Perheenjäsenen auttaminen. Missä menee raja?

Ja yritä selvittää saako kaiken mahdollisen tuen mitä voi saada. Jos rahaa jää oikeasti niin vähän lääkkeiden ja muiden menojen jälkeen, että ei pärjää vai onko kyse vaan tosiaan siitä, että se raha käytetään johonkin tarpeettomaan.

Mitä sulla ap tulee mieleen mihin kaikki raha voisi mennä?

Minäkin suosittelisin edunvalvojaa tässä tilanteessa. Sen jälkeen, jos rahat eivät kerta kaikkiaan riitä, voit auttaa kykysi mukaan niin, että tiedät rahan menevän oikeanlaiseen käyttöön. Suoraan tälle vanhemmallesi en enää rahaa antaisi missään tilanteessa. Muunlaista apua voisin tarjota, kuten apua tukien hakemiseen ja taloustilanteen selvittelyyn. Jos ei kelpaa ja suuttuu, välit poikki. Sinä et ole vanhemmallesi mitään velkaa etkä ole hänen huoltajansa. Ensisijainen tehtäväsi tässä maailmassa on huolehtia itsestäsi ja omasta tulevaisuudestasi, ja lapsistasi, jos sinulla lapsia on tai tulee. 

Älä tunne syyllisyyttä vaikka vanhempasi sinua yrittäisikin alistaa syyllistämällä. On todella tärkeä aikuistumiseen liittyvä kasvuhaaste opetella vetämään omat rajat selkeästi. Se on sinulla nyt tässä edessä. Onnea matkaan!

Mun mieheni sukulaisen äiti oli vastaavanlainen tapaus, ja soitteli meillekin rahaa pyytäkseen. Me veimme silloin tällöin ruokakassin, emme rahaa, koska se raha meni mm. peliautomaatteihin. Hänellä oli myös edunvalvoja. Oma diagnoosini oli, että hän oli ehkä lievästi vammainenkin, ehkä autisti, sen mt-diagnoosin lisäksi. Diagnoosi oli tehty joskus -70-luvulla, eikä vissiin oltu päivitetty sen jälkeen. Lukion kävi aikanaan, mutta ei saanut sitä loppuun tehtyä, teki lapsen.

Suosittelisin sitä edunvalvojan hakemista. Älä anna rahaa, ruokakassin ja vessapaprua ja suihkusaippuaa voit viedä.

Tee maistraatille ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa olevasta. Sen voit tehdä netissäkin, ja perusteluna sekä mielenterveysongelmat ( vaikkakin nyt olisi kunnossa) sekä holtiton rahankäyttö.

Vaikka edunvalvontaa ei tulisi, sen selvittäminen saattaisi herättää hänet ajattelemaan raha-asioitaan. 

Älä koskaan laita rahaa hänen tililleen! Maksa apteekkilasku ( kyllä, lääkkeitä saa ostaa laskulle) tai kauppalasku. Voit ostaa hänelle vaikkapa jonkun maksukortin lähikaupan ruokaostoksia varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas sain kuulla siitä että tilille laittamani summa   (40€) ei riitä ruokaan. "Kai sillä sitten pitää yrittää pärjätä...*huokaus*..." Tiedän että lääkkeet ovat kalliita ja kansaneläke pieni. Koen syyllisyyttä siitä että en auta tarpeeksi. 

Eihän 40 euroa mihinkään riitäkään. Itsekin annan opiskelijanuorelleni nykyään satasen ja sillä pärjää viiikon tai kaksikin. Ennen minäkin annoin 50e mutta ei sillä kovin paljon saa. Kaikki on nykyään niin kallista. Vaikka paljon mitään ei ostaisi niin heti menee ruokaostoksiin monta kymppia ja pesuaineet ja hygieniatarvikkeet päälle. 

Omaisellesi olisi edunvalvoja varmaan hyvä ajatus.

40€ on paljon rahaa JA vähän rahaa.

AP älä anna rahaa! Jos haluat auttaa, vie ruokaa. Meillä oli mummon kanssa samantapainen tilanne, ja kun viimein pääsimme katsomaan hänen rahankäyttöään, oli hänellä pieniä tiliottoja, jopa 5/päivä *20€ ja ne rahat oli aina mennyt kolikkopeleihin ja lottoon. Onko hänellä peliongelma vai meneekö liikaa rahaa vaikkapa kaupan tarjouksiin joista ei voi kieltäytyä kun on niin halpoja (samaisella mummolla oli 22pkt tarjouskahvia kaapissa) tai onko hän tilannut lehtiä / vitamiineja (jälleen, samaisella mummolla oli 5pkt avaamattomia vanhuudenehkäisyvitamiineja kaapissa (kun niitävaan tuli postissa...)

Summa summarum: älä auta rahalla! Omaisesi nyhtää sinut kuiviin :(

Puhun henkilönä joka on katkaissut välit omiin vanhempiin ja lähisukuun. On hienoa että välität ja autat mutta loppupelissä sinun täytyy pelastaa itsesi ensin. Sinun elämäsi, taloutesi ja terveytesi tulee kärsimään kohtuuttomasti jos annat mieleltään sairaiden, vaikkakin rakkaiden, ihmisten imeä sinusta viimeisetkin mehut. Ei enää rahaa, satunnaista kevyttä ruoka-apua korkeintaan. Et ole tilivelvollinen kenellekkään. Et ole velkaa, ei ole velvollisuutta. Nämä asiat eivät korjaudu ks. henkilöiden toimesta. He eivät ole kykeneviä muuttumaan ilman ammattiapua eivätkä koskaan koe että mikään riittää, ei vaikka sormesi irti leikkaisit. Oman elämäsi vuoksi, irrottaudu tilanteesta. Antaessasi rahaa holtittomaan talouteen olet myös osittainen mahdollistaja. Joskus auttamatta jättäminen on oikeasti parempi pitkän tähtäimen kannalta. Hylätä ei tarvitse, mutta voi olla tarpeellista oman selviytymisen varmistamiseen. He antoivat sinulle elämäsi omasta toiveestaan, he eivät saa ryöstää sitä sinulta nyt.

Itse vuosi tolkulla yrittänyt saada omaan elämään järkeä kun mt sairas lapsuuden perhe vei minunkin mielenterveyden. Ei ole sen arvoista. Ero oli vaikea, mutta vaihtoehto paljon pahempi. Muista että perhettään ei voi valita lapsena mutta aikuisena kyllä. Sinä päätät.

Terv. Helvettiä en pelkää, been there done that.

Vanhempien pitäisi auttaa taloudellisesti lapsiaan, ei toisin päin. Sinä et ole syypää vanhempasi taloudellisiin vaikeuksiin. Jos haluat auttaa, auta vanhempasi saamaan taloutesi kuntoon muilla keinoin, kuten olet ilmeisesti yrittänyt tehdäkin. Jos tällainen apu ei kelpaa, vetoa siihen kun kieltäydyt antamasta rahaa. Jos onki ei kelpaa, älä anna loputtomiin kaloja.

Vanhempasi pitäisi tuntea syyllisyyttä, ei sinun. Ansaitsisit parempaa kohtelua. Oma isäni on skitsofreenikko, mutta säästää pienestä eläkkeestään rahaa lapsenlapselleen, eli ei mielenterveysongelma tee kenestäkään automaattisesti autettavaa tai oikeuta kuppaamaan toisen rahoja.

Voimia <3

Hei ap.

Oletkin jo saanut monta kommenttia. 

Kysyt, mitkä ovat auttamisen rajat. Voidaan myös kysyä, mikä on auttamista ja mikä taas ongelman mahdollistamista/pitkittämistä. Kuulostaa, että kaikki rajat on ylitetty. Olet paitsi ylittänyt oman kohtuutesi rajat noin suurilla summilla, myös ikävä kyllä luultavasti mahdollistanut hänen ongelmansa (elämän- ja taloudenhallinta) pahenemisen rahoittamalla sitä. Rahan anto ei auta, vain rajat auttavat.

Ehdotan, että teet hänen kanssaan yhdessä kuntaan huoli-ilmoituksen. Sosiaalityöntekijä voi tarvittaessa ehdottaa raha-asioiden siirtymistä edunvalvojalle. Joskus kuitenkin pienemmilläkin toimenpiteillä saadaan tilanne hallintaan. Ehdotan myös radikaalisti, että lopetat ihan kaiken taloudellisen auttamisen aivan samantein. Ja että haet tukea omalle jaksamisellesi vaikka keskustelemalla asista työterveydessä tms. Myös seurakunnan diakoniatyöntekijä voi varata sinulle keskusteluajan oman hyvinvointisi tukemiseksi.

Kiitos kommenteista ja ajatuksista. <3

Asummme samalla paikkakunnalla mutta emme tapaa usein, hänen sairautensa huonompien jaksojen vuoksi pidän etäisyyttä, mikä on osaltani jo vuosia jatkunut ratkaisu. Tästä syystä käytännön apu kaupassakäyntien/ruokakassien muodossa ei toimi. Tämäkin on asia josta tunnen syyllisyyttä ja ehkä olen sitä yrittänyt paikata rahalla.  Täytyy kerätä energiaa ja yrittää selvitellä hänen tukiasiansa ja se olisko edunvalvonta tai joku muu ratkaisu hyvä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Taas sain kuulla siitä että tilille laittamani summa   (40€) ei riitä ruokaan. "Kai sillä sitten pitää yrittää pärjätä...*huokaus*..." Tiedän että lääkkeet ovat kalliita ja kansaneläke pieni. Koen syyllisyyttä siitä että en auta tarpeeksi. 

Tuolla syyllisyyden tunteella sua hallitaan! Jumankekka, mä ruokin 40€ pari päivää mun 6:n hengen perhettä jos on pakko...

Sinun ei täydy auttaa rahallisesti, sitä varten Suomessa on sosiaaliturva. Muutenkaan ei kannata antaa rahaa sellaisenaan vaan viedä ihminen kauppaan ja ostaa ruokaa sillä 40€:lla jotta sillä ostetaan oikeasti ruokaa eikä mitään älytöntä. Tai antaa raha vaikka kaupan lahjakortteina.

Jos rahat ei riitä lääkkeisiin, niihin voi saada sossusta tai mistä se nykyään annetaankaan, maksusitoumuksen.

Hänen asiat ei ikinä selviä eikä järjesty jos jatkat tuota rahan syytämistä. Ilmoita että sinulla ei ole rahaa enempää, et pysty auttamaan ja nyt on käännyttävä viranomaisten puoleen. Syyllisyys kiusaa sinua varmasti pitkään mutta siitä voi opetella eroon. Tarvittaessa vaikka terapiassa. Tuo ei ole vapaaehtoista auttamista, tuo on hyväksi käyttämistä.

Valitettavasti sinun kiltteyttäsi ja turhaa syyllisyydentuntoa käytetään nyt hyväksi.

Älä anna enää rahaa. Tilanne vain pahenee ja mikään ei riitä.

Ja kun rahahana sulkeutuu niin saat paskaa niskaan, sinua syyllistetään ja manipuloidaan että antaisit taas rahaa joten pidä puolesi äläkä anna periksi.

Hae myös itsellesi apua ja vertaistukea niin ehkä silmäsi aukeavat ja näet mitä oikeasti tapahtuu ja pystyt kasvamaan aikuiseksi joka osaa laittaa selvät rajat ja sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kokemuksesta että kun hänellä on rahaa niin se myös menee. Suunnitelmallisuutta ei ole, usein ilmoittaa että rahat on loppu nyt. Ei suostu erittelemään tai kertomaan minkä verran saa tukia, eläkettä jne. Suuttuu kun yritän kysellä taloustilanteesta ja selvittäminen sen suhteen että onko kaikki mahdolliset tukimuodot käytössä on hankalaa.

Kyllä palveluksen tekisit hänelle, jos lähtisitte yhdessä selvittämään, mihin ne rahat menee ja mihin ne riittää. Moni keskituloinenkin tarvitsee kuukausibudjetin, miksi ei sitten pienituloinen.

Jos tämä ei käy, niin minusta on ihan ok kieltäytyä auttamasta, kun kerran avun tarve näyttäisi olevan jatkuvaa.