Perheen yhteiset nettotulot on noin 5500€/kk, ja tuntuu, että rahat ovat koko ajanloppu!

Olette salaköyhiä.

No ei vaan, suosittelen budjetin tekemistä ja tietyn summan siirtämistä suoraan säästötilille heti kun palkka tulee.

(tuo Iltasanomien vastikään lanseeraama salaköyhä-termi on ilmeisesti otettu ilolla vastaan ainakin fb:n tilapäivitysten mukaan, siellä yksi jos toinenkin ihan hyvin toimeentuleva on julistautunut salaköyhäksi - huvittaa lukea moista niiden lomakuva- ja ravintolaillallispäivitysten välissä :D )

On aika helppo katsoa jälkikäteenkin, mihin raha on mennyt, jos maksaa yleensä kortilla eikä käteisellä: ottaa nettipankista vuoden tilitapahtumat Exceliin ja järjestää taulukon sen sarakkeen mukaan, jossa on maksun saaja. Sitten voi vielä siirtää samantyyppisiin menoihin liittyvät maksun saajat (esim. K-kauppa, Lidl ja S-market) peräkkäisille riveille. Lopuksi laskee eri ryhmien summat yhteen. Näin saa jo aika hyvän käsityksen siitä, mihin rahaa on mennyt. Toki jotkut kaupat (esim. Prisma) ovat tässä vähän hankalampia, kun niistä voi ostaa monenlaisia juttuja.

Meillä sama asumistilanne, harrastusmaksut ja auto, lomamatkat puuttuvat. Palkat hieman vähemmän kuin teillä ap. Rahaa jää säästöön 1500 euroa kuukaudessa. Ihan kaikkea ei saa, pitää tehdä valintoja. Me olemme tehneet valinnan, että säästämme rahaa tulevaisuutta varten, eikä kaikki mene nykyhetken kulutukseen, ja tingimme tässä hetkessä asioista. Ovatko ihmiset tottuneet liikaan - kuvitellaan, että voidaan saada mahdollisimman paljon, miksei mikään riitä, paljon perustarpeiden ohitse hyvää? Kun hyvin monet oikeasti saavat hyvin paljon materiaalista hyvää elämäänsä. Ja silti ollaan pahoilla mielin ja turhautuneita. 

Olisitte vaan tyytyväisiä kun rahaa on, jos itsellä olisi noin paljon nii sillä eläisi jo todella hyvin. Jotkut meistä on työttömänä ja vieläpä 1v lapsi, siinä ei kauheasti auta mikään. Rahat loppuu kuun puolessa välissä ja muka ruokaa pitäisi ostaa, sillä pitisi muka elää seuraavan kuun alkuun jolloin saa rahaa ja sekin menee heti vuokraan ja kaikkiin laskuihin..

En harkitsisi lapsen hankkimista alle 10ke tuloilla.

Meillä nettopalkkatulot yht. 5300. Olemme perhe, jossa kaksi lasta. Ja olen pitänyt muutaman vuoden kirjanpitoa menoista ja tuloista, ja kaikista kuukauden tiedossa olevista menoista tieto excelissä. Lasten lapsilisät menee lasten tilille ja lasten menot menee sieltä. Keskimäärin kuussa pitäisi jäädä meillä säästöön 300-400 euroa, mutta johonkin se häviää. Kuntosalikortti, uimahalli, leffa kerran kuussa, ulkonasyöminen kerran kuussa. Näihin rahat menee arkikuukausina. Lomareissuihin menee yl. Huomattavasti enemmän mitä on etukäteen arvioinut. Viikko ennen palkkapäivää tilillä on 50 euroa eli juuri ja juuri pärjäämme palkkapäivään asti. Nyt on automaattiveloitus 200 e per kk toiselle tilille ja olen jotunut sieltä lainaamaan itselleni ja sitten seuraavassa kuussa laitan ko tilile enemmän rahaa. Yksi ehdoton kantapään kautta oppimani on visakortin käyttäminen siten, että koko laskun pystyy maksamaan seuraavassa laskussa. Toinen tärkeä asia on, että tiedän joka päivä mikä on tilini saldo. Tämä on tärkeä tieto, sillä niin uskomattomalta kuin se kuulostaa tililtä tilipäivänä menneiden pakollisten menojen jälkeen tilillä on satasia koko kuun menoihin. Asuminen on kallista, perusruoka kaupassa onneksi tullut edullisemmaksi.

Työ sotkette kuin siat vatukossa, ettekä ilmeisesti laske menojanne lainkaan tyhmät.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkeistä! Pitää varmaan joku kirjanpito aloittaa. Ruokaan ja vaatteisiin ja yleensä elämiseen se menee. Laskuja ainakin tuntuu tukevan koko ajan. Kaupassa käydään melkein joka päivä, kun aina on jokin loppu. Kaksi teini-ikäistä poikaa syö kuin hevoslauma, kerran jääkaapilla ja se on tyhjä. Meillä käy myös paljon lasten kavereita syömässä, emme ole siihen viitsineet puuttua, kiva kun on kavereita. Harrastukset ovat myös kalliita.

Mitä ne laskut on joita koko ajan tulee? 

Rahan perään pitää katsoa kokoa ajan, se häviää muten heti eikä ole aavistustakaan, minne. Itse olen budjetoinut ja pitänyt kirjaa menoista varmaan parinkymmenen vuoden ajan, ensin ruutuvihkoon ja sitten Marttojen sivuilta nappaamaani exceliin. Menojen seuraaminen käy näppärästi, kun siitä on tullut rutiinia.

Minulla menee heti palkkapäivän jälkeen siirrot muutamaan rahastoon. Sen lisäksi meillä on eri tilejä, joille säästetään erinäisiä summia käyttötarkoituksen mukaan. Näin matkoillekin voi lähteä huoletta, kun tietää, että se raha ei ole muusta pois. Meidän tulot on tosin pienet, joten ihan kaikkeen mielitekoon ei rahat riitä.

Ensinnäkin ruokaostoksilla katsot, että ostat kilohinnalta halvinta tuotetta. Jos se on huonoa, niin seuraavalla kerralla ostat kilohinnaltaan seuraavaksi halvinta tuotetta. Jäät ostamaan ensimmäistä hyvää tuotetta. Tietenkin esimerkiksi shampoossa kannattaa katsoa muutakin kuin litrahintaa, koska joskus kalliimman litrahinnan shampoo tarvitsee käyttää vähemmän, koska se on laadukkaampaa, joten se on kuitenkin halvempi vaihtoehto.

Mieti myös, että mitä aineksia oikeasti tarvitset ruokaan ja voisiko sen korvata jollakin halvemmalla. Moni laittaa ruokaan kaikenlaista, vaikka osa niistä ei vaikuta juurikaan makuun. Ruuassa ei tarvitse olla miljoonaa eri ainesosaa, että se on hyvää. 

Tee ruokaa mahdollisimman paljon itse. Esimerkiksi vaaleaa leipää leipoo itse todella halvalla ja se on helppoa. 

Jo näillä muutoksilla ruokalasku pienenisi monilla jopa satasia.

Yksi suuri menoerä on auto. Kannattaa miettiä, että tarvitseeko sitä oikeasti. Jos lapset eivät ole enää aivan pieniä ja asutte kaupungissa, ettekä ole töissä julkisten ulottumattomissa, niin autolle on aika vähän syitä. Perheet toki tarvitsevat autoa useammin, mutta yksin asuvat voivat ihan hyvin muuttaa lähelle työpaikkaa ja kulkea kävellen tai pyörällä. Tuosta saa todella ison säästön, eikä ole myöskään auton tuomaa vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Rahan perään pitää katsoa kokoa ajan, se häviää muten heti eikä ole aavistustakaan, minne. Itse olen budjetoinut ja pitänyt kirjaa menoista varmaan parinkymmenen vuoden ajan, ensin ruutuvihkoon ja sitten Marttojen sivuilta nappaamaani exceliin. Menojen seuraaminen käy näppärästi, kun siitä on tullut rutiinia.

Minulla menee heti palkkapäivän jälkeen siirrot muutamaan rahastoon. Sen lisäksi meillä on eri tilejä, joille säästetään erinäisiä summia käyttötarkoituksen mukaan. Näin matkoillekin voi lähteä huoletta, kun tietää, että se raha ei ole muusta pois. Meidän tulot on tosin pienet, joten ihan kaikkeen mielitekoon ei rahat riitä.

Ei ole mitään syytä katsoa rahan perään, koska se ei katoa mihinkään jos sitä ei käytä. Kun ostaa vain sitä mitä oikeasti tarvitsee, niin ainoa ongelma on, että mitä tekee kaikella tuolla rahalla, jota tilille kerääntyy. 

Meillä minä, nainen, olen uusioperheen pääasiallinen elättäjä. Mun käteen jäävät tulot ovat 3100 eur ja miehen yritys tuottaa heikommin, ehkä noin 1500 eur/kk. Eli yhteensä tulot noin 4600 eur/kk. Mies joutuu maksamaan elatusmaksuja kuten itsekin, niihin uppoaa 960 eur/kk. Jää 3874 eur, josta asunto, vakuutukset, sähkö, vesi, jätehuolto yms. vievät noin 2200 eur/kk. Joskus enemmän, etenkin talvella. Jää siis 1674 Eur.

Tuo summa kuulostaa paljolta, mutta se ei itse asiassa ole. Sillä elää kahdeksan henkeä. Siitä jää 209 ja risat per nuppi/kk, jolla ruuat, vaatteet, lääkkeet, vaipat, kengät, harrastukset, puhelimet, bensa, päivähoito yms. Toisesta autosta on lainaa, toinen (vanha, mutta toimii!) on velaton. Kaksi autoa tarvitaan asuinpaikkamme takia, työn vuoksi (en pääsisi töihin julkisilla ja matka liian pitkä kulkea pyörällä), mies tarvitsee omaansa yritysasioihin päivällä, myös lasten hulvaton kuskaaminen tarvitsee autoa.

Eli tiukkaa on. Mä ja mies ei harrasteta oikeastaan mitään maksullista. Luen, kirjoitan, käyn kävelemässä. Mies lenkkeilee ja nostaa ikivanhoja ruostuneita puntteja kotona. Lapsille paljon käytettynä, Tori.fi on hyvä. Ruokaa Lidlistä ja se, mitä sieltä ei saa, Prismasta. Ei kahviloita, ei ravintoloita tms.

Mun työ on todella vaativaa ja päätän paljon asioita. Joskus olisi kiva rentoutua vaikka käymällä ravintolassa tms., mut ei vaan oo varaa. Sellaista se on. Onneksi on töitä.

-Ruokarahalompakko erikseen. Käteisellä maksatte

-Laskette laskuihin menevät rahat koko vuodelta. Jaatte sen 12 kk ja perustatte laskun maksutilin. Laitatte sinne kuukausittain tuon kuukauden summan verran rahaa.

-Säästöön osa heti palkan saatua.

Kumma kun pärjää pienemmälläkin summalla.

Ruokakaupassa kannattaa ehdottomasti katsoa mitä ostaa. Esimerkiksi kaikki yksittäispakatut jugurtit tulevat kalliiksi, jos on vähäbkin suurempi perhe. Eikä ne ole edes mitenkään terveellisiä, päinvastoin. Me ostetaan turkkilaista maustamatontan jugurttia (sitä täysrasvaista), satunnaisesti 1l tavallinen jugurtti ja vain satunnaisesti yksittäispakattuja jugurtteja hyvästä alennuksesta. Samoin murot ovat pääosin aivan turhia, ei niitä ole teini poikia täyttämään. Kannattaa panostaa hyvään perusruokaan, se ei ole kovinkaan kallista. Esimerkiksi keitetyt kananmunat. Omenat ja porkkanat ovat aika halpoja.

no kerroppa paljonko lainanlyhennykseen ja kodin kuluihin menee kuukaudessa? asuminen on yleensä iso kuluerä

Jos saatte palkan julkiselta niin olisi parempi että kulutatte sen koska olette sen lahjaksi saaneetkin. Ottaneet veronmaksajilta. Osa palkastanne voisi maksaa ostokuponkeina kotimaisiin tuotteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on viitisen sataa pienemmät nettotulot ja säästöön jää noin 40.000 euroa vuodessa, eli apaut 3.500 kuukaudessa. Asutaan Vantaalla omakotitalossa, velkaa kymppitonni, kaksi uudehkoa laatuautoa ja kaksi kissaa.

Ja kuinka monta ihmistä  kahden kissan lisäksi ruokakuntaan kuuluu?

On aika oleellinen ero siinä, montako syöjää, vaatteiden kuluttajaa, matkustajaa, harrastajaa, sairastajaa jne. talouteen kuuluu. 

Meillä mies työkyvytön ainakin toistaiseksi ( ollut 2 vuotta sairauslomalla ) ja kuussa jää yhteensä 200 euroa ruokaan ja bensaan. Muut menee lainoihin ja laskuihin. Minä hoitoalalla ja onneksi ei lapsia tässä kurjuudessa, muutama lemmikki kylläkin. Tulot meillä tippunut n.1500 euroa, muutos ollut siis huomattava ja paljosta ollaan jouduttu luopumaan. Joinain päivinä ei meinaa jaksaa nousta enää sängystä auttamaan muita..en ihan tällaiseksi elämääni aikuisena kuvitellut.

Kun syö rapukastanjettipastaprestiisiä ja orgaanisesti viljeltyjä sateenkaaripapuaamiaisia joka päivä, nauttii iltaisin (sivistyneesti) vähän laatuviinejä stokkan juuston kera ja ostelee pari kertaa vuodessa muodinmukaisia sisustustikkaita ja hästensin koristetyynyjä niin sinnehän ne kaikki ylimääräiset uppoaa.

Elätte kuplassa. Aika herätä.

Lisäksi en muista että kellään olisi ollut meidän lapsuudessa kalliita harrastuksia. Lapsille kun voi sanoa myös että ei, ja että meillä ei ole rahaa siihen poniin tai krossipyörään.

Ja minä kun luulin, että talouden ennakointi/ajattelu on itsestäänselvyys jokaiselle...