Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäidit! Mistä revitte motivaation jokapäiväiseen ulkoilurumbaan?
15.03.2017 |
Etenkin nyt kun on kamalat rapakurakelit? Kesällä tietysti on helppoa, mutta talvetkin vähän niin ja näin..
Itsellä pian 2v lapsi ja toinen 4v. Uloslähtemiset itsessään on aina aikamoista säätöä. Tuskin tarvitsee sen kummemmin selittää, samanikäisiä lapsia haltioiville.. mutta nyt ne kotiintulotkin on hirvee urakka, kun lapset on jalkapohjista pipon tupsuun saakka hiekassa ja kurassa >/ Asutaan kerrostalossa, joten meillä ei ole mitään hienoja kottarieteisiä, missä kaikki kuratoimitukset hoituisi. On sitten meinaan rattaat, eteinen, suihku hiekassa ja ravassa kun putsaan niitä kamoja.. koko ajan sais koneessa pyörittää. Eikä ne kurahousut helpota hommaa yhtään, tuntuu vaan lisäävän.
Harjalla otan ulkona suurimmat kyllä.
Sitä vaan mietin miten jaksatte ulostautua kahdesti päivässä?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten kanssa katsion kellosta aikaa ja heti kun oli tunti mennyt, lähdettiin äkkiä kotia kohden. Suoraan sanottuna vihasin (siis vihasin!) ulkoilua lasten kanssa. Se oli niin tylsää itkevä vauva sylissä seistä ja odottaa nököttämässä, kun taapero tallustaa ja uhmaikäinen saa itsensä kuosiin, kun ei sitä naapurin lapiota saanutkaan tuoda sisälle. Kesällä toki toinen juttu ja muutenkin joskus, kun mentiin keväällä tai kesällä metsäretkelle, mutta se perusulkoilu oli se, mitä kotiäitivuosina vihasin eniten.
Nyt kun lapset ovat isompia ja omatoimisempia, on toki helpompaa. En edelleenkään nauti ulkoilusta, mutta välillä vääntäydyn väkisin mukaan, että saavat edes jonkinlaisen mallin ulkoilevasta ja liikkuvasta äidistä. Talvella on ihan ok pakata eväät ja lähteä hiihtämään, geokätkölle tai laskemaan mäkeä (ei tarvitse raahata enää ketään sinne ylämäen päälle ja saa itsekin laskea vauhdilla ja ryminällä). Pääsääntöisesti edelleen vihaan ulkoilemista lasten kanssa. Hirveän voimakas ilmaisu tuo vihata, mutta en vain tykännyt siitä ulkoilusta yhtään. Oikein puistattaa ajatella sitä väkisin ulkoilua. Kaikkeni yritin, että olisin siitä nauttinut, mutta rehellisesti sanottuna, se oli minulle pakkopullaa.
Olipas eheyttävää lukea tämä! Olen miettinyt, että tykkäävätkö kaikki oikeasti ulkoilusta, aina.
Minä en myöskään tykkää juuri lainkaan, kyttään kelloa, että pääsisin sisään. En ylipäätään ole ulkoilmaihminen, kesälläkään. Sellainen päämäärätön ulkona jököttäminen on pahinta. Kävelen kyllä mielelläni, mutta lapsihan tietysti taas mielellään leikkii.
Siinäkin muuten pointti kaikille liikuntavouhkaajille, ulkoleikki voi olla myös hyvin paikallaanpysyvää. Eli se ulkonaolo ei sinällään takaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se sisällä asunnossa liikkuminen ei ole "liikuntaa"...
Ellei sitten ole liikuntavälineitä ja -mattoja ja puuharatoja jne.
Ai vähän niinkuin farkut jalassa juokseminen ei ole urheilua?
Me asutaan kaksiossa ja silti lapsi liikkuu sisätiloissa tosi aktiivisesti. Tekee kuperkeikkoja, hyppii, juoksee, möyrii tunnelissa tai hyppii patjalle. Ulkona saattaa vaan leikkiä autoilla; vaikka sillä jäisellä hiekkiksellä. Siis jos ollaan jo aiemmin oltu ulkoilmassa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sisällä asunnossa liikkuminen ei ole "liikuntaa"...
Ellei sitten ole liikuntavälineitä ja -mattoja ja puuharatoja jne. Meillä on puolapuut, jumppamatto ja käsirenkaat ja köysitikkaat isossa leikkihuoneessa. Meillä pienemmällä on astma ja pakkasraja eli aina ei vaan päästä ulos. Hän myös sairastaa paaaaaljon. Silloin lapset jumppaa sisällä ja kun isä tulee kotiin, se isompi pääsee sitten leikkipuistoon ja pihalle.
No onhan se nyt tuollaiselle 1-2-vuotiaalle ihan yhtä lailla liikuntaa kiivetä sisällä sohvalle ja pois, sohvalle ja pois, juosta käytävää eteiseen ja takaisin kuin olla leikkipuistossa keinumassa tai kiipeämässä liukumäkeä ylös. Ne on niin pieniä, että tavallisen huoneen liikkumatila on kokoon suhteutettuna aika iso.
Tätä samaa ajattelin, että kyllä sisälläkin lapsi kiipeilee ja juoksee, meillä juoksee sisällä varmaan enemmän kuin ulkona.
Kyllä mä luulen, että Suomessa ulkoillaan paljon enemmän lasten kanssa kuin monessa muussa maassa ja lapsilla on tällä saralla asiat täällä paremmin. Vaikka siis kaikki ei ulkoilisikaan kahta kertaa päivässä läpi vuoden, myös talvella ja koiranilmalla tai ei se 2-3 tuntia aina täyttyisi.
Saksassa au pairina ollessani vein perheen lapset aina kouluun. Hyvällä ilmalla mentiin pyörillä ja huonolla ilmalla autolla. Perheen äidin mielestä huono ilma oli aina silloin, jos taivas oli vähänkään pilvessä/harmaa. Siis vaikkei edes tihuttanut vettä. Silloin käski aina viedä autolla, koska ei lapsia voi laittaa ulkoilemaan sellaiseen ilmaan... Eikä tuo ollut ainoa perhe, jossa toimittiin noin, vaan naapuruston perheillä tuntui olevan sama käsitys.
Ulkoilu on siis ehdottomasti hyvä ja tärkeä juttu ja hyvä, jos jotkut jaksaa mennä tunnollisesti kaksi kertaa päivässä ulos aina oli sää mikä hyvänsä. Mun mielestä kuitenkin tärkeintä on kokonaisuus. Jos tänään ollaan vähän vähemmän ulkona, niin huomenna sit vaikka enemmän ja pidemmän kaavan mukaan. Ei sen nyt niin kuoleman vakavaa tarvitse olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sisällä asunnossa liikkuminen ei ole "liikuntaa"...
Ellei sitten ole liikuntavälineitä ja -mattoja ja puuharatoja jne.
Ai vähän niinkuin farkut jalassa juokseminen ei ole urheilua?
Me asutaan kaksiossa ja silti lapsi liikkuu sisätiloissa tosi aktiivisesti. Tekee kuperkeikkoja, hyppii, juoksee, möyrii tunnelissa tai hyppii patjalle. Ulkona saattaa vaan leikkiä autoilla; vaikka sillä jäisellä hiekkiksellä. Siis jos ollaan jo aiemmin oltu ulkoilmassa kunnolla.
No ei se lapsen tavallinen peruselämä ole sitä liikuntaa... vähän kuin väittäisit, että sinä liikut, kun nouset sohvalta vessaan ja takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sisällä asunnossa liikkuminen ei ole "liikuntaa"...
Ellei sitten ole liikuntavälineitä ja -mattoja ja puuharatoja jne.
Ai vähän niinkuin farkut jalassa juokseminen ei ole urheilua?
Me asutaan kaksiossa ja silti lapsi liikkuu sisätiloissa tosi aktiivisesti. Tekee kuperkeikkoja, hyppii, juoksee, möyrii tunnelissa tai hyppii patjalle. Ulkona saattaa vaan leikkiä autoilla; vaikka sillä jäisellä hiekkiksellä. Siis jos ollaan jo aiemmin oltu ulkoilmassa kunnolla.
No ei se lapsen tavallinen peruselämä ole sitä liikuntaa... vähän kuin väittäisit, että sinä liikut, kun nouset sohvalta vessaan ja takaisin.
Jos teen kuperkeikan aina sohvalta noustessa ja siitä menen vessaan yhdellä jalalla hyppien, niin tuleeko siitä tavallista elämää eikä se ole liikuntaa?!
On sinulla kova tarve lokeroida asioita. Liikuntaa on minusta lähes kaikki muu kuin peruskävely. Mikäli siis kesto on riittävän pitkä.
Onpa jännä. Tää kai riippuu vähän siitä missä asuu. Täällä Helsingissä on helppo lähteä aamulla ulos ja olla koko päivä liikenteessä, välillä puistossa, välillä kaupungilla, kerhossa, kaverilla, sitten kahvilassa ja kaupoissa. Sit takas taas puistoon jos mielii. Kotiin tullaan yleensä iltaruoan aikaan. Raskastahan se olis aina kotona rampata, ei sen jälkeen jaksa enää uudestaan raahautua ulos :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelykin on liikuntaa, toki ei nyt sellainen lampsiminen sohvalta jääkaapille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sisällä asunnossa liikkuminen ei ole "liikuntaa"...
Ellei sitten ole liikuntavälineitä ja -mattoja ja puuharatoja jne.
Ai vähän niinkuin farkut jalassa juokseminen ei ole urheilua?
Me asutaan kaksiossa ja silti lapsi liikkuu sisätiloissa tosi aktiivisesti. Tekee kuperkeikkoja, hyppii, juoksee, möyrii tunnelissa tai hyppii patjalle. Ulkona saattaa vaan leikkiä autoilla; vaikka sillä jäisellä hiekkiksellä. Siis jos ollaan jo aiemmin oltu ulkoilmassa kunnolla.
No ei se lapsen tavallinen peruselämä ole sitä liikuntaa... vähän kuin väittäisit, että sinä liikut, kun nouset sohvalta vessaan ja takaisin.
Riippuu lapsesta. Oma esikoinen on aina ollut aktiivinen liikkeissään ja leikissä ei pysy paikoillaan. Taaperona leikki oli sitä, että juoksi, hyppi, pomppi, kiipeili ja roikkui ympäriinsä. Ei siis koskaan kävellyt, hyvin harvoin vielä 8-vuotiaanakaan vaan aina menee sieltä, mistä se aita on korkein.
Lapsissa siis tosiaan on eroja. Keskimmäiseni kävelee ja liikkuu aina rauhallisesti. Molemmiat on samaa sukupuolta ja heillä on samanlainen ruumiinrakenne, mutta sillä alati liikkuvalla esikoisella on paljon selvemmin erotettavat lihakset ja esim. täysin selkeästi eroteltavissa olevat vatsalihakset. Ihan uskon, että hänen tapansa elää ja olla siellä sisätiloissa, on saanut tämän aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä. Tää kai riippuu vähän siitä missä asuu. Täällä Helsingissä on helppo lähteä aamulla ulos ja olla koko päivä liikenteessä, välillä puistossa, välillä kaupungilla, kerhossa, kaverilla, sitten kahvilassa ja kaupoissa. Sit takas taas puistoon jos mielii. Kotiin tullaan yleensä iltaruoan aikaan. Raskastahan se olis aina kotona rampata, ei sen jälkeen jaksa enää uudestaan raahautua ulos :D
No ruoka ja unet varmaan suurimmalla osalla on kotona. Me asutaan lähellä metroasemaa joten helppo lähteä moneen kertaan, myös tuplarattaiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sisällä asunnossa liikkuminen ei ole "liikuntaa"...
Ellei sitten ole liikuntavälineitä ja -mattoja ja puuharatoja jne.
Ai vähän niinkuin farkut jalassa juokseminen ei ole urheilua?
Me asutaan kaksiossa ja silti lapsi liikkuu sisätiloissa tosi aktiivisesti. Tekee kuperkeikkoja, hyppii, juoksee, möyrii tunnelissa tai hyppii patjalle. Ulkona saattaa vaan leikkiä autoilla; vaikka sillä jäisellä hiekkiksellä. Siis jos ollaan jo aiemmin oltu ulkoilmassa kunnolla.
No ei se lapsen tavallinen peruselämä ole sitä liikuntaa... vähän kuin väittäisit, että sinä liikut, kun nouset sohvalta vessaan ja takaisin.
Riippuu lapsesta. Oma esikoinen on aina ollut aktiivinen liikkeissään ja leikissä ei pysy paikoillaan. Taaperona leikki oli sitä, että juoksi, hyppi, pomppi, kiipeili ja roikkui ympäriinsä. Ei siis koskaan kävellyt, hyvin harvoin vielä 8-vuotiaanakaan vaan aina menee sieltä, mistä se aita on korkein.
Lapsissa siis tosiaan on eroja. Keskimmäiseni kävelee ja liikkuu aina rauhallisesti. Molemmiat on samaa sukupuolta ja heillä on samanlainen ruumiinrakenne, mutta sillä alati liikkuvalla esikoisella on paljon selvemmin erotettavat lihakset ja esim. täysin selkeästi eroteltavissa olevat vatsalihakset. Ihan uskon, että hänen tapansa elää ja olla siellä sisätiloissa, on saanut tämän aikaan.
Juu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mistään, emme ulkoile joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
En mistään, emme ulkoile joka päivä.
Hurraa!
Ja tämä ei ole ironiaa tai sarkasmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolmivuotias inhoaa ulkoilua. Itse rakastaisin ulkona oloa, mutta motivaatiota syö pahasti se, että toinen täytyy aina pakottaa ulos. Meillä on puolen hehtaarin piha ja välillä käydään leikkipuistossa, jos saadaan joku leikkikalut mukaan.
Olen koettanut keksiä leikkejä ja ottaa pihahommiin mukaan. Silti vaan ulkoilu on pakkopullaa lapselle. Erityisesti lasta inhottaa, jos yritän tehdä pihatöitä. Ja niitähän tämän kokoisessa pihassa riittäisi.
