Mitä sanoisit masentuneelle ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut saman ja tiedän miltä musta horisontti näyttää. Tiedän myös sen, että kaiken on lähdettävä omasta itsestä. Mieti asioita rauhassa ja ota yhteyttä, jos/kun jaksat ja siltä tuntuu. Tartut vaan käteen.

En koskaan ottaisi yhteyttä tuolla tavoin puhuvaan. En edes nyt, kun olen jo enimmäkseen kunnossa.

En sitä sinulle tarkoittanutkaan. Ja tämähän voi olla keino päästä masentuneesta eroon? Ja voinhan olla myös trolli? Tee sinä kuten sinulle sopii, muut tekevät omalla tavallaan.

Ja aina poikkeuksetta joku vatipää tulee ja  jäkäjäkäjäkätijäkä, minä en ainakaan ja lässytilässytilää...ja nyt meni tunteisiin jne jne jne....korjaa nyt vielä lopuksi edes nuo pilkkuvirheet..

Kyllä tosiaan pistää vihaksi tuollainen ymmärtämättömyys. Tulee vaikutelma, että "lohduttajan" on tärkeintä saada itselle hyvä mieli ja sädekehä kiiltämään. Masentunelle tuollaisista puheista on vain vahinkoa.

En sanoisi mitään vaan lähtisin kävelemään. Masentunut paranee kyllä sinä päivänä, kun itse haluaa ja niin vaan päättää. Niille on muiden turha puhua yhtään mitään, kun se ei auta.

Mulle joku joskus sano, että "sulla on ihan samanlainen oikeus olla siellä sängyn pohjalla kuin neliraajahalvaantuneellakin."

Auttoi enemmän kuin "kyllä se siitä" -heitot

Vierailija kirjoitti:

Mulle joku joskus sano, että "sulla on ihan samanlainen oikeus olla siellä sängyn pohjalla kuin neliraajahalvaantuneellakin."

Auttoi enemmän kuin "kyllä se siitä" -heitot

Pääasia että sua lohdutettiin.

Älä mulle ainakaan avaudu, mulla on kiire!

Vierailija kirjoitti:

Jos kohtaisit masentuneen ihmisen ja huomaisit ettei tällä ole kaikki hyvin?

Elämänkokemukseni on opettanut minulle, ettei minun sanomisilla on edes sen vertaa vaikutusta kuin tuuleen huutamisella. Pitäisin siis suuni kiinni ja antaisin toisen olla rauhassa.

Olen yrittänyt auttaa elämäni aikana kolmea masentunutta ja saanut paskaa niskaan jokaiselta. Enää en tuhlaa sekuntiakaan turhiin projekteihin vaikka moraalisesti pitäisikin yrittää auttaa masentunutta.

 Minä en edes yritä ymmärtää, mutta kuuntelen kyllä. Ja sitä kautta yritän ymmärtää, jos tulisi jokin auttamisväylä esiin.

Huomenna uusi päivä

Tekisit ap omat läksysi itse

Mua on kyllä erilaiset oppaat auttaneet. Ei niin että luet yhden kirjan ja naps olet terve. Mutta pitkän ajan kuluessa erilaisten kirjojen kanssa asioiden uudelleen jäsentäminen ja pohtiminen. Mutta en väitä, että tämä olisi mikään yleinen resepti, joten en ehdottaisi sitä, se voisi vaikka loukata. Varmaan kysyisin, että haluaisiko tehdä jotain yhdessä, vaikka jotain ihan pientä. Tai sitten toteaisin, kuten flunssaisellekin, että sitten pitää vaan levätä.

En varmaan osaisi sanoa mitään. Minun on vaikeaa käsittää masennusta "sairautena" (en siis vähättele masennusta, näen sen vain eri tavalla kuin monet).

Olen niin ratkaisukeskeinen tämän tyyppisissä asioissa, että varmaan kysyisin, mikä masentaa ja sitten pohtisimme yhdessä keinoja korjata asiat.

Jos asiat eivät ole korjattavissa mitenkään (esim. oman tahdon vastainen avioero tai parantumaton sairaus), alkaisin puhua Jumalasta, joka korjaa rikki menneet ehjiksi.