Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään Jyväskylään aikuisena muuttaneita?
18.03.2017 |
Miten olet päässyt sisään kaupunkiin, miten pian aloit viihtymään? Oliko 'tyly' tunnelma vai yuntuiko heti kotoisalta?
Muutin kauniista Joensuusta (joka ei sekään ole synnyinkaupunki mutta jossa asuin 12v) Jyväskylään noin vuosi sitten (toukokuussa) ja jotenkin koen että kaupunkiin ei meinaa sopeutua tai kotiutua, ja jotenkin ihmiset on tosi tylyn oloisia. Voihan vika olla minussakin, mutta olen parhaani mukaan yrittänyt verkottua ja tutustua.
Lasten kavereiden vanhempien piireihin en ole päässyt ollenkaam, ovat tunteneet vuosia ja suhtautuivat ulkopuoliseen tunkeilijaan nyrpeästi.
Mietin jo poismuuttoa. Molemmilla meistä puolisoista ihan ok työpaikat, mutta kaupunki vaan tuntuu niin tylyltä ja piireihin ei pääse.
Onko muilla ollut samanlaista?
Kommentit (32)
AP tässä vielä, olin itsekin ajatellut että työn kautta tutustuisi hyvin, mutta olen työyhteisössä jossa on 'vanhoja insinööripappoja' jotka on ihan kivoja, mutta ei heistä mitään ystäväpiiriä saanut. Oletin että lasten kautta olisi saanut, mutta ei heillä ole kiinnostusta ottaa uutta ulkopuolelta tullutta verkostoon, kun heillä on vuosikaudet ollut oma piiri ja porukka.
Kaupunki tuntuu muutenkin isolta, meluiselta ja vähän rumalta (esim seppälän teollisuusalue) joten pitää varmaan katsella muitakin kaupunkeja... ei vain viitsisi turhaan repiä lapsia taas koulusta toiseen.
Voisiko tämä tästä vielä helpottaa? Eli jos vain kestää aikansa?
Joo epätoivoiselta kuulostaa mutta on oikeesti kurja tunne kun nähnyt hirveän vaivan muutossa ja tuntuu että on tehnyt väärän valinnan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä vielä, olin itsekin ajatellut että työn kautta tutustuisi hyvin, mutta olen työyhteisössä jossa on 'vanhoja insinööripappoja' jotka on ihan kivoja, mutta ei heistä mitään ystäväpiiriä saanut. Oletin että lasten kautta olisi saanut, mutta ei heillä ole kiinnostusta ottaa uutta ulkopuolelta tullutta verkostoon, kun heillä on vuosikaudet ollut oma piiri ja porukka.
Kaupunki tuntuu muutenkin isolta, meluiselta ja vähän rumalta (esim seppälän teollisuusalue) joten pitää varmaan katsella muitakin kaupunkeja... ei vain viitsisi turhaan repiä lapsia taas koulusta toiseen.
Voisiko tämä tästä vielä helpottaa? Eli jos vain kestää aikansa?
Joo epätoivoiselta kuulostaa mutta on oikeesti kurja tunne kun nähnyt hirveän vaivan muutossa ja tuntuu että on tehnyt väärän valinnan :(
Näytä minulle kaunis teollisuusalue :D
Moi, täällä jyväskyläläinen. Ikävää, että sulla on tuollainen kokemus! Opiskelijoita (ainakin itse asiassa suurin osa kavereistani, ketä on yliopistolla) on muualta muuttaneet. Asuin kyllä itsekin eräässä Jyväskylää isommassa kaupungissa hetken aikaa, ja ymmärrän kyllä fiiliksiäsi. Mutta onkohan kohtelu paljasjalkaisten kaupunkilaisten osalta tietoista? Tai olet sattunut jotenkin eri henkiseen porukkaan vain?
Tämähän on tosi luonnonläheinen ja kompakti kaupunki, lyhyet välimatkat ja luontoa joka puolella. :) Jos se Seppälän alue ei hivele silmää, niin eihän siellä mikään pakko ole oleskella. En usko, että muissa kaupungeissa on sen kauniimpia teollisuusalueita. Olen asunut täällä n. 8 vuotta ja viihtynyt hyvin. Kavereina on ihan alkuperäisiä jyväskyläläisiä ja muualta tulleita, en huomaa mitään eroa. Olen muutenkin kokenut ilmapiirin mukavaksi. Oletko yrittänyt saada ystäviä esim. harrastusten tai vaikka facebook-ryhmien avulla?
Siis Jyväskylä on yksi Suomen rumimmista kaupungeista. Sen lisäksi veloissa korviaan myöten ja silti päättäjillä on toinen toistaan hullumpia ideoita. Suomen Ateena ollut ehkä joskus, mutta nyt vaivaa Rooman imperiumin kaatanut hedonismi ja hulluus. Riitaisaa ja juoppoa sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä vielä, olin itsekin ajatellut että työn kautta tutustuisi hyvin, mutta olen työyhteisössä jossa on 'vanhoja insinööripappoja' jotka on ihan kivoja, mutta ei heistä mitään ystäväpiiriä saanut. Oletin että lasten kautta olisi saanut, mutta ei heillä ole kiinnostusta ottaa uutta ulkopuolelta tullutta verkostoon, kun heillä on vuosikaudet ollut oma piiri ja porukka.
Kaupunki tuntuu muutenkin isolta, meluiselta ja vähän rumalta (esim seppälän teollisuusalue) joten pitää varmaan katsella muitakin kaupunkeja... ei vain viitsisi turhaan repiä lapsia taas koulusta toiseen.
Voisiko tämä tästä vielä helpottaa? Eli jos vain kestää aikansa?
Joo epätoivoiselta kuulostaa mutta on oikeesti kurja tunne kun nähnyt hirveän vaivan muutossa ja tuntuu että on tehnyt väärän valinnan :(
Kaupunkihan on kaunis vihreä ja järvikin löytyy :D
Asuin siellä 3 v. töiden perässä muuttaneena, työsuhde oli määräaikainen ja sain töitä muualta joiden perässä jälleen muutin.
Minä olen sopeutunut hyvin..en tiedä auttaako kun mies on täältä alunperin..mutta lasten kautta olen löytänyt itsellekkin kavereita ja töistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis Jyväskylä on yksi Suomen rumimmista kaupungeista. Sen lisäksi veloissa korviaan myöten ja silti päättäjillä on toinen toistaan hullumpia ideoita. Suomen Ateena ollut ehkä joskus, mutta nyt vaivaa Rooman imperiumin kaatanut hedonismi ja hulluus. Riitaisaa ja juoppoa sakkia.
Rumimmista? :D
Vähän hankala sanoa, kun täällä aina asunut. Mutta omaan kaveripiiriin kuuluu niin jyväskyläläisiä kuin muualtakin muuttaneita. Missäköhän päin kaupunkia asut, jos tämä vaikuttaa isolta ja meluisalta kaupungilta..? Voisikohan muutto jollekin rauhalliselle lapsiperhealueelle olla hyvä idea? Sitä kautta olisi varmasti helpompi tutustua uusiin kavereihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Paljasjalkaisena jyväskyläläisenä -mutta muualla 15v asuneena - sain samanlaisen tylyn paluukohtelun ja jouduin kokemaan suurta ulkopuolisuutta, vaikka olen siis syntyjäni jyväskyläläinen. Jkl on muuttunut viimeisen 15v aikana idyllisestä ja tunnelmallisesta pikkukaupungista ns. suurkaupungiksi jossa on sellainen tietyllä tavalla tunteeton meno.
Kaipaan niin lapsuuteni Jyväskylää!
Muutettiin vajaa neljä vuotta sitten Etelä-Suomesta. Ei Jkl:ään vaan Muurameen mutta molemmat käymme työssä Jkl:ssä. Muurame on osoittautunut oikein mukavaksi paikaksi. Paljon kaltaisiamme lapsiperheitä asuu. Lapset sai naapurustosta heti paljon kavereita ja lähiympäristön ihmiset muutenkin mukavia. Lasten ja lasten harrastusten kautta tullut tutustuttua myös uusiin, ystäviksi muodostuneisiin ihmisiin. Kotiutuminen on käynyt oikein mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan perus Jyväskylää, että on tylyä kohtelua ja voin kertoa, että piireihin ei pääse helposti, mutta voihan sitä yrittää. En tykkää tästä Jyväskylän kulttuurista, mutta minkäs teet. Kannattaa itse olla se hyvä tyyppi niin tylyt jää kakkoseksi. ;-)
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin vajaa neljä vuotta sitten Etelä-Suomesta. Ei Jkl:ään vaan Muurameen mutta molemmat käymme työssä Jkl:ssä. Muurame on osoittautunut oikein mukavaksi paikaksi. Paljon kaltaisiamme lapsiperheitä asuu. Lapset sai naapurustosta heti paljon kavereita ja lähiympäristön ihmiset muutenkin mukavia. Lasten ja lasten harrastusten kautta tullut tutustuttua myös uusiin, ystäviksi muodostuneisiin ihmisiin. Kotiutuminen on käynyt oikein mukavasti.
Mikä alue muuramessa? Seunavuori? Kinkomaa? Muurameen muuttoa harkitsemassaa, mutta kun muutan kaukaa niin en tunne alueita. Missä olisi eniten lapsia ja lapsilla mahdollisuus saada paljon uusia kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi paluumuuttaja, joka ei ole ystävystynyt kunnolla kenenkään kanssa. Esteenä on ollut oma introverttius eli on tuntunut todella työläältä yrittää olla sosiaalinen ja aktiivinen. Oma persoonani ei ole ollut riittävän kiinnostava, jotta seuraani hakeuduttaisiin. Mieheni on samanlainen kuin minä, joten tuttavapariskuntiakaan ei ole päässyt syntymään.
Tulin Jyväskylään parikymppisenä, yliopistoon opiskelemaan. Vuosikurssillani melkein kaikki muutkin olivat muualta muuttaneita, eikä muuhun väestöön oikeastaan ollut edes kontaktia. Yhden ihmisen tunsin ennestään, mutta hän muutti aika pian pois Jyväskylästä.
Jyväskyläläiset ovat jotenkin asiallisia ja tylsiä. Kyllä heidän kanssaan toimeen tulee, mutta ystävyyssuhteita ei helposti synny. Toisaalta paljasjalkaisia jyväskyläläisiä on hyvin harvassa, melkein kaikki ovat muualta muuttaneita.
Kolmekymmentä vuotta olen nyt täällä asunut, eikä kaupunki vieläkään tunnu kodilta. Ystäviä minulla ei täällä ole vieläkään, ellei aviopuolisoa lasketa. Mutta enpä ole osannut poiskaan lähteä.
Luulisin, että Joensuun jälkeen kaikki kaupungit tuntuvat tylyiltä.siellä, kun on hyvin epäsuomalainen ilmapiiri ja ihmiset jutustelevat niitänäitä vieraidenkin kanssa.
Täysin samat ajatukset. Olen pakosta työn perässä muuttanut vuosi sitten Jyväskylään. Aiemmin opiskelin Tampereella, missä kaikki toimi ja keskusta on kaunis ja monipuolinen kaikkine palveluineen.
Jyväskylässä on järkyttävän huono kaupunkisuunnittelu. Tiet ja asuinalueet on ripoteltu miten sattuu. Kaikki näyttää vanhalta ja rapistuneelta. Tien pinnat ovat niin kauheassa kunnossa ympäri kaupunkia, että joutuu pelkäämään auton puolesta. Useat palvelut puuttuvat, mutta parkkimaksuista ym. laskutetaan ison kaupungin malliin. Liikuntapaikkoja on, mutta ne on kaikki aidattu ja asiakkuudet rajattu. Kaupungilla ei ole mitään identiteettiä ja harmittaa, jos aikanaan joutuu saamaan lapset täällä "ei mikään tausta"-kaupungissa, ei olisi kotoisin oikein mistään. Ei murteita tai kulttuuria (tämä on kyllä vähän myös Tampereen ongelma). Lisäksi etäisyydet ovat pitkiä isompiin kaupunkeihin. Bussiliikenne on kallis ja epätoimiva. Lutakko on lähinnä ainoita mahdollisuuksia hieman nauttia täällä asumisesta. Toivottavasti pääsisin pian takaisin Tampereelle tai Länsi-Suomeen. Tämä Jyväskylän ankeus ja passiivisuus pitäisi saada karistettua.
Minä olen asunut täällä koko ikäni, syntynyt vaan muualla. Käyn täällä töissä ja odotan että lapset saavat koulut käytyä. Sitten muutan pois. Tässä kaupungissa ei ole minulle mitään muuta kuin yksinäisyyttä. Lapsenikin on niin yksinäinen että koen jatkuvaa syyllisyyttä siitä että hän on olemassa ja kärsii tyhjyydestä.
Ap tässä taas. Kiitos vastauksista kaikille! Vähän pahaltahan tämä nyt näyttää, eli siis epäilykseni siitä että tästä ei tule ehkä koskaan kotia, alkaa vahvistumaan. Jos joku on 30v asunut eikä vieläkään tunnu kodilta niin on kaupungissakin jotain vikaa.
En suoraan sanoen tiedä mitä tehdä. Palatako Joensuuhun - ihana lämminhenkinen kaupunki, mutta ikävän huono työtilanne. Jäädäkö Jyväskylään kärvistelemään. Vai etsiä kokonaan uusi kaupunki, Tampere tai Lahti tms johon muuttaa. Lapsia en haluaisi riepotella turhaan, mutta on sekin kurjaa asua paikassa jossa ei viihdy.
Muutin nuorena aikuisena, sain heti sopivan piirin ihmisiä työpaikalta, enkä ole sen enempiä koskaan halunnutkaan. Me kaikki olemme muualta tulleita työn luonteen vuoksi, joten en osaa sanoa miten syntyperäisten keski-suomalaisten piireihin pääsee. Mutta eivät he minusta mitenkään tylyiltä vaikuta. :)