Hiukan paremmin lapsi viihtyy ulkona kesällä, mutta silloinkin jos saisi valita, olisi mieluummin sisällä. Trampoliini on tosin hitti. Ja turha on kuvitella, että pukisi itse. Ei pue kun ei kerran halua sinne ulos.
En tiedä mitä tekisin.
Niin tiedän että tuo on kamalaa. Tuossa tilanteessa sitä vielä ahdisti, mutta nyt kun on vauva, 2.v, 4.v, 6v ja 7v niin tilanne on niin surullisen koomista ettei jaksa edes ahdistaa. Hulluksihan sitä tulisi jos alkaisi stressaamaan.
Me ei ulkoilla joka päivä. En ota siitä stressiä. Joskus esim kokkailen intensiivisesti ja leivonkin jotain ja silloin ei välttämättä ehditä ulkoilemaan. Myöskin joskus väsyttää niin kovin, että otan muksut kainaloon ja mennään kaikki päiväunille. En tykkää suorittaa elämääni ja lapset viihtyvät myös sisällä. Mutta siis ennenkuin joku tulee urputtamaan, niin pääosin ulkoillaan arkisin. Mutta jos tulee sellainen olo, ettei millään kiinnostaisi, niin ei mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sisällä asunnossa liikkuminen ei ole "liikuntaa"...
Ellei sitten ole liikuntavälineitä ja -mattoja ja puuharatoja jne. Meillä on puolapuut, jumppamatto ja käsirenkaat ja köysitikkaat isossa leikkihuoneessa. Meillä pienemmällä on astma ja pakkasraja eli aina ei vaan päästä ulos. Hän myös sairastaa paaaaaljon. Silloin lapset jumppaa sisällä ja kun isä tulee kotiin, se isompi pääsee sitten leikkipuistoon ja pihalle.
Paremmin meidän 2 vuotta nyt talvella täyttänyt pääsee liikkumaan sisällä kuin ulkona toppavaatteissa ja saappaat jalassa. Tää nyt vain näin välihuomautuksena, ettäkö ulkona liikkuminen olisi aina ja kaikille enemmän liikuntaa kuin sisällä liikkuminen. Toki siis ulkoillaan silti paljon ja jaksaa kävellä tosi hyvin yli tunninkin kävelylenkkejä. Oppi kyllä kävelemään vasta vähän alle 1,5-vuotiaana viime loppukeväänä. Kieltämättä olen kuitenkin vähän huolissani ollut siitä, miksi on tosi ketterä sisällä, mutta ulkona ei niinkään.
Kyllä siinä on lapsessa tai varusteissa sitten vika... normaali tuonikäinen kyllä touhuaa ulkona.
Miten saada sitten neuvola/lääkärit ottamaan asia tosissaan? Pitäisikö päästä johonkin tutkimuksiin jo? Vastaanotolla aina katsovat, että motoriikka näyttää olevan ok. Ehkä täytyisi kuvata ulkona joku video...? Varusteet on mielestäni ihan hyvät. Haalari on sopiva, ei kiristä tms.
Toisaalta ei kyllä kesälläkään oikein halunnut itse kiipeillä puistossa mihinkään. Eikä perhekerhossakaan tykkää kiivetä esim. sellaiseen pikkuiseen sisäliukumäkeen, jota jo vuoden ikäiset kiipeävät ja laskevat. Kotona kyllä kiipeilee mm. sohvalle tai rahin kautta käsinojalle ja sukeltaa sieltä sohvalle, ja samaa uudestaan ja uudestaan.
Näössä en usko olevan vikaa, koska tykkää tosi paljon kirjoista, huomaa kaikkia pieniäkin yksityiskohtia, ulkona näkee pienenkin lentokoneen taivalla sekä tähdet yms.
Puen 2 kertaa päivässä 8 lasta ulkoiluun. Ikä 0-3 v. Olen päiväkodissa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Puen 2 kertaa päivässä 8 lasta ulkoiluun. Ikä 0-3 v. Olen päiväkodissa töissä.
Otsikossa puhutaan kotiäideistä. Sinua kaiketi motivoi raha ja vaikkei motivoisi, niin ei sulta kysytä.
Alue: Aihe vapaa
Ihan vain sillä, että meno menee sisällä liian villiksi ja levottomaksi 3- ja 5-vuotiaiden kanssa, jos ei päästä edes kerran päivässä ulkoilemaan :) mä kyllä tykkään ulkoilla itsekin, ja varsinkin näillä plussakeleillä, kun saa tehdä lumesta vaikka minkälaista otusta pihaan. Hankiaiset on kans mun suosikki aikaa talvessa! Tänä talvena ei valitettavasti hankiaisia ainakaan täällä päin ollut. Kesäisin vois sanoa, että paremminkin sisällä tulee oltua sen pari tuntia päivässä, muu aika ulkona :D