Haastavaa ruokailua taaperon kanssa -Isä pulassa.
1 v 3 kk esikoispoitsumme siirtyi purkkiruuista "aikuisten" ruokiin n. Kk sitten, ja sen jälkeen ruokailu on alkanut käydä hermoille. Poika viskelee mm.ruokaa uteliaisuuttaan, kiva katsella ja varmaan tuntuu käsissä kivalta, kun muussaa ruokaa ja sitä tippuu lattialle. Työntää usein jo kädellä syöttävää kättäni pois, kun aloitan ruokailua 🙄.
Olen yrittänyt eri ruokia ja laittanut ruokaa omalle lautaselleen ja tarjonnut lusikkaa kouraan, jos vaikka itsenäisesti haluaisi syödä, mutta lähes aina ruoka ja lusikka päätyvät lattialle. Kiellän, kun ruokaa on menossa lattialle, ei tunnu auttavan. En nosta lattialta takaisin.
Poika kuitenkin aina juo maidon (pullo vielä...nokkamukia treenataan), jos laitan ruuan pois (siis keskeytän ruokailun leikkimisen takia) ja annan pullon. Joskus mehupurkin käpistely saa suun auki, ja pääsen tunkemaan ruokaa suuhun...En vaan haluaisi tällaista tapaa ylläpitää, kun kohta alkaa päiväkerho, jossa ei varmasti leikitellä ruoka-aikana. Harhauttavatko muut foorumilaiset ?
Monissa keskusteluissa ja ohjeissa ruokailu lopetetaan rauhallisesti ja lapsi otetaan pois ruokapöydästä, kun ruualla leikkiminen alkaa. Mietin, että pitäisikö tehdä sama? En antaisi sitten maitoakaan, jolloin varmasti nälkä tulee seuraavaan ruokailuun? Pohdin, että jos keskeytytän kiinteän ruokailun, mutta annan maidon (80 ml, näin teen siis nyt), taapero ei opi l. saa maidon, vaikka leikkii ruualla. Tuntuu niin pirun pahalta lopettaa tykkänään, kun maidon juo kuitenkin ahnaasti. Ja kivaltahan se varmaan tuntuu taaperosta ruokaa nakella. 1 v 3 kk on kuitenkin pirun pieni ja aika avuton otus.
Mitään naposteltavia en ruokailujen välillä anna, ruokailuajat ovat säännölliset, liikumme paljon ulkosalla ja muutenkin kerhoissa ja leikkipaikoilla. Nukkuu hyvin ja keskikäyrillä mentiin 1vee tarkastukseen. Tätä tahtia ei kyllä niissä pysytä. 😐
Päivän ateriat: ap n. 730 (puuro 2 dl, maito 80 ml), lounas klo 11 (ateria ja 80 ml maitoa), välipala klo 14 (jugurttia 1-2 dl, maito 80 ml), päivällinen klo 1630-17 (ateria ja 80 ml maitoa), iltapala 1930 ( puuro 1- 2 dl, maito 80 ml).
Apuja kaivataan. Hatunnosto äideille, jotka vuosia lapsiaan kotona kasvattavat -yh-äideille antaisin jo mitalin. Olen isyysvapaalla, ja parin viikon jälkeen olen jo aivan kaput.
Kommentit (3)
Edellinen viesti oli liian pitkä, joten tässä loput :D
Harhauttaminen ei tosiaan ehkä pidemmän päälle ole kovin kestävä tapa, mutta myönnän sitä kyllä itsekin käyttäneeni, kun hoidin yksityisesti yhtä pientä lasta. :D Hänellä ei ollut vielä minkäänlaista yritystä syödä itse ja käänsi päätä vain jatkuvasti pois, kun yritin syöttää. Koska en voinut pitää lasta jatkuvasti nälässä, oli pakko laittaa välillä musiikkia, laulaa, antaa jotain hypisteltävää... Näin lapsen mielenkiinto säilyi paremmin ja söi hyvin. Tiedä sitten, kuinka fiksua, mutta toimi.
Hmm niin ja onko jotain muuta kuin varsinainen ruoka, jonka lapsi mielellään syö? Esim. hedelmäsoseet yms. Jos niiden kautta saisi löytymään kiinnostuksen itse syömiseen ja sitä kautta siirtymään myös ruokaan.
En tiedä, ymmärsinkö ollenkaan oikein teidän tilannetta ja oliko näistä yhtään mitään hyötyä, mutta toivottavasti jotain edes sait irti. Jos ei muuta niin tsemppiä! Kaikesta huolimatta kyseessä on varmasti ohi menevä vaihe. Ei se lapsi ikuisesti tule olemaan syömättä, kun siitä vähän kasvaa. :)
Moikka. Kiitokset kattavista vastauksista 🤗! Hyvä kuulla vinkkejä, ja vieläpä päiväkodin hoitajalta! Uh, kylläpä helpotti kertoessasi caseja suoraan päiväkodista.Eli ainakin teillä vähän pohditaan sitä, miten muksut saadaan syömään -kiva kuulla. No tvasti meidänkin tulevassa päiväkodissa.
Kyllä poika osoittaa mielenkiintoa itse syömiseen vaihtelevasti -enemmän kuitenkin ruualla leikkimiseen... Käytännössä meillä on aina pari lusikkaa, toisella kundi miekkailee ruokaa (joskus saa suuhunsakin jotain 🙄) ja toisella syötämme. Pyrimme syömään samaan aikaan ja kehumaan kovasti (taputetaan ja hymyillään), kun syö, kieltämään, kun ruoka on lähdössä maahan, ja saatan jopa omia käsiäni viedä suuhun malliksi ja sanoa "suuhun". Kyllä alkaa jo vähän raksuttamaan.
Laskeskelin eilen antamiamme maitotuotteiden (maito+jugurtti) määriä...Tajusin, että annamme pojalle litran (!) maitotuotteita vuorokaudessa. Eikö tämä ole aivan liikaa? Aamu- ja iltapuuroihin (sekoitamme jauheen maitoon) menee siis pari desiä per kerta (aika paljon, jotta puurosta tulee juoksevaa). Eli maitoa puuroihin / vrk: 4 dl + 2dl jugurttia + joka aterian ( 5 kpl) maidot 80 ml (yhteensä siis 400 ml)= 1 litra. Eli ei nyt välttämättä ihme, että ei ruoka maistu. Mutta ennen 1-vuotispäiväänsä pisteli kaiken alas mutisematta. Leikkasin eilisestä suorat maidot puoleen (40 ml siis), pois lukien iltapuuro. Tänään jää myös välipalan maito kokonaan pois. Eli 2 dl pois yhteensä, ehkä voisi tosiaan jättää jonkin ateriankin maito kokonaan pois? Ja liekö se syynä, mutta lounas maistui herralle tänään; tosin oli aamu-uintikin takana.
Kiitos Chem. ☺😏 Olen ollut ihan superstressaantunut asiassa. Öh, välillä tuntuu, että meidän perheessä isän ja äidin roolit hiukan sekaisin.🙄
Olen itse töissä päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja täytyy sanoa, että kaikenlaista on nähty ja koettu ruuan ja syömisen opettelun suhteen, mutta eipä taida löytyä sitä yhtä kultaista keskitietä, joka kävisi kaikille lapsille. Tärkeintä mielestäni on vain se, että toimit johdonmukaisesti aina samalla tavalla ja yrität jaksaa sekä ymmärtää, että kyllä se lapsi joskus oppii, kun on siihen valmis. Toki päiväkotimaailma on ihan eri kuin koti. Usein meillä lapset oppivat helpostikin syömään itse, vaikka kotona ruokailut on yhtä taistelua. Jokin siinä mallioppimisessa (tai vieraskoreudessa, ken tietää) ehkä vain sitten on. Onko lapsellasi siis vielä minkäänlaista halua yrittää syödä itse?
Yhden lapsen kohdalla me vain annettiin lautanen hänelle eteen ja lusikka lautaselle ja annettiin syödä itse. Lusikan tipahtaessa lattialle, nostettiin se takaisin lautaselle. Joka ikinen kerta. Sormet otettiin pois lautaselta, jos yritti tunkea niitä sinne. Alkuun ruokaa ei tahtonut mennä alas, ei antanut syöttää, eikä osannut itse syödä. Meni pari viikkoa näin ja lopulta poika oppi syömään itse hyvällä ruokahalulla. :)
Toisen lapsen kanssa laitettiin lautanen hänen eteensä ja kaksi lusikkaa. Toisella lapsi söi itse ja toisella syötettiin. Tällä lapsella ei alkujaan ollut minkäänlaista kiinnostusta omaan lusikkaan, mutta ajan kanssa kiinnostui siitä ja alkuun läpsytteli ruokaa, josta hiljalleen vei sitä suuhun ja lopulta sai ruokaakin kauhottua kyytiin. Lusikan lentäessä lattialle aina kiellettiin ja nostettiin takaisin. Sormien joutuessa lautaselle kiellettiin. Voi sitä tuskaista kieltojen taivalta... Tämä lapsi antoi meidän syöttää pitkällekin, mutta kun oppi itse paremmin hallitsemaan lusikkaa, ei enää huolinut syöttämistä, vaan otti aina itse lusikasta kiinni, jos yritimme. Hänellä kesti hieman kauemmin, ehkä kuukauden verran, oppia syömään itsenäisesti.
Kolmannen lapsen kanssa lykättiin jälleen lautanen eteen, mutta otettiin vain yksi lusikka. Pidettiin ihan lusikan päästä kiinni parilla sormella, mutta annettiin muuten lapsen ottaa lusikka itse käteen ja sitten salakavalasti ohjattiin oikeaan suuntaan lapsen viedessä lusikkaa suuhun. Pari viikkoa ja oppi syömään itse.
Lapsilla ikää 1 vuosi, 1,5 vuotta ja 1 vuosi 4 kuukautta.
Tässä nyt siis joitain meillä toimineita tapoja, ehkä joku niistä toimisi teilläkin pitkällä tähtäimellä. Tärkeintä oli tosiaan toimia jatkuvasti samalla tavalla, kieltää lapsen tehdessä väärin ja mikä tärkeintä: antaa lapsen syödä itse, vaikka sotkua tulisikin. Maidon kanssa toimisin ehkä niin, etten anna sitä ollenkaan ruuan yhteydessä. Kun syöminen menee siihen pisteeseen, ettei siitä kertakaikkiaan tule yhtä mitään, siirtäisin varmaan pois pöydästä, siivoaisin ruuat pois ja antaisin maidon ihan erikseen sitten jonkin ajan päästä. Entä oletko kokeillut syödä itse yhtä aikaa lapsen kanssa? Jos se vaikka auttaisi.