Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

ero, ei avioehtoa

Vierailija
14.03.2017 |

Menimme naimisiin rakkaudesta 8 vuotta sitten. Mies halusi avioehdon, minä kieltäydyin ehdottomasti. Minusta se oli loukkaavaa. Nyt olemme eroamassa, omaisuutta on miehen perinnöksi saama kesämökki, miehen nimissä oleva sijoitusasunto (hän omisti sen jo tavatessamme) sekä yhteinen omakotitalo, josta on velkaa 70 000 e. Minun laskujeni mukaan yhteistä omaisuutta on noin 500 000 euron arvosta, josta 250 000 on minun. Miehen lakimies väittää, että minulla ei ole oikeutta miehen ennen avioliittoa perimään omaisuuteen tai sen tuottoon, koska miehen isän testamentti sulkee puolison ulkopuolelle. Eli on yhtä vahva kuin jos meillä olisi avioehto. Nyt näyttää siltä, että saankin vain noin 70 000 e eli vain sen, mitä olen taloa maksanut. Miehelle menee loput. Eihän se näin voi olla, miehen sijoitusasunnon tuotto on laskettu miehen osuudeksi talolainasta.

Kommentit (31)

Vierailija
21/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puolison isän tekemä testamentti pätee varsinkin, jos miehesi pystyy todistamaan, että on niillä varoilla ostanut / saanut sijoitusasunnon. Eli kyllä, sinä saat vain sen mistä olet maksanut.

Mutta millä perustelet, että sinulla olisi oikeus omaisuuteen ennen avioliittoa? Kysympä vaan.

Vierailija
22/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Puolison isän tekemä testamentti pätee varsinkin, jos miehesi pystyy todistamaan, että on niillä varoilla ostanut / saanut sijoitusasunnon. Eli kyllä, sinä saat vain sen mistä olet maksanut.

Mutta millä perustelet, että sinulla olisi oikeus omaisuuteen ennen avioliittoa? Kysympä vaan.

Kyllä myös ennen avioliittoa hankittu omaisuus menee osituksessa jakoon. Ainoa tapa estää se on avioehto tai jos ko. omaisuus on peritty ja testamentissa on avio-oikeuden poissulkeva lauseke (yleisimmin avio-oikeuden ulkopuolelle jää peritty omaisuus, sen tuotto tai sen sijaan tullut omaisuus).

Jos avioehtoa / testamentin lauseketta ei ole, osituksessa huomioidaan kaikki: myös se ennen avioliittoa perinnöksi saatu suvun rakas kesämökki jne. Tämä tuntuu monelle olevan täysin vieras asia. Siksi avioehdon tekeminen olisi äärimmäisen tärkeää, koska koskaan ei voi olla 100% varma, että testamentissa on tuo avio-oikeuden poissulkeva lauseke.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Siksi avioehdon tekeminen olisi äärimmäisen tärkeää, koska koskaan ei voi olla 100% varma, että testamentissa on tuo avio-oikeuden poissulkeva lauseke.

Harvoinhan sitä voi olla 100% varma että testamentti on edes olemassa. Toisaalta jokainen kai saa ihan itse päättää mikä on tärkeää tai äärimmäisen tärkeää. Jos esim. perinnön antajalle on tärkeää että perinnön saajan/saajien puolisoilla ei ole avio-oikeutta perintöön testamentti jossa tuo avio-oikeus rajataan pois on tärkeää tehdä. Jos taas itse haluaa että puolisolla ei esim. avioerossa ole oikeutta omaisuuteen tai johonkin osaan siinä kannattaa tietenkin tehdä avioehto riippumatta siitä onko esim. vanhemmilla testamentti.

Vierailija
24/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi avioehdon tekeminen olisi äärimmäisen tärkeää, koska koskaan ei voi olla 100% varma, että testamentissa on tuo avio-oikeuden poissulkeva lauseke.

Harvoinhan sitä voi olla 100% varma että testamentti on edes olemassa. Toisaalta jokainen kai saa ihan itse päättää mikä on tärkeää tai äärimmäisen tärkeää. Jos esim. perinnön antajalle on tärkeää että perinnön saajan/saajien puolisoilla ei ole avio-oikeutta perintöön testamentti jossa tuo avio-oikeus rajataan pois on tärkeää tehdä. Jos taas itse haluaa että puolisolla ei esim. avioerossa ole oikeutta omaisuuteen tai johonkin osaan siinä kannattaa tietenkin tehdä avioehto riippumatta siitä onko esim. vanhemmilla testamentti.

No meidän suvussa on se ollut aina tiedossa, että testamentti löytyy ja että siinä on avio-oikeuden poissulkeva maininta. Näin on ollut omien vanhempieni testamentissa ja olen ollut asiasta tietoinen, samoin on omassa testamentissani ja lapseni ovat asiasta tietoisia.

Väittäisin, että jos suvussa on omaisuutta, on maininta (ja testamentti ylipäänsä) aika vakio.

Mutta kuten mainitsin, jos testamentin ja tuon lausekkeen olemassa olosta ei ole 100% varmuutta, kannattaa ehdottomasti tehdä avioehto. Itse olen tosin joka tapauksessa avioehdon kannalla, se pitäisi tehdä, oli tietoa testamenteista tai ei.

Vierailija
25/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi avioehdon tekeminen olisi äärimmäisen tärkeää, koska koskaan ei voi olla 100% varma, että testamentissa on tuo avio-oikeuden poissulkeva lauseke.

Harvoinhan sitä voi olla 100% varma että testamentti on edes olemassa. Toisaalta jokainen kai saa ihan itse päättää mikä on tärkeää tai äärimmäisen tärkeää. Jos esim. perinnön antajalle on tärkeää että perinnön saajan/saajien puolisoilla ei ole avio-oikeutta perintöön testamentti jossa tuo avio-oikeus rajataan pois on tärkeää tehdä. Jos taas itse haluaa että puolisolla ei esim. avioerossa ole oikeutta omaisuuteen tai johonkin osaan siinä kannattaa tietenkin tehdä avioehto riippumatta siitä onko esim. vanhemmilla testamentti.

lisään vielä: edelleen on todella monilla se harhaluulo, ettei ennen avioliittoa hankittu / saatu omaisuus kuulu avio-oikeuden piiriin. Niin kauan kun tällainen harhakäsitys on voimassa, on avioehdon tekeminen äärimmäisen tärkeää. Liian usein kuulee itkua, valitusta ja ihmetystä siitä, että erotilanteessa menee jakoon se mummun kesäpaikka, perinnöksi saadut sijoitukset jne. Tai eivät mene sellaisenaan jakoon, mutta lasketaan osituksen piiriin. Ja jos ei oikein ole muuta omaisuutta, kun se suvun rakas kesäpaikka, niin pahimmassa tapauksessa se on realisoitava, jotta saa tasingon maksettua.

Vierailija
26/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoisi minulle että loukkaantuu avioehdosta, niin en menisi naimisiin vaan jättäisin saman tien.

Ja te, jotka loukkaannutte, olette idiootteja ja saatte kuolla yksin.

Jep, onhan se nyt aivan saatanan typerää kuvitella että joku menee jonkun kanssa naimisiin rakkaudesta ja vielä uskoo liiton kestävän! Aivan naurettavaa, parempi tehdä heti selväksi että tässä kuule ollaan tasan niin kauan kun joku parempi tulee vastaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi avioehdon tekeminen olisi äärimmäisen tärkeää, koska koskaan ei voi olla 100% varma, että testamentissa on tuo avio-oikeuden poissulkeva lauseke.

Harvoinhan sitä voi olla 100% varma että testamentti on edes olemassa. Toisaalta jokainen kai saa ihan itse päättää mikä on tärkeää tai äärimmäisen tärkeää. Jos esim. perinnön antajalle on tärkeää että perinnön saajan/saajien puolisoilla ei ole avio-oikeutta perintöön testamentti jossa tuo avio-oikeus rajataan pois on tärkeää tehdä. Jos taas itse haluaa että puolisolla ei esim. avioerossa ole oikeutta omaisuuteen tai johonkin osaan siinä kannattaa tietenkin tehdä avioehto riippumatta siitä onko esim. vanhemmilla testamentti.

lisään vielä: edelleen on todella monilla se harhaluulo, ettei ennen avioliittoa hankittu / saatu omaisuus kuulu avio-oikeuden piiriin. Niin kauan kun tällainen harhakäsitys on voimassa, on avioehdon tekeminen äärimmäisen tärkeää. Liian usein kuulee itkua, valitusta ja ihmetystä siitä, että erotilanteessa menee jakoon se mummun kesäpaikka, perinnöksi saadut sijoitukset jne. Tai eivät mene sellaisenaan jakoon, mutta lasketaan osituksen piiriin. Ja jos ei oikein ole muuta omaisuutta, kun se suvun rakas kesäpaikka, niin pahimmassa tapauksessa se on realisoitava, jotta saa tasingon maksettua.

Ensiksi on tietenkin tärkeää selvittää miten omaisuus jaettaisiin ilman avioehtoa tai testamentti. Sitä muuten myös lakimies ennen kuin papereiden tekemistä edes aloitettiin.

Vierailija
28/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi avioehdon tekeminen olisi äärimmäisen tärkeää, koska koskaan ei voi olla 100% varma, että testamentissa on tuo avio-oikeuden poissulkeva lauseke.

Harvoinhan sitä voi olla 100% varma että testamentti on edes olemassa. Toisaalta jokainen kai saa ihan itse päättää mikä on tärkeää tai äärimmäisen tärkeää. Jos esim. perinnön antajalle on tärkeää että perinnön saajan/saajien puolisoilla ei ole avio-oikeutta perintöön testamentti jossa tuo avio-oikeus rajataan pois on tärkeää tehdä. Jos taas itse haluaa että puolisolla ei esim. avioerossa ole oikeutta omaisuuteen tai johonkin osaan siinä kannattaa tietenkin tehdä avioehto riippumatta siitä onko esim. vanhemmilla testamentti.

lisään vielä: edelleen on todella monilla se harhaluulo, ettei ennen avioliittoa hankittu / saatu omaisuus kuulu avio-oikeuden piiriin. Niin kauan kun tällainen harhakäsitys on voimassa, on avioehdon tekeminen äärimmäisen tärkeää. Liian usein kuulee itkua, valitusta ja ihmetystä siitä, että erotilanteessa menee jakoon se mummun kesäpaikka, perinnöksi saadut sijoitukset jne. Tai eivät mene sellaisenaan jakoon, mutta lasketaan osituksen piiriin. Ja jos ei oikein ole muuta omaisuutta, kun se suvun rakas kesäpaikka, niin pahimmassa tapauksessa se on realisoitava, jotta saa tasingon maksettua.

Ensiksi on tietenkin tärkeää selvittää miten omaisuus jaettaisiin ilman avioehtoa tai testamentti. Sitä muuten myös lakimies ennen kuin papereiden tekemistä edes aloitettiin.

Tai sitten voi erota kohtalaisen sovussa ja olematta röyhkeän ahne ja tyytyä siihen mikä yhteisestä omaisuudesta esim. puolet on... Normaali omaisuudesta lakimiehien kanssa tappeleminen on rahan ja ajan haaskausta, jossa loppuviimein voittaa vain lakimies. 

Voihan tähän vetää toki pointit, "sulle kuuluu puolet omaisuudesta, kuten laki sanoo, kun ei ole avioehtoa". Tai sitten voi olla vaan suoraselkäinen ja hyväksyä osuudeksensa sen mikä rehellisesti sinulle kuuluu. Uskomatonta erotilanteessa on se, kuinka rahasta ja tavarasta tulee maailman keskipiste ja kaikki mahdollinen ollaan valmiita keinolla millä hyvänsä itselle vaatimaan. Ei puolet ja puolet jako ole mikään kiveen hakattu totuus vaan myös sopimisen mahdollisuus on mikäli ihmisyys siihen riittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi avioehdon tekeminen olisi äärimmäisen tärkeää, koska koskaan ei voi olla 100% varma, että testamentissa on tuo avio-oikeuden poissulkeva lauseke.

Harvoinhan sitä voi olla 100% varma että testamentti on edes olemassa. Toisaalta jokainen kai saa ihan itse päättää mikä on tärkeää tai äärimmäisen tärkeää. Jos esim. perinnön antajalle on tärkeää että perinnön saajan/saajien puolisoilla ei ole avio-oikeutta perintöön testamentti jossa tuo avio-oikeus rajataan pois on tärkeää tehdä. Jos taas itse haluaa että puolisolla ei esim. avioerossa ole oikeutta omaisuuteen tai johonkin osaan siinä kannattaa tietenkin tehdä avioehto riippumatta siitä onko esim. vanhemmilla testamentti.

lisään vielä: edelleen on todella monilla se harhaluulo, ettei ennen avioliittoa hankittu / saatu omaisuus kuulu avio-oikeuden piiriin. Niin kauan kun tällainen harhakäsitys on voimassa, on avioehdon tekeminen äärimmäisen tärkeää. Liian usein kuulee itkua, valitusta ja ihmetystä siitä, että erotilanteessa menee jakoon se mummun kesäpaikka, perinnöksi saadut sijoitukset jne. Tai eivät mene sellaisenaan jakoon, mutta lasketaan osituksen piiriin. Ja jos ei oikein ole muuta omaisuutta, kun se suvun rakas kesäpaikka, niin pahimmassa tapauksessa se on realisoitava, jotta saa tasingon maksettua.

Ensiksi on tietenkin tärkeää selvittää miten omaisuus jaettaisiin ilman avioehtoa tai testamentti. Sitä muuten myös lakimies ennen kuin papereiden tekemistä edes aloitettiin.

osituksen periaate kannattaa ymmärtää, ennen kuin ottaa juristin. Turha juristille on maksaa siitä, että tämä kertoo, miten asia menee. Eli ensin kannattaa hiukan laskea, miten ositus menee (kummankin varat miinus velat, sen jälkeen loppusumma 50/50). Juristin luona voi sitten tapella, miten se omaisuus jaetaan.

Vierailija
30/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi avioehdon tekeminen olisi äärimmäisen tärkeää, koska koskaan ei voi olla 100% varma, että testamentissa on tuo avio-oikeuden poissulkeva lauseke.

Harvoinhan sitä voi olla 100% varma että testamentti on edes olemassa. Toisaalta jokainen kai saa ihan itse päättää mikä on tärkeää tai äärimmäisen tärkeää. Jos esim. perinnön antajalle on tärkeää että perinnön saajan/saajien puolisoilla ei ole avio-oikeutta perintöön testamentti jossa tuo avio-oikeus rajataan pois on tärkeää tehdä. Jos taas itse haluaa että puolisolla ei esim. avioerossa ole oikeutta omaisuuteen tai johonkin osaan siinä kannattaa tietenkin tehdä avioehto riippumatta siitä onko esim. vanhemmilla testamentti.

lisään vielä: edelleen on todella monilla se harhaluulo, ettei ennen avioliittoa hankittu / saatu omaisuus kuulu avio-oikeuden piiriin. Niin kauan kun tällainen harhakäsitys on voimassa, on avioehdon tekeminen äärimmäisen tärkeää. Liian usein kuulee itkua, valitusta ja ihmetystä siitä, että erotilanteessa menee jakoon se mummun kesäpaikka, perinnöksi saadut sijoitukset jne. Tai eivät mene sellaisenaan jakoon, mutta lasketaan osituksen piiriin. Ja jos ei oikein ole muuta omaisuutta, kun se suvun rakas kesäpaikka, niin pahimmassa tapauksessa se on realisoitava, jotta saa tasingon maksettua.

Ensiksi on tietenkin tärkeää selvittää miten omaisuus jaettaisiin ilman avioehtoa tai testamentti. Sitä muuten myös lakimies ennen kuin papereiden tekemistä edes aloitettiin.

Tai sitten voi erota kohtalaisen sovussa ja olematta röyhkeän ahne ja tyytyä siihen mikä yhteisestä omaisuudesta esim. puolet on... Normaali omaisuudesta lakimiehien kanssa tappeleminen on rahan ja ajan haaskausta, jossa loppuviimein voittaa vain lakimies. 

Voihan tähän vetää toki pointit, "sulle kuuluu puolet omaisuudesta, kuten laki sanoo, kun ei ole avioehtoa". Tai sitten voi olla vaan suoraselkäinen ja hyväksyä osuudeksensa sen mikä rehellisesti sinulle kuuluu. Uskomatonta erotilanteessa on se, kuinka rahasta ja tavarasta tulee maailman keskipiste ja kaikki mahdollinen ollaan valmiita keinolla millä hyvänsä itselle vaatimaan. Ei puolet ja puolet jako ole mikään kiveen hakattu totuus vaan myös sopimisen mahdollisuus on mikäli ihmisyys siihen riittää.

Olet aivan oikeassa. Valitettavan usein vain nämä avioliiton aikana "kumpikin pitää omansa" -tyypit haluavat erotilanteessa jokaisen sentin, mikä heille kuuluu. Erotilanteessa ihmiset usein taantuvat lapsen tasolle ja haluavat ihan joka sentin ja vielä enemmän. Olin opiskeluaikana asianajotoimistossa töissä ja siellä juristit nauroivat, kun nämä eroparit saattoivat tunnin tapella alle 100 euron tavarasta - se juristin tuntipalkkio kun oli moninkertainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/31 |
14.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei ole avioehtoa, mutta en voisi kuvitella vaativani miehen rahoja, jos eroaisimme muista syistä kuin uskottomuudesta johtuvista.