Lue keskustelun säännöt.
vihan/ suuttumuksen kääntäminen itseen
15.03.2017 |
Sitä on melko vaikea erottaa, mutta sitä tapahtuu. Jonkinlainen ilkeä ja vastenmielinen olo siitä tulee. Juuri kääntyi vihan tunne itseäni kohti, kun en pitänyt ajatuksesta, että kuntosalilla on riittävästi venytelläkseen tehtävä vähintään viisi eri venytystä jalkojen alueelle. Joten ajatuksesta, kuten monista muistakin ajatuksistani (etenkin nämä "täytyy tehdä asiaa X -ajatukset) käännän tai jokin kääntää vihan tunteen itseäni kohtaan. Sitten suutun siitäkin, että suutun asioista. Kai näistä kaikista lopputuloksena on masennus. vähintään jonkin asteisena, kun sitä tekee itselleen vuosikausia. Miksi mieli on tälläinen?
Ego täytyisi saada murrettua, sillä se pitää ääntä.
Kommentit (2)
Oliko sinulla niin, että et lapsena saanut näyttää negatiivisia tunteitasi? Tai ainakin jotenkin koit, ettei se ole ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno aloitus. Mitä jos sitä asiaa miettisi toisin päin. Eikö se olisi aika erikoista, jos aivot kykenisivät pitämään asiat niin kirkkaasti erillään, että mitään itseen kohdistuvaa kiukkua ei syntyisi, kun selvästi vaaditaan liikaa? Sitä paitsi, saattaahan sitä kuitenkin olla väärässä arviossaan. Eli tietty epävarmuus omasta syyllisyydestä on lopultakin fiksua säilyttää. Sä vaan olet sille allerginen.
Olen miettiny pitkään tuota jakautumista. Kun ihminen alkaa sättiä itseään, sättivä osa minuudesta kokee ylemmyydentunnetta. Halpaa huvia joo, kun se alemmuuteen painettu osa kuitenkin sitten masentuu. Mutta ihminen kuitenkin saa jonkin kokemuksen hetken helpotuksesta, ja oppii siitä hakemaan samaa lisää. Eli itseinhoinen sisäinen puhe vahvistuu.
Sitten jos sitä alkaa olla ylimäärin, pitäisi opetella kurittamaan sitä koppavaa minuuden osaa ja käskeä sen rentoutua kerrankin. Ja sitten on opeteltava tykkäämään itsestään. Maailmahan ei ikinä lakkaa vaatimasta, pitää vain oppia suodattamaan sitä ulkoista kitinää, ennen kuin siitä tulee sisäistettyä kitinää.