Minkä ikäisenä on mielestänne liian vanha asumaan vanhempien luona?

Itse muutin kotoa 19 vuotiaana. Ei mua liiemmin kiinnosta minkä ikäisinä muut muuttaa.

Ei siihen ole mitään tiettyä ikää. Jokainen ihminen ja tilanne on ainutlaatuinen eli en lähtisi vetämään mitään ikärajoja tähän asiaan. Kannattaa myös ottaa huomioon, että Suomessa muutetaan tosi varhain kotoa pois verrattuna muihin maihin. 

Nelikymppisenä on liian vanha, yksi tuttavani...

18v niin alkaa maksaa vuokraa, 19v heitän ulos

30v.

Riippuu ihan tilanteesta. Mieheni asui 26-vuotiaaksi, oli silloin jo opintojen jälkeen töissä. Asui kahden leskeksi jääneen isänsä kanssa, ja isä sairasti lopulta aivokasvainta. Kotina oli myös iso talo, jossa yläkerrassa oli käytännössä oma asunto keittiöineen.

Riippu miten iso kartano on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen ole mitään tiettyä ikää. Jokainen ihminen ja tilanne on ainutlaatuinen eli en lähtisi vetämään mitään ikärajoja tähän asiaan. Kannattaa myös ottaa huomioon, että Suomessa muutetaan tosi varhain kotoa pois verrattuna muihin maihin. 

Näissä "muissa maissa" on tapana myös tehdä autopommi-iskuja ja nukkua torakoiden keskellä, joten en niihin lähtisi vertailemaan.

Lasketaanko kotona-asujaksi yli 60-vuotias, joka asuu yhdessä yli 80-vuotiaiden vanhenpiensa kanssa?

Mun työkaverin vanhemmat muutti sen luo, kun työkaveri oli yli 50 v ja hänen lapsensa oli jo pääosin maailmalla. Vanhemmat tarvitsi jo apua.

Onko tämä ystävämme "on liian nuori" uusi versio "on liian vanha"?

Parikymppinen menee, 25v. kertoo jo yleensä ongelmista. Kaikki tuntemani 24-26-vuotiaat kotona asuvat ovat vähän syrjäytyneitä peräkammarin poikia jotka tykkäävät kun mamma passaa.

20 v.

Kaikki on kiinni siitä, onko kotona asumiseen syynä loisiminen ja kyvyttömyys itsenäisyyteen, vai jotkin muut käytännön asiat. 

Esim. monessa maatalossa edelleen asuu kaksi sukupolvea, koska kyseessä on perheyritys johon tarvitaan paljon käsiä. 

Voi myös olla, että kukaan ei halua luopua talosta, joka jäisi liian isoksi, jos kaikki lapset muuttavat sieltä pois. Näin asunto on voitu jakaa kahden sukupolven kesken, mutta niin että itsenäisyys tulee taatuksi.

Eli ei ole mitään ongelmaa asua kotinurkissa, jos kykenee asumaan myös yksin ja on normaali.

Ongelmia tulee kun kyseessä on elämästä syrjäytynyt kotona loisiva ja aikuisuutta karttava henkilö. 

Itse muutin aikanani 21-vuotiaana. Enpä tuolloin ajatellut, että olisin jotenkin yli-ikäinen. Nyt kyllä niin ajattelen! 

Miksi sellainen ikä olisi?

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen ole mitään tiettyä ikää. Jokainen ihminen ja tilanne on ainutlaatuinen eli en lähtisi vetämään mitään ikärajoja tähän asiaan. Kannattaa myös ottaa huomioon, että Suomessa muutetaan tosi varhain kotoa pois verrattuna muihin maihin. 

Samaa mieltä. Täällä alkaa jo 20-vuotias kotona asuva olla outo, mutta mieheni on hollantilainen ja asui kotona tyyliin 23-vuotiaaksi saakka, joka on siellä todella normaalia.

Itse olin tuon ikäisenä asunut omillani jo 4 vuotta.

18-20, sosiaalisesti hyväksyttävää

21-25, todella outoa

25 -> peräkammari

Mielestäni sellaista ei ole. Ehkä mekin joudumme sopeutumaan pian siihen että lapset asuvat kotona pitkään tai muuttavat takaisin, kun ei raha riitä omillaan elämiseen, ei heillä eikä vanhemmillaankaan.

Ja oikeastaan jos miettii että pitääkö todella verovaroista sitten tukea sitä varhaista omilleen muuttoa silloinkin kun siihen ei oikeastaan ole mitään pakkoa, esim. ne jotka opiskelevat kotipaikkakunnalla, tai kotona ei ole mitään erityisiä ongelmia asua.

Heitelläänhän täällä ketjuissa että työttömien ja osa-aikaisten yms. pitäisi asua kimppakämpissä. Luulisi että se oman suvun kesken kimppa-asuminen kuitenkin olisi usein helpompaa.

Yli 25-vuotias alkaa yleensä olla liian vanha, mutta on myös paljon poikkeuksia.

Äitinä toivoisin, että lapseni asuisivat kotona n. 20-vuotiaaksi asti, mutta on vaikea kuvitella, että pystyisimme elämään yhdessä silloin kun lapset ovat oikeasti aikuisia. Tarvitaan vähän hajurakoa, että molemmat tottuvat uusiin rooleihin.