Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa (pätkätyöt, yksin vieraassa pikkukaupungissa, epävarma tulevaisuus)?
19.03.2017 |
Olen oman alan pätkätöissä, kuten lähes kaikki muutkin yliopistosta valmistuneet alallani. Pätkätöitä ei löydy pk-seudulta kuin todella harvoille, joten töihin on lähdettävä maakuntiin (hyvällä tuurilla saat esim. vuoden mittaisen pestin, joka voi hyvällä lykyllä jatkua vielä sen jälkeen pätkänä). Itsekin muutin pätkätyön perässä reilu vuosi sitten aivan vieraaseen pikkukaupunkiin. Vanhemmat, sukulaiset ja ystävät asuvat satojen kilometrien päässä, mutta olen täällä vain töiden takia (pidän työstäni ja olen kiitollinen tästä työkokemuksesta). Kumppania ei ole eikä sellaista viitsi etsiäkään paikasta, johon tietää ettei tule pysyvästi jäämään. Mitään pysyviä ratkaisuja ei voi tehdä, kun ei tiedä missä on vuoden päästä tai onko edes töitä.
Olen kokenut tällaisen pätkätöiden takia vieraassa kaupungissa asumisen raskaana. Kotiutuminen on vaikeaa, kun tiedät, ettei töitä ole loputtomiin ja lähtö koittaa kuitenkin. Ei ole myöskään tietoa, mistä seuraava mahdollinen pätkä löytyy vai onko edessä työttömyys. Oman alani töistä on kova kilpailu ja esim. pk-seudulle ja isoihin kaupunkeihin työllistyminen on tällaisella tavallisella työntekijällä liki mahdotonta. Yhteen sijaisuuteen saattaa olla pikkukaupungissakin kymmeniä hakijoita, pk-seudulla ja isoissa kaupungeissa jopa toista sataa. Todennäköisempää siis on, että töiden perässä joutuisi muuttamaan jonnekin Pieksämäelle tai Pihtiputaalle kuin kasvukeskusten läheisyyteen. Samalla tuntuu, että joutuu luopumaan kaikesta muusta elämästä pätkätöiden takia. Ystävyyssuhteet kärsivät, kun asut kaukana (ja olet itse se, joka vierailee toisten luona, kun luoksesi ei jakseta matkustaa). Perheen perustaminen, asunnon ostaminen ym. ovat kaukaisia haaveita. Toisinaan tuntuu, että pitäisi valita itselle mielekkään työn ja muun elämän välillä. Onpa eräs ystävä ehdottanut minulle työttömäksi jättäytymistä ja muuttoa takaisin pk-seudulle, "jos sosiaalisen elämän näivettyminen sinua häiritsee niin paljon, itsepä kun olet muuttosi valinnut".
Miten te muut jaksatte tällaista pätkätyöarkea? Millaisia ratkaisuja olette tehneet ns. oman alan töiden suhteen (oletteko siirtyneet muihin töihin, olleet työttömänä)? Miten lievität stressiä, joka elämäntilanteeseesi liittyy?
N27
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa avoimempi suhtautuminen ihmisiin tutustumiseen. Etsi ystäviä, parhaimmillaan sulla on muutaman vuoden jälkeen kamuja ympäri suomea ja ehkä rakaskin joka tulee mukaan. Sun asenteella elämä on varmasti raskasta
Frendisi oli tyly mutta oikeassa. Itse olet alasi valinnut. Voit myös valita toisenlaisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa avoimempi suhtautuminen ihmisiin tutustumiseen. Etsi ystäviä, parhaimmillaan sulla on muutaman vuoden jälkeen kamuja ympäri suomea ja ehkä rakaskin joka tulee mukaan. Sun asenteella elämä on varmasti raskasta
En oo AP mut kavereiden löytäminen ei tod. oo helppoa jossain perähikiällä. Sulla ei välttämättä oo mtn yhteistä oman ikäistesi kanssa. Ne kotipaikkakunnalleen jääneet parikolmekymppiset kampaaja-Kaisat ja maanviljelijä-Mikot ovat jo ostaneet talot, hankkineet lapsia, ovat vakitöissä...Tosi pienellä paikkakunnalla sua saatetaan myös katsoa vinoon ku tuut muualta.
Sinnittele ja pidä koko ajan silmällä työpaikkoja sillä alueella, missä haluat asua! Jokainen työsuhde (oli se missä tahansa) on sinulle iso ansio siinä vaiheessa kun unelmiesi työpaikka avautuu.
Siihen asti elele elämääsi avoimena ja yritä nauttia siitä mahdollisuudesta, että saat kierrellä eri puolilla maata ja nähdä uudenlaisia asioita ja ihmisiä. Mukavia ihmisiä on ihan joka puolella. Sinulla on harvinainen mahdollisuus kasvattaa itsellesi laajaa paitsi ammatillista myös henkilökohtaista verkostoa.
Sitten kun sinulla on perhe ja lapset kouluikäisiä, ei työn perässä reissaaminen enää onnistukaan. Käytä nyt ihmeessä hyödyksesi upeat mahdollisuutesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa avoimempi suhtautuminen ihmisiin tutustumiseen. Etsi ystäviä, parhaimmillaan sulla on muutaman vuoden jälkeen kamuja ympäri suomea ja ehkä rakaskin joka tulee mukaan. Sun asenteella elämä on varmasti raskasta
En oo AP mut kavereiden löytäminen ei tod. oo helppoa jossain perähikiällä. Sulla ei välttämättä oo mtn yhteistä oman ikäistesi kanssa. Ne kotipaikkakunnalleen jääneet parikolmekymppiset kampaaja-Kaisat ja maanviljelijä-Mikot ovat jo ostaneet talot, hankkineet lapsia, ovat vakitöissä...Tosi pienellä paikkakunnalla sua saatetaan myös katsoa vinoon ku tuut muualta.
Tämä! Plus monet on tosi ennakkoluuloisia, kokevat sun olevan jotenkin "hienossa" ammatissa, jos satut olemaan vaikka opettaja, pappi tai lääkäri. Sinuun ei suhtauduta samanvertaisena ja sinut kuvitellaan hyvin stereotyyppisesti (esim. uskonnonopettaja istuu illat kotona villasukkia kutoen ja Raamattua lukien).
T. Uskonnonopettaja
Taidat olla opettaja. Itse olen luokanopettaja ja joku aika sitten elin tuollaista paikkakunnasta ja sijaisuudesta toiseen hyppäämistä. Oli todella raskasta ja minusta tuntui, että jostakin on samalla luovuttava töiden vuoksi. Onneksi minulla on myös muun alan AMK-tutkinto, joten palasin niihin töihin. Nyt olemme ostaneet miehen kanssa oman asunnon ja suunnittelemme perheenlisäystä. Tästä kaikesta olisin varmasti joutunut luopumaan, jos olisin halunnut pysyä opettajan töissä kiinni. Ei olisi ollut sen arvoista. Olen onnellisempi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän AP:ta. On oikeasti raskasta muuttaa kerran/pari vuodessa töiden takia. Edessä on aina uusi paikkakunta, uudet ihmiset ja kaiken joutuu aloittamaan alusta. Vaikka ei olisi todella introvertti, on tuollainen silti monille todella kuluttavaa. Mihinkään ei ehdi juurtua. Eikä se energia aina riitä toisiin tutustumiseen ja harrastuksiin, kun joudut keskittymään uuden työpaikan tavoille opetteluun, tutustumaan uuteen kaupunkiin. Ja aika usein työkaverit suhtautuvat sinuun sellaisella "olet täällä vain kääntymässä" -asenteella, joten sinun kanssasi ei koeta tarpeelliseksi tutustua kovin syvällisesti.
Jos oot opettaja, tiedostathan ettet välttämättä vuosienkaan pätkätöiden jälkeen saa vakituista paikkaa? Saatat joutua muuttamaan töiden perässä milloin Rautavaaralle, Kemiin tai Pälkäneelle, eikä se silti takaa, että saisit joskus Lahdesta tai Vantaalta vakituisen viran. Siihen nähden kannattaa miettiä, uhraako koko muun elämän yhden työn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkukaupungissa tai kunnassa tuollainen elämä on oikeasti raskasta. Kun meet johonkin jumppaan, siellä ne muut kattoo et "tossa se meidän Lissun äidinkielenopettaja/luokanvalvoja nyt menee". Aika usein ihmiset tulee vapaa-ajallasi juttelemaan sulle töihin liittyen eikä yksityisyyttä juuri oo.
Elämä on valintoja sitä mainoksen kissaa lainatakseni.
Sinullakin on mahdollisuus valita, miten elämäsi elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n viesti ois voinu olla mun kirjoittama. Kaipaisin itsekin vinkkejä miten tästä elämänvaiheesta selviää.
Miksi pitää olla juuri pk-seutu? Miksi ihmeessä koko Suomi haluaa änkeä tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa maakunnissa olevista muuttaa ensin opiskelemaan ja mahdollisesti vielä töiden perässä ihan toisaalle. Joskus tuntuu että pääkaupunkiseudulla aina eläneet ihmiset ovat hyysätympiä, kuin muualta tulleet.
Olin jo parisuhteessa, kun olin 3 v. pätkätöissä 300 km päässä avopuolisostani, matkustelua joka ikinen viikonloppu. Sitten pääsin pätkätöihin samalle paikkakunnalle puolisoni kanssa ja lopulta vakitöihin.
Tuntuu että sinä ap suljet itsesi ulos ko. paikkakunnan mahdollusuuksista, kun mikään muu ei oikeasti kelpaa kuin pääkaupunkiseutu tai muu iso kaupunki.
Itse ihmettelen työpaikkani sinkkuja, kuljetaan päivittäin edestakaisin 2 x 80 km. Asuvat noin 100 000 hengen ex-opiskelukaupungissaan, työpaikka on noin 30 000 hengen paikkakunnalla. Sitten valitetaan kun rahat ei riitä, aika ei riitä ja haukutaan työpaikkakunta pystyyn 😂
Siellä olisi edullisemmat asunnot ja päivään tulisi 2 h lisää aikaa, itse tekevät valintoja joista sitten valittavat.
Helppo heillä on kritisoida, kenellä on jo työpaikka, perhe ja asunto valmiina. Tulkaa itse kokeilemaan tällaista elämää.
Taidat olla opettaja?