Voiko ex-mies olla paras ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma exäni oli vuosikausia paras ystäväni. Oma puolisoni hyväksyi ystävyytemme ja exä on jopa lapsemme kummi. Exä kuitenkin tapasi uuden naisystävänsä, jolle ystävyytemme oli täysin punainen vaate ja tappelivat koko ajan siitä. Lopulta välimme exän kanssa alkoi viilentymään, mikä harmittaa vieläkin

Parisuhteessa helposti toisella enemmän valtaa toiseen, ehkä sinä veit exääsi? Uusi kumppani ei halua katsella kuinka exä pyörittää miestään (tyyliin tulisitko korjaamaan hanan, auto ei toimi, aika yleistä)?

No noi hanankorjaamiset ja autopuuhat hoitaa oma mieheni. Me vietimme paljon aikaa kolmestaankin (exä, minä, puolisoni) ja kävimme jopa reissuja kolmestaan eli oli täysin puhtaasti ystävyyssuhde, jossa ei käytetä toista hyväksi tai pompotella.

Helposti se lipsahtaa siihen että tuu paneen kun oon puutteessa. Kyllä exiin pitää olla riittävän etäiset välit ettei tuu hetken kiusauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, itse haluaisin olla siis miehelleni sekä se rakastaka että paras ystävä, joten jos sen bestiksen paikka jää exälle, mitenkäs mikä kuulin tähän yhtälöön? Panopuu? Ystävä joka ei oo niin rakas kuin se ex? Ei kuulosta valitettavasti kovin houkuttelevalta.

En mä kenenkään kaveruussuhteita ala määräilemään. Jättäisinpä vain välistä rakkauskokeilut eo. tilanteessa elävän miehen kanssa. On niitä bestittömiäkin miehiä olemassa :)

joo eihän parisuhteessa elävällä saa ystäviä olla. kuulostat hirveältä ihmiseltä.

Taitaa kuitenkin olla aika iso ero sillä että onko parisuhteen ohella ystäviä ja sillä että pitää juuri exää parhaana.

Näinpä. Ei uudelle kumppanille ole tarjolla kovin suurta siivua tuossa kuviossa kun ex on se paras ja rakkain ystävä jollaiseksi aika monesti ihminen haluaisi itsensä mieltää sen ihmisen kanssa jonka kanssa jaetaan sänkykin.

Mä olen kyllä tyytyväinen jos mieheni ei pidä mua parhaana ystävänään. Ei ystävän kanssa sänkyä jaeta.

Mä taas olen nimenomaan iloinen, kun mieheni sanoo, että olen hänen paras ystävänsä. Se jolle ensimmäisenä haluaa kertoa ilot ja surut. Sen lisäksi jaamme kyllä sängynkin. Olin ennen suhteessa, jossa oli paljon intohimoa, mutta ystävyyden kanssa haasteita. Nyt voi sanoa, ettei mikään ole parempaa kumppanina kuin paras ystävä, johon lisäksi tuntee intohimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma exäni oli vuosikausia paras ystäväni. Oma puolisoni hyväksyi ystävyytemme ja exä on jopa lapsemme kummi. Exä kuitenkin tapasi uuden naisystävänsä, jolle ystävyytemme oli täysin punainen vaate ja tappelivat koko ajan siitä. Lopulta välimme exän kanssa alkoi viilentymään, mikä harmittaa vieläkin

Parisuhteessa helposti toisella enemmän valtaa toiseen, ehkä sinä veit exääsi? Uusi kumppani ei halua katsella kuinka exä pyörittää miestään (tyyliin tulisitko korjaamaan hanan, auto ei toimi, aika yleistä)?

No noi hanankorjaamiset ja autopuuhat hoitaa oma mieheni. Me vietimme paljon aikaa kolmestaankin (exä, minä, puolisoni) ja kävimme jopa reissuja kolmestaan eli oli täysin puhtaasti ystävyyssuhde, jossa ei käytetä toista hyväksi tai pompotella.

Helposti se lipsahtaa siihen että tuu paneen kun oon puutteessa. Kyllä exiin pitää olla riittävän etäiset välit ettei tuu hetken kiusauksia.

Mä jo vähän odotinkin, että koska tämä keskustelu menee tähän suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, itse haluaisin olla siis miehelleni sekä se rakastaka että paras ystävä, joten jos sen bestiksen paikka jää exälle, mitenkäs mikä kuulin tähän yhtälöön? Panopuu? Ystävä joka ei oo niin rakas kuin se ex? Ei kuulosta valitettavasti kovin houkuttelevalta.

En mä kenenkään kaveruussuhteita ala määräilemään. Jättäisinpä vain välistä rakkauskokeilut eo. tilanteessa elävän miehen kanssa. On niitä bestittömiäkin miehiä olemassa :)

joo eihän parisuhteessa elävällä saa ystäviä olla. kuulostat hirveältä ihmiseltä.

Taitaa kuitenkin olla aika iso ero sillä että onko parisuhteen ohella ystäviä ja sillä että pitää juuri exää parhaana.

Näinpä. Ei uudelle kumppanille ole tarjolla kovin suurta siivua tuossa kuviossa kun ex on se paras ja rakkain ystävä jollaiseksi aika monesti ihminen haluaisi itsensä mieltää sen ihmisen kanssa jonka kanssa jaetaan sänkykin.

Mä olen kyllä tyytyväinen jos mieheni ei pidä mua parhaana ystävänään. Ei ystävän kanssa sänkyä jaeta.

Mä taas olen nimenomaan iloinen, kun mieheni sanoo, että olen hänen paras ystävänsä. Se jolle ensimmäisenä haluaa kertoa ilot ja surut. Sen lisäksi jaamme kyllä sängynkin. Olin ennen suhteessa, jossa oli paljon intohimoa, mutta ystävyyden kanssa haasteita. Nyt voi sanoa, ettei mikään ole parempaa kumppanina kuin paras ystävä, johon lisäksi tuntee intohimoa.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toiset haluaa, että puoliso on puoliso ja ystävät ovat erikseen. Eikä noiden erillään pitäminen poissulje sitä, etteikö puoliso ole se, kelle ne ilot ja surut kertoo ekana.

Tapasin kerran miehen, jonka paras ystävä oli eksänsä. Yhteiset koti-illat ja reissut menivät meidän edelle, olivathan he päättäneet pysyä ystävinä. Jostain syystä tämä eksä ei halunnut tavata minua.

No, jatkoin matkaani. Ei huvittanut sekaantua tuollaiseen pelleilyyn. Rehellisesti sanoen en tiennyt että mikä minun asemani tässä kuviossa oikein oli.

Luulin että voin ja saan olla eksäni kanssa edes kaveria kun ihan puheväleissä erottiin. Mutta ei, oli kertonut mun hlökohtaisia asioita nykyiselleen ja sain niistä tietää. En vaan viitsi tuhlata aikaani edes kaveruuteen jos vain nykyinen panettelee somessa ja seläntakana. Luottamus meni eksään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, itse haluaisin olla siis miehelleni sekä se rakastaka että paras ystävä, joten jos sen bestiksen paikka jää exälle, mitenkäs mikä kuulin tähän yhtälöön? Panopuu? Ystävä joka ei oo niin rakas kuin se ex? Ei kuulosta valitettavasti kovin houkuttelevalta.

En mä kenenkään kaveruussuhteita ala määräilemään. Jättäisinpä vain välistä rakkauskokeilut eo. tilanteessa elävän miehen kanssa. On niitä bestittömiäkin miehiä olemassa :)

joo eihän parisuhteessa elävällä saa ystäviä olla. kuulostat hirveältä ihmiseltä.

Taitaa kuitenkin olla aika iso ero sillä että onko parisuhteen ohella ystäviä ja sillä että pitää juuri exää parhaana.

Näinpä. Ei uudelle kumppanille ole tarjolla kovin suurta siivua tuossa kuviossa kun ex on se paras ja rakkain ystävä jollaiseksi aika monesti ihminen haluaisi itsensä mieltää sen ihmisen kanssa jonka kanssa jaetaan sänkykin.

Mä olen kyllä tyytyväinen jos mieheni ei pidä mua parhaana ystävänään. Ei ystävän kanssa sänkyä jaeta.

Mä taas olen nimenomaan iloinen, kun mieheni sanoo, että olen hänen paras ystävänsä. Se jolle ensimmäisenä haluaa kertoa ilot ja surut. Sen lisäksi jaamme kyllä sängynkin. Olin ennen suhteessa, jossa oli paljon intohimoa, mutta ystävyyden kanssa haasteita. Nyt voi sanoa, ettei mikään ole parempaa kumppanina kuin paras ystävä, johon lisäksi tuntee intohimoa.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toiset haluaa, että puoliso on puoliso ja ystävät ovat erikseen. Eikä noiden erillään pitