille on laitettu sanktiot ihan lastensuojelun toimesta. Luetun ymmärtäminen on katkerilla ja vittuuntuneilla ihmisillä, niinkuin näkyy, kovin heikkoa. Tärkeintä on päästä itse oksentelemaan omia typeryyksiään, ei sun asiasi. Tsemppiä. Ole tiukkana, muuten miehen ogelmista tulee sinun ongelmiasi. Sopikaa mitä asioita alatte tehdä toisin. Jos mies ei voi niihin sitoutua niin sitten jätät hänet. Lapsen kasvattaminen on vanhempien velvollisuus

Ei aloittajakaa kovin kypsää kuvaa itsestään anna. Lapsi ei ole itse valinnut kasvatustaan. Lapsen sijaan aloittajan pitäisi haukkua, ah sitä niin ihanaan miestään joka lapsen käytöksen mahdollistaa.

Mitä vajakkeja täällä oikein kommentoi?! Luitteko aloitusta ollenkaan vai ootteko oikeesti sitä mieltä että lapsen kuuluu saada määrätä kaikesta??? Ei hyvää päivää mitä sakkia! Ymmärrän täysin ap:ta. Tietenkään ei yhteiselosta voi tulla mitään jos yksi lapsi tekee mitä haluaa, vaikka sitten haluaisi valvoa keskellä yötä ja muille lapsille on normaalit säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Niin haluaisin tosiaan miehen, jonka kanssa voisi elää yhdessä tai sitten elää tosiaan vain noilla vuoroviikoilla. Mutta mies ei kuulemma ehdottomasti halua minua menettää, muttei tajua, etten todellakaan ala enää viettämään yhteistä aikaa tai lomia hänen lapsensa kanssa. Viettäkööt kahdestaan.

ap

Pahasti näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea vaan joudumme tekemään selkeitä valintoja. Jos mies ei hyväksy sinun valintoja et ole vastuussa hänen haluista.

Itsellä yksi lapsi. Ei minulla ainakaan lapsi määrää yhtään mitään seurusteluasioitani. Toki sekä kumppani että lapsi täytyy ottaa huomioon, mutta ei lapsi saa tulla seurustelun tielle, eikä seurustelu lapsen asioiden tielle.

Ihan hyvin on toiminut/toimi, ainoa asia joka hiertää; Nainen haluaisi lapsia, mutta itse en enää halua.

Juuri selvinnyt raskaimmista vuosista yh:na, eikä enää kiinnostaisi vetää samaa ruljanssia uudestaan. Harmi sinänsä, koska kerrankin löytyi hyvä nainen.

m yh.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen vika on siinä, että meillä yhden lapseen perheissä se ainoa lapsi todella on ensisijalla? Kun voimme niin elää aivan hyvin (riittää aikaa, energiaa ja rahaa) ja toiseksi emme kuitenkaan mitään Jeesusta (saati narsistista psykopaattia) kasvata. Annamme vain aikaamme ja huomiota lapsellemme. Itse elän ydinperheessä, jossa on yksi lapsi. Tuntuisi hullulta, jos eroperheessä ei jatkettaisi sitä samaa kasvatustapaa ja elämäntyyliä, mitä tehtiin jo ydinperheessä. Monilapsiset perheet eivät varmastikaan voi näin elää, mutta monille meille yksilapsisille lapsen huomioiminen on tosi tärkeää. Hän on meidän kallein aarteemme :)

Uusperheessä on usein muitakin lapsia, joten kallein aarre joutuu jakamaan paikkansa muutaman muunkin kalliin aarteen kanssa. Tulevaisuutta ajatellen se tekee hänelle vain hyvää. Ja juu ei, uusperheessä on kaksi aikuista jotka sopivat miten heidän perheessään elellään. Se epäonnistunut ja taaksejäänyt ydinperhe oli omansa, uusperheellä on omat tapansa, arvonsa ja sääntönsä. Moni exvaimo tosin näyttää luulevan, että hänen tehtävänsä on "lapsen parhaaksi" ohjeistaa ja kontrolloida sitä uusperhettä. Ja hajoaa sitten siihen, että muut ihmiset päättävät ihan itse elämästään ja perheestään. Lapselle on kaikkein tärkeintä oppia tulemaan toimeen toisten lasten kanssa. Kalliskaan aarre ei pärjää elämässään mitenkään, jos hän ei tiedä miten muita huomioidaan ja ristiriidat selvitetään. Ja tähän kasvamiseen  uusperhe antaa hyvät mahdollisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä vajakkeja täällä oikein kommentoi?! Luitteko aloitusta ollenkaan vai ootteko oikeesti sitä mieltä että lapsen kuuluu saada määrätä kaikesta??? Ei hyvää päivää mitä sakkia! Ymmärrän täysin ap:ta. Tietenkään ei yhteiselosta voi tulla mitään jos yksi lapsi tekee mitä haluaa, vaikka sitten haluaisi valvoa keskellä yötä ja muille lapsille on normaalit säännöt.

Ei ole lapsen vika, jos hän määrää kaikesta eikä hänelle rajoja aseteta. Se on aikuisen vastuu, ei lapsen. Miten tämän saisi teille valjakeille menemään perille? Tavuttamallako? Lap-si ei o-le va-lin-nut kas-va-tus-taan!

Vierailija kirjoitti:

Mitä vajakkeja täällä oikein kommentoi?! Luitteko aloitusta ollenkaan vai ootteko oikeesti sitä mieltä että lapsen kuuluu saada määrätä kaikesta??? Ei hyvää päivää mitä sakkia! Ymmärrän täysin ap:ta. Tietenkään ei yhteiselosta voi tulla mitään jos yksi lapsi tekee mitä haluaa, vaikka sitten haluaisi valvoa keskellä yötä ja muille lapsille on normaalit säännöt.

Lapsen ei kuulu määrätä vaan aikuisen ottaa vastuu! Sitä ei tässä tapauksessa tee lapsen isä!