Lue keskustelun säännöt.
Sielunkumppani valitsi vaimon minun sijastani
14.03.2017 |
Eli tilanteeni on seuraavanlainen. Olen omalta taholtani varattu ja rakastuin kaksi vuotta sitten naimisissa olevaan mieheen. Miehellä on kolme kouluikäistä lasta. Meillä oli kyseisen miehen kanssa alusta saakka aivan käsittämätön yhteys. Ensimmäisen kerran kun katseemme kohtasi töissä minut valtasi tuttuuden tunne ja kyseessä oli hetki jollaista minulla ei ole koskaan elämässäni ollut. Olimme työn puolesta enemmän ja enemmän tekemisissä ja huomasimme että voimme puhua toisillemme kaikesta. Kumppanuutemme oli jotain sielutasolla sävähdyttävää. Olisin ollut valmis elämään hänen kanssaan. "Puolielämän" eläminen ei kuitenkaan enää riittänyt minulle ja pyysin häntä valitsemaan. Hän valitsi lapsensa. Vaimoa kohtaan hänellä ei kuulemma ole tunteita. Aikaa on kulunut 10kk ja edelleen ajattelen häntä päivittäin. Tuntuu etten pääse hänestä yli. Mikä avuksi jaloilleen pääsemiseen?
Kommentit (51)
Ja paskat, jäit hopealle ja ruikutat nyt kohtaloas. Kuvittelit miehen olevan sielunkumppanisi, ja elämäsi mies, mutta sinä et ole sitä miehelle. Siksi sä nyt istut siellä kuplassas ja nillität. Olet säälittävä! ja ukko on pelkkä huoripukki. End of story!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että olen taipuvainen romantisoimaan. Ja tässä on tullut hyviä pointteja kyllä esiin. Olemme miehen kanssa samassa työpaikassa ja hän edelleen yrittää lämmitellä tosiaan välejä minuun mikä tekee ylipääsemisen vaikeammaksi. Ehkä minulla on myös sitoutumiskammoa mutta enemmänkin koin että tämän miehen kanssa koin itseni naiseksi. Tätä ei oma mieheni ole minulle antanut enää aikoihin. Yritän päästää irti mutta sama työpaikka tekee sen vaikeaksi. Kyseisen miehen vaimolla on vaikea masennus ja tuntuu että molemmat puoleltaan ruokkivat toistensa sairastumista. Toki tämä vain minun mieleni. Miehelle halua kaikkea hyvää ja onnellisuutta. En vain jaksa uskoa että kun on niin paha olla liitossaan niin voi saada sieltä onnea. Toki jokainen on vastuussa omasta onnessaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että olen taipuvainen romantisoimaan. Ja tässä on tullut hyviä pointteja kyllä esiin. Olemme miehen kanssa samassa työpaikassa ja hän edelleen yrittää lämmitellä tosiaan välejä minuun mikä tekee ylipääsemisen vaikeammaksi. Ehkä minulla on myös sitoutumiskammoa mutta enemmänkin koin että tämän miehen kanssa koin itseni naiseksi. Tätä ei oma mieheni ole minulle antanut enää aikoihin. Yritän päästää irti mutta sama työpaikka tekee sen vaikeaksi. Kyseisen miehen vaimolla on vaikea masennus ja tuntuu että molemmat puoleltaan ruokkivat toistensa sairastumista. Toki tämä vain minun mieleni. Miehelle halua kaikkea hyvää ja onnellisuutta. En vain jaksa uskoa että kun on niin paha olla liitossaan niin voi saada sieltä onnea. Toki jokainen on vastuussa omasta onnessaan.
Ap
Ole jo hiljaa! TIETENKIN vaimo on parenpi kun sinunlainen kevytkenkäinen hupakko. Jos vaimolla on maaennusta tai muuta niin ei ole sun tehtävä olla tukena miehelle! Se on perheen välinen asia. Olet näyttänyt jo kirjoituksen kautta että olet yksinkertainen. Ja HÖLMÖ!
Minkälainen sielunkumppani on toisen naisen kanssa samaan aikaan?
Et nyt ole arvostanut itseäsi, miestäsi tai Vesan vaimoa. Etkä tunnu ajattelevan asioista kovin realistisesti. Se, että sinä tunnet teidän olevan sielunkumppaneita, ei tee teistä sellaisia. Jos te olisitte tosissanne toisistanne, olisitte jättäneet puolisonne jo ajat sitten. Mieti nyt vähän. Olette pitäneet ne puolisot siinä vierellä erinäisin tekosyin, kyllä ne ovat tekosyitä, koska ette ole sielunkumppaneita. Olette vain kaksi ihmistä, jotka pettivät jostain syystä puolisoitaan. Niin kauan kun et nää tätä faktaa, elät siinä uhrin asemassa, jossa sinut nyt hylättiin ja jossa sinä olet uhri. Ja niin kauan kun annat muiden valita puolestasi, mitä elämässäsi tapahtuu, et voi koskaan olla täysin tasapainossa. Et voi valita miehen puolelta, mutta voit itse päättää minkälainen ihminen itse olet ja mitä valintoja itse teet.
Tällä hetkellä et suoraan sanottuna ansaitse minkäänlaista suhdetta. Et ennenkuin opit arvostamaan suhteita ja ottamaan vähän vastuuta itsestäsi ja muista. Mieti vähän mitä olet tehnyt ja jos todella joskus saat hyvän ja tasapainoisen, rakastavan suhteen, niin minkälainen se mielestäsi on? Kuuluuko siihen minkäänlaista pettämistä kenenkään puolelta? Haluatko todella, että rakastamasi ihminen pitää pettämistä ihan oikeuttuna tekona? Tai haluatko itse todella olla pettäjä? Ehkä sinä haluat. Se on sitten isompi ongelma se.
Onko toi AP yksinkertainen?? :D
Ei todellakaan ansaitse mitään suhdetta! Peiliin katsomisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle lukusuositukseksi Pikku prinssi. Maailmassa on loputtomiin ruusuja, samanlaisia kuin oma. Omasta ruususta tekee ainutlaatuisen se aika, jonka on sen hoitamiseen käyttänyt.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä selvemmin tämän ymmärtää. Ei meillä ole muuta kuin aikaa, ja sitä on aika vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, aika julmetun iso prossa avioliitoista jatkuu lasten tai asuntolainan takia, sen vuoksi pettämistä onkin niin paljon. Mammat täällä ilkeilevät koska tietävät oman liittonsa olevan myös kulissi, pystyssä "lasten vuoksi".
Itse tykkään ukkomiehistä fuck buddyina, koska eivät ala ulisemaan minkään enemmän perään. Pysyvät ruodussa koska pelkäävät suhteen paljastumista. Kiitos mammoille, teidän miehistä on kyllä iloa mutta en mä niitä jaksais joka päivä katsella - en siten ihmettele suhteidenne väljehtymistä.
"Laillistettu rakkaus on aina kadehtinut vapaata kilpailijaansa", tää on juttu joka selittää tuon ilkeilyn. ❤
Aha, meillä ei ole lapsia tai asuntolainaa. Miksi mies ei ole lähtenyt? 🤔
Et kai sä kuitenkaan kuvittele että se syy olisit sinä tai miehen rakkaus?
Aha, kyllä minulla ainakin on oma vaimo ja rakkaus häneen se syy miksen ole lähtenyt vieraisiin. Oletko katkera jostain kun luulet, ettei kukaan mies jäisi vaimonsa luo rakkaudesta?
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle lukusuositukseksi Pikku prinssi. Maailmassa on loputtomiin ruusuja, samanlaisia kuin oma. Omasta ruususta tekee ainutlaatuisen se aika, jonka on sen hoitamiseen käyttänyt.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä selvemmin tämän ymmärtää. Ei meillä ole muuta kuin aikaa, ja sitä on aika vähän.
Jätä muille tilaisuus tulkita elämää ja valintoja omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle lukusuositukseksi Pikku prinssi. Maailmassa on loputtomiin ruusuja, samanlaisia kuin oma. Omasta ruususta tekee ainutlaatuisen se aika, jonka on sen hoitamiseen käyttänyt.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä selvemmin tämän ymmärtää. Ei meillä ole muuta kuin aikaa, ja sitä on aika vähän.Jätä muille tilaisuus tulkita elämää ja valintoja omalla tavallaan.
Ap pyysi apua miehestä yli pääsemiseen, ja mielestäni tuo kirja kuvaa hyvin syitä, miksi ihmiset haluavat pysyä yhdessä kumppaninsa kanssa, vaikkei kaikki menisi kuin Strömsössä.
Sinulle annan täten tilaisuuden tulkita elämää juuri haluamallasi tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle lukusuositukseksi Pikku prinssi. Maailmassa on loputtomiin ruusuja, samanlaisia kuin oma. Omasta ruususta tekee ainutlaatuisen se aika, jonka on sen hoitamiseen käyttänyt.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä selvemmin tämän ymmärtää. Ei meillä ole muuta kuin aikaa, ja sitä on aika vähän.Jätä muille tilaisuus tulkita elämää ja valintoja omalla tavallaan.
Ap pyysi apua miehestä yli pääsemiseen, ja mielestäni tuo kirja kuvaa hyvin syitä, miksi ihmiset haluavat pysyä yhdessä kumppaninsa kanssa, vaikkei kaikki menisi kuin Strömsössä.
Sinulle annan täten tilaisuuden tulkita elämää juuri haluamallasi tavalla.
Kiitos kirjavinkistä
Täytyy paneutua tähän :)
Kun kerran itse otit lapset puheeksi, niin: he eivät olisi olleet sinulle lottovoitto. Heillä on jo kaksi vanhempaa, eikä heillä ole mitään velvollisuutta olla kenellekään muulle mitään. Näissä asioissa onneen ei ole oikoteitä.
Ymmärrän kyllä, että olisit mielelläsi nähnyt itsesi vanhenemassa rakkaasi kanssa ja hänen ja hänen lastensa yhteisössä. Kun ikää tulee ja seksin merkitys vähenee, juuri tuo jatkuvuus tuo elämään onnen. Mutta se on sellainen kelkka, johon pääsee mukaan jos on päästäkseen - ja sulla oli aika haastavat lähtökohdat.