"Naiset rakastuvat renttuihin" - no niin kyllä miehetkin!

Olin tänään auttamassa ystävääni (nainen) muutossa eron jälkeen ja pisti kyllä huokailuttamaan. Tämä oli jo ties kuinka mones salamaero pitkästä ja komeasta tosirakkaudesta. Asiaankuuluvasti oli toki riidelty, paiskottu tavaroita ja ajauduttu mykkäkouluun. Pettääkin ystävä taisi ehtiä, ehkä jopa pariin otteeseen. Ja epäilemättä kohta on taas uusi, jos ei kaksi, kierroksessa. Mainio ystävä, mutta ei ehkä parisuhteessa ihan parhaimmillaan.

Aina puhutaan siitä, kuinka naiset rakastuvat renttuihin, mutta harvemmin siitä, että samaahan se on miehillä. Tähänastisessa elämässä on ollut niin, että eniten miesvientiä on aina niillä oikukkailla femme fataleilla, jotka haluavat olla huomion keskipistenä, pomottavat miestään, vaativat urotekoja ja hemmottelua ja yleensä onnistuvat vielä suhteessa sutisemaan toisen kanssa (ks. haluavat olla huomion keskipisteenä) tai luomaan muuta ylitsepääsemätöntä draamaa. Aina on kriisi kierroksessa tai seuraava tulossa, mutta miehiä olisi silti joka sormelle. Ääneen tietty sanotaan, että "naapurintyttö" olisi kiva, mutta kummasti ne tuittupäät silti vetävät miehiä - kaikenlaisia miehiä - puoleensa. Tavallisen näköinen mies tyytyy vielä särkemään sydämensä etäältä, koska oikukas nainen sanoo ääneen, että hänelle kelpaa vain pitkä, komea ja lihaksikas, koska onhan kauniin naisen saatava komea mies.

Samaan aikaan tunnen siis monta tasaisempaa, mukavaa ja sievää sinkkunaista, joilla on vaikeuksia löytää miestä. Ja miespuoliset ystävät taas etsivät olkapäätä, johon vollottaa kun oikukkaan naisen kanssa kävi taas kerran huonosti.

Voi voi. Ketään en tuomitse, koska ymmärrän hyvin, kuinka kauneus/komeus, tietty jännite ja dramaattisuus vetoavat niin miehessä kuin naisessa. Ärsyttää vaan, että aina puhutaan vain naisten taipumuksesta ihastua niihin vaikeisiin tapauksiin, vaikka miehet tekevät sitä aivan samaa ja varmaan vielä samoista syistäkin.