Minulla on jonkinasteinen sosiaalisten tilanteiden pelko, ystävä suuttuu aina kun en pysty syömään julkisella paikalla
Käyn terapiassa ja pystyn nykyään sen ansiosta käymään esim. kahvilassa ja shoppailemassa. Syömään en pysty, johtunee siitä että minua kiusattiin yläasteella rajusti ja varsinkin ruokailutilanteissa koskas olin lihava. Nyt aikuisena olen onnistunut laihtumaan ja olen normaalipainoinen. Kuitenkin julkisilla paikoilla iskee ahdistus, jos täytyy syödä. Ystäväni haluaa käydä aina syömässä ja hänen täytyykin diabeteksensa takia syödä säännöllisesti jotakin pientä. Yleensä tilaan silloin teen. Sen jälkeen ystävä alkaa kuittailemaan "No tunnetko nyt olos jotenkin paremmaksi ihmiseksi" tai "Onko kiva kattoa kun tällainen läski mättää ruokaa" Olen selittänyt tilanteeni, muttei hän usko. Sanoo että esitän.
Kommentit (7)
Mitä jos kertoisit hänelle todellisen tilanteen tai muuten ei ole ystävyytesi arvoinen ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kertoisit hänelle todellisen tilanteen tai muuten ei ole ystävyytesi arvoinen ollenkaan.
Ap on kertonut.
"Onko kiva kattoa kun tällainen läski mättää ruokaa"
sanooko sun kaveri tuon jotenkin sarkastisesti vai tosissaan? no eipä sillä väliä, itse vastaisin kummassakin tapauksessa että "on erittäin kiva katsoa kun läki paisuu entisestään" ja voisin jopa harkita etten enää tapaa tollasta kaveria joka syyllistää
Ei tuommoinen ole mikään ystävä.
Sanoisin, kuten täällä aina toistetaan, että jätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
En kävisi tuollaisen kanssa enää missään...
Enkä olisi kyseisenlaisen ihmisen kanssa muutenkaan missään tekemisissä.
Tuo ei ole ystävyyttä. Ystävät eivät puhu toisilleen tuolla tavoin.
En kävisi tuollaisen kanssa enää missään...