Kaikkein parasta naiselle on elää itsekseen ilman miestä ja lapsia
Raskaus ja synnytyskin vielä niin perseestä.. Tuli vaan mieleen ettei kannata alkaa lapsen tekoon tai ottaa ukkoa kun tätä ketjua lukee: http://www.vauva.fi/keskustelu/2814325/onko-tosiaan-niin-etta-nykyajan-… Voi rauhassa sitten käydä töissä ja opiskella, elää itselleen, eikä miehelleen ja lapsilleen.
Kommentit (13)
Näinhän se on. Kun lapset muuttavat pois kotoa, otan eron ja elän vain itselleni. Olen tehnyt liian paljon uhrauksia muiden hyväksi.
Tuo sun linkkaama ketju oli kamala ja masentava. Ei sinkkuus ole huono juttu ollenkaan
Mikä kenellekin on tyydytystä tuottavaa...
En vaihtaisi miestäni ja lapsiani "itselle elämiseen" koskaan. Toki se päivä voi tulla ja silloin ehkä osaan siitä nauttiakin.
Eipä moni mieskään innostu enää nykyään hankkimaan lapsia, koska miehen osa on monissa tapauksissa olla vain pelkkä lompakko. Jos vaikka on ero tullut ja lapset asuvat äidillään, mies ei näe lapsiaan joissain tapauksissa jopa vuosiin, mutta lompakon rooli kyllä kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun linkkaama ketju oli kamala ja masentava. Ei sinkkuus ole huono juttu ollenkaan
Ei todellakaan, ennemmin yksin kun huonossa parisuhteessa. Miesten omahyväisyys jaksaa aina yllättää.. Ja mikä sekin yleinen ilmiö on, että parisuhteessa mies suuttuu puolisolleen jos tämä on kipeänä, kuumeessa tms niin mies alkaa etäiseksi ja tiuskii, mutta kun on itse pienessä flunssassa niin heittäytyy ihan voivottelevaksi lapseksi.. siitä oli täällä joskus oma pitkä ketjunsa... Ap
Ei kannata yleistää asioita. Ihan on kiinni siitä millaisen puolison valitset rinnallesi. Meillä kaikki on yhteistä, niin rahat kuin wc-paperikin. Mies käy töissä ja minulle tulee vain vanhempainraha ja lapsilisä. Mies maksaa suurimman osan kuluista koska saa enemmän tililleen rahaa. How simple is that?
Raskaus ja synnytys ovat olleet elämääni rikastavia asioita, vaikka rankkaakin oli. Lapsi on rakkainta ja tärkeintä ja toi minut ja mieheni entistä lähemmäs toisiamme. Niin työelämässä kuin perhe-elämässä pitää osata pitää puolensa. Meillä asiat jaetaan ja asioista keskustellaan eikä viljellä katkeruutta ja pahaa oloa :)
Osalle naisista mies ja/tai lapset ovat parasta. Itse en todellakaan suostuisi elämään ilman miestäni. Masentuisin, mikään ei kiinnostaisi.
Juuri näin!
Ihmettelen miksi ei suurin osa naisista tee näin? Niin paljon kuulee sitä kärvistelyä, kun kaikkea ei vaan voi saada.. Miksette jo luovuta ja ala elää itsellenne, kun se se toive siellä kuitenkin on.
Nainen voi olla nainen ilman miestä ja lapsiakin, mutta mies ei sovi vaimoksi eikä äidiksi. Voi elämä sitä tuskaa, kun tätä yrittää.. Säälittää
Terv. onnellinen kotirouva, jolla kuusi lasta
Minä ainakin sanon tyttärilleni, että voivat aivan hyvin jäädä naimattomiksikin, jos eivät vaimoksi halua. Yksinkertaista.
Sopii hyvin kaikille, jos te miesvihaajafeministit pysytte mahdollisimman kaukana kaikista miehistä.
Muutan miehen omistuskaksiosta yksiöön ja pidän miestä rakastajana.
Eikö ole hienoa jos voi olla onnellinen omalla tavallaan? Minä olen hyvin onnellinen parisuhteessani ja todella kiitollinen nyt jo aikuisiksi kasvaneista lapsistani. Kyllä rakkaus on minulle sitä kaikkein tärkeintä elämässä. Mutta jos se jollekin toiselle on oma rauha ja siisti koti niin hyvä, kävele kohti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yleistää asioita. Ihan on kiinni siitä millaisen puolison valitset rinnallesi. Meillä kaikki on yhteistä, niin rahat kuin wc-paperikin. Mies käy töissä ja minulle tulee vain vanhempainraha ja lapsilisä. Mies maksaa suurimman osan kuluista koska saa enemmän tililleen rahaa. How simple is that?
Raskaus ja synnytys ovat olleet elämääni rikastavia asioita, vaikka rankkaakin oli. Lapsi on rakkainta ja tärkeintä ja toi minut ja mieheni entistä lähemmäs toisiamme. Niin työelämässä kuin perhe-elämässä pitää osata pitää puolensa. Meillä asiat jaetaan ja asioista keskustellaan eikä viljellä katkeruutta ja pahaa oloa :)
Ensimmäinen nainen AV:lla, jolla on normaali parisuhde. Onnea
WGOTW