Hirveimmät tilanteet joihin olet joutunut asiakaspalvelutyössä?

Raskaana ollessa asiakkaat päivittäin kommentoivat ulkonäköäni. Ei siis vain kasvavaa kokoani vaan ihan hiuksista kenkiin oli arvostelun kohteena vaikkei liity raskauteen jaksanko laittaa letit vai nutturan.

Mikä ihme menee ihmisillä päähän? Toinen oli vatsan kokeminen jos olin salin puolella. Alkoi olla todella ahdistavaa vaikka tietysti oli myös niitä asiakkaita jotka olivat huolissaan jaksamisesta ja auttoivat raskaissa asioissa kuten eräs vakkari vei iltaisin roskat.

Ei tämä tietenkään pahinta ole, todella pientä. Olen edellisessä työssä "saanut" käydä kaksi kertaa todistajana oikeudenkäynnissä.

Vittu tätä sensuuria. Kirjoitin pitkän viestin ja se meni odottamaan hyväksyntää. -.-'

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiakaspalvelija on kone, joka ignoroi kaiken tietäen, ettei kyseinen moite ole hänelle henkilökohtaista. Tietenkin jos on korkeille äänentajuuksille, jotka ovat ihmiskorvin eikä pelkästään valain aistittavissa, raivostuneiden asiakkaiden palvelu saattaa tuoda hermostuneesti muutaman kyyneleen pintaan.

Asiakspalvelija on ihminen siinä missä jokainen muukin. Ei kenenkään kuulu työpaikallaan sietää huorittelua, tappouhkauksia tai lähentelyä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiakaspalvelija on kone, joka ignoroi kaiken tietäen, ettei kyseinen moite ole hänelle henkilökohtaista. Tietenkin jos on korkeille äänentajuuksille, jotka ovat ihmiskorvin eikä pelkästään valain aistittavissa, raivostuneiden asiakkaiden palvelu saattaa tuoda hermostuneesti muutaman kyyneleen pintaan.

Ei tarvitse olla kone, joka ignoroi kaiken. Asiakaspalvelija on myös ihan ihminen, myös työajallaan.

Omalle kohdalle osuu todella harvoin hankalia, huutavia tms. asiakkaita, mutta jos osuu ja käytös on pelkkää aiheetonta mesoamista, pyydän poistumaan ja hoitamaan asiansa sitten, kun sen osaa hoitaa huutamatta. Tai jos puhelimen kautta meinaa tulla reveleihin kiinni, ilmoitan, että katkaisen puhelun, jos ei huuto lopu ja sen myös teen.

Ai kauhia mitä kokemuksia :-(. Menen itse varmaan tulevaisuudessa ihan lukkoon tai sitten vastaavasti raivostun todella (toki en asiakkaalle huuda mutta jämäkästi varmaan sanon), jos jonkinlainen tilanne tulee eteen. Tietynlaiselle asiakaspalvelualalle aion, tarkemmin lääkäriksi, mutta kaipa sielläkin pahimassa tapauksessa joku hullu hyökkää kiinni kesken tutkimuksen tai sitten vastaavasti haukkuu pahasti.

Kiitos kaikille asiakaspalvelijoille, olette kaikki olleet tähän mennessä todella mukavia minulle ja toivon, että myös ylivoimaisesti suurin osa omista asiakkaistanne on miellyttäviä kanssaihmisiä :-)!

En uskalla tunnistettavuuden nimissä kertoa missä olen töissä, mutta kerran asiakas tuli kirveen kanssa paikalle ja alkoi sen avulla hakata tietään oven läpi meidän kimppuun kuin Hohdossa konsanaan. Terveiset työkamuille jos tunnistatte!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala mitä kokemuksia teillä on. Itse olin vain lyhyen aikaa nuorempana aspassa. Kaikenlaista sai kuulla ja kokea. Mm. seuraavanlaisia kommentteja: "Oot liian laiha. Söisit jotain." (Mikä oikeuttaa sanomaan noin vieraalle ihmisille? Ja tuossa ei voi itse muuta kuin sanoa Aha, kiitos), "Oon nähnyt susta unia." (Ai miten kiva tietää *yrjöää suuhun*), "Ootko saanut kikkeliä viime aikoina?" (Tämän heitti mun pomo samalla kun palvelin asiakkaita), "Eikö sulla ole parempaa tekemistä kuin olla täällä?" (Ai olla töissä rahoittamassa opintoja? Ei ole.)

Asiakkaan tiedot ylös ja pomon voi järjestää tästä kuseen. Seksuaalista ahdistelua ja työpaikkakiudaamista. Tämän vuoksi nuoria palkataan töihin kun eivät uskalla tehdä mitään.

Olin vanhassa työssä se joka sai kouluttaa uudet, yleensä nuoret naiset. Sen verran olin itse jo saanut kokea että jokainen sai myös pakollisten työhön kuuluvien oppien lisäksi luennon mitä kaikkea ei tarvitse sietää ja missä menee raja.

Vierailija kirjoitti:

Vittu tätä sensuuria. Kirjoitin pitkän viestin ja se meni odottamaan hyväksyntää. -.-'

Taisit käyttää "kiellettyä" sanaa. Minulle on käynyt noin usein eikä ne viestit ikinä ilmesty sieltä moderointijonosta ketjuun... Ajatuspoliisi on tiukkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu tätä sensuuria. Kirjoitin pitkän viestin ja se meni odottamaan hyväksyntää. -.-'

Taisit käyttää "kiellettyä" sanaa. Minulle on käynyt noin usein eikä ne viestit ikinä ilmesty sieltä moderointijonosta ketjuun... Ajatuspoliisi on tiukkana.

Nojoo. Olis kiva kun tietäis mitkä kaikki sanat on kiellettyjen listalla.

Nuorempana työskentelin huoltoasemalla. Oli hiljaista ja työparin kanssa siinä hoidettiin hommia ja tehtiin valmisteluja seuraavalle päivälle. Pelikoneella oli mies ainoana asiakkaana. Menin keittiönurkkaan leikkaamaan seuraavan päivän lounasaineksia ja työparini jäi siihen kassan taakse ja täytti arpoja. Yhtäkkiä pelikoneella olleelta mieheltä putosi jotain ja työparini huomasikin sen olleen ase. Hän puhui tavallisesti "tässä muuten tää huomisen lounaslista" ja toi minulle paperilapun keittiöön. Paperilapussa luki: "Älä poistu keittiöstä, miehellä pelikoneella on ase". Siinä sitten oltiin normaalisti, kunnes mies lähti. Nuorena tyttösenä pelotti kyllä ihan riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiakaspalvelija on kone, joka ignoroi kaiken tietäen, ettei kyseinen moite ole hänelle henkilökohtaista. Tietenkin jos on korkeille äänentajuuksille, jotka ovat ihmiskorvin eikä pelkästään valain aistittavissa, raivostuneiden asiakkaiden palvelu saattaa tuoda hermostuneesti muutaman kyyneleen pintaan.

Onhan se mun vika jos olen esim. väärin/epäselvästi neuvonut tai väärän hinnan ottanut. Eli on henkilökohtaista, ei siitä mitään ylempää porrasta voi syyttää. Ja näitä virheitä kun työelämässä tapahtuu niin onneksi suurimmalta osalta löytyy ymmärrystä. Huonompi juttu jos kohdalle osuu ammattivalittaja joka suistuu virheeni takia pois raiteilta. Häntä en voi ihan ymmärtää, mutta ehkäpä pää punaisena huutaja on juuri se joka vain ajattelee että tämä ei ole mitään henkilökohtaista?! Jotenkin nämä jutut vaan mieleen painuu, että kyllä ne vaan koskettaa.

Ei mitään kovin raflaavaa. Olin nuorena kesätöissä kotipaikkakuntani osuuskaupan kirjaosastolla. Siellä asioi usein sortin toimittaja ja kirjailija, jolle hapan maistui paremmin kuin lääkäri määrää. Lisäksi hän oli jo siihen aikaan suuri valkosipulin ystävä. Silloin ei keräilty itse tavaroita, vaan asioitiin tiskillä. Kun tämä mainittu herra lähestyi ensimmäisen kerran työvuoroni aikaan tiskiä, ihmettelin, minne kaikki työkaverit katosivat. En ihmetellyt kauan. Kun asiakas luetteli tiskillä ostoksiaan, oli minun vaikea pidätellä hengitystä, niin kuvottavalle herran hengitys haisi. Kuvitelkaa: vanha viina yhdistettynä runsaaseen määrään valkosipulia! Ei nyt ihan yrjö lentänyt, mutta ei se ollut kaukanakaan. Opin kerrasta minäkin luikahtamaan varastoa "siivoamaan",  kun herra kirjailija taas saapui ostoksille.

Olen design-alalla sunnittelijana töissä, ja vaikka varsinaista asiakaspalvelua työhön ei kuulukaan, on asiakkaisen kanssa kuitenkin oltava paljon tekemisissä. Kerran firmamme kilpaili eräästä merkittävästä asiakkuudesta. Ko. firma oli siis valitsemassa uutta mainostoimistoa, mikä tietäisi paljon työtä ja kassavirtaa valitulle toimistolle. Asiakkaan markkinointijohtaja kävi antamassa meille etukäteen briefin eli kertomassa mitä kyseinen asiakas halusi viestiä ja millaisiin kampanjoihin he haluaisivat nähdä ideoita kilpailutettavilta toimistoilta. Tiimimme teki paljon työtä tämän esityksen eteen ja menimme sovittuna ajankohtana presentoimaan sitä asiakkaan johtoryhmälle. Markkinointijohtaja kuitenkin melko avoimesti halusi valita toisen toimiston yhteistyökumppaniksi, jossa hänellä ilmeisesti oli hyviä tuttuja tms. Hän oli "ovelasti" antanut meille tarkoituksella väärää informaatiota tietyn kampanjan spekseistä, ja kun sitten tietenkin esittelimme ko. asian "väärin", hän veti pystyy dramaattisen shown, jossa haukkui firmamme täysin lyttyyn. "Mähän sanoin teille ainakin sata kertaa, että tämä asia on X!!" Tiimille kaikilla jäsenillä oli tietenkin yhdenmukaiset muistiinpanot markkinointijohtajan briefistä, eli hän valehteli räikeästi. Asiakkaalle ei tietenkään tuossa tilenteessa pystynyt sanomaan suoraan, että sinäpä muuten nyt valehtelet, vaan yritimme käyttäytyä diplomaattisesti. Noin selkeä vedättäminen ja tarkoituksellinen nolaaminen tuntui kuitenkin pahalta. Emme saaneet diiliä.

Olen maha pystyssä juossut karkuun itseäni n. 30cm pidempää ja 50kg rotevampaa miestä ja tilanne raukea siihen, että 3 muuta miestä painoi tämän asiakkaan maahan ja kirjaimellisesti kantoivat ulos. Jäivät vielä ovelle vahtiin, ettei tule takaisin.

Kaikki mahdolliset haukkumasanat on kuultu, kuin myös se, että aamulla olen työtön koska hän on pomoni tuttu. (Eipä ole tähän päivään mennessä tullut :D )

Olen aina muka väärässä ja hän on oikeassa, minulla ei myöskään ole oikeutta olla hänelle antamatta sitä mitä haluaa, koska hän on maksava asiakas ja minä vaan joku alipalkattu työntekijä.

Ihania nämä 😂

On huoriteltu ja uhattu tappaa sekä raiskata. On myös uhattu tappaa perhe ja polttaa talo sekä auto. On lyöty kasvoihin, purtu käteen ja syljetty päälle.

t. ex sairaanhoitaja

En onneksi mitään niin kamalaa kuin tässä ketjussa jotkut ovat kokeneet, mutta pari juttua tuli mieleen.

Olin 20-vuotiaana ison kaupan kassalla töissä ja oli juhannus. Pari miestä, vähän sellaisilta peräkammarinpojilta huokuvia, tuli kassalle ja ostosten jälkeen kysyivät lähtisinkö illalla heidän kanssa tansseille paikkaan x. Sanoin että kiitos kutsusta mutta en lähde. Alkoi hirveä jankkaaminen, että lähde nyt, lähde nyt eivätkä millään meinanneet luovuttaa vaikka sanoin että oma mieheni ei tykkäisi ja että on muita suunnitelmia. Meinasin jo, etten pääse heistä millään eroon ja alkoi vähän pelottaa, mutta sitten he luovuttivat ja lähtivät pois. Huokaisin helpotuksesta, mutta kohta takaani kaverin kassalta alkoi kuulua sama keskustelu.

Toinen kerta oli eri työpaikassa, kun palvelin erästä asiakasta kassalla. Hän maksoi ostoksensa ja kysyi sen jälkeen voisinko vaihtaa rahaa. Sanoin, kuten liikkeen ohjeistus kuului, että en valitettavasti voi. Asiakas suuttui ja haukkui minut paskaksi asiakaspalvelijaksi ja käski opetella asiakaspalvelua. Kuulemma pitäisi pystyä vaihtamaan rahaa ja olen ihan paska, kun en vaihda. Lähti ovet paukkuen pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryöstetty, solvattu, uhkailtu raiskauksella, polttomurhalla, heiluteltu puukkoa naaman edessä ja esitelty munia. Sekä heitelty tavaroilla.

V o k issa töissä? Itse samaa kuultu ja siellä kestin töissä 6kk kun oli pakko. Lähdin kun uhattiin viiltää silmät päästä jos en laita huivia päähän.

Ai suomalaisen Suomessa pitäisi noudattaa niiden uskontoa?

Meillä on kaupassa useampia ulkomaalaistaustaisia tai muuten vain eristyisesti rasisteja kiinnostavia työntekijöitä. Kerran kävi niin, että postissa oli jaettu joitakin mainoslehtisiä eri kauppojen tarjouksista ja asiakkaat sitten tulivat niitä meiltä ostamaan. Ongelmana oli se, että kyseistä tuotetta ei ollut meillä ollenkaan myynnissä, eikä ole koskaan ollutkaan, mutta saman valmistajan muita vastaanvanlaisia tuotteita löytyy, ne eivät kuitenkaan kuuluneet alennuksen piiriin. Tarjous ei edes koskenut meidän kauppaamme vaan ketjun isompia kauppoja.

Hirveän kohtauksen jälkeen kassalla kun asiakas oli huutanut tummaihoiselle myyjällemme, hän paiskasi nämä tuotteet takaisin paikalleen ja huusi minulle "Me tultiin ostamaan näitä tarjoustuotteita ja tuo n**keri tuolla vetää välistä eikä anna alennusta. Tehkää asialle jotakin."

Myöhemmin tuli asiakaspalautetta kuinka surkea kauppamme on ja miten epärehellistä porukkaa meillä on töissä. Tämänkin asian selvittämiseen olisi mennyt alle viisi minuuttia, mutta ei niin ei. Ja kyseessä oli ihan vain makkarapaketti.

Vierailija kirjoitti:

En onneksi mitään niin kamalaa kuin tässä ketjussa jotkut ovat kokeneet, mutta pari juttua tuli mieleen.

Olin 20-vuotiaana ison kaupan kassalla töissä ja oli juhannus. Pari miestä, vähän sellaisilta peräkammarinpojilta huokuvia, tuli kassalle ja ostosten jälkeen kysyivät lähtisinkö illalla heidän kanssa tansseille paikkaan x. Sanoin että kiitos kutsusta mutta en lähde. Alkoi hirveä jankkaaminen, että lähde nyt, lähde nyt eivätkä millään meinanneet luovuttaa vaikka sanoin että oma mieheni ei tykkäisi ja että on muita suunnitelmia. Meinasin jo, etten pääse heistä millään eroon ja alkoi vähän pelottaa, mutta sitten he luovuttivat ja lähtivät pois. Huokaisin helpotuksesta, mutta kohta takaani kaverin kassalta alkoi kuulua sama keskustelu.

Toinen kerta oli eri työpaikassa, kun palvelin erästä asiakasta kassalla. Hän maksoi ostoksensa ja kysyi sen jälkeen voisinko vaihtaa rahaa. Sanoin, kuten liikkeen ohjeistus kuului, että en valitettavasti voi. Asiakas suuttui ja haukkui minut paskaksi asiakaspalvelijaksi ja käski opetella asiakaspalvelua. Kuulemma pitäisi pystyä vaihtamaan rahaa ja olen ihan paska, kun en vaihda. Lähti ovet paukkuen pois.

Mikä tuossa rahan vaihtamisessa tuntuu olevan hirveän monelle niin ylivoimaisen vaikeaa. Meillä voi vaihtaa pienehköjä summia, jos kassan rahatilanne sen sallii, mutta jos ei niin tokikaan en vaihda. Ja tästä on kyllä lukemattomat kerrat väännetty, eikö nyt ees tämän ja tämän verran, sen jälkeen kun olen jo kieltäytynyt. Rahat ovat kuitenkin ensisijaisesti vaihtorahoja asiakkaiden ostoksista ja yksi henkilökunnan työvälineistä ja työvälineet käsittääkseni pitäisi pitää työkuntoisina.

Ei mitenkään hirveä vaan pisti naurattamaan kunnolla oli eräs asiakas puhelimessa, joka "uhkaili" sillä, että saa meille kaikille linnatuomiot, koska suvussaan on paljon juristeja ja tuomareita. Olin töissä laskutuksessa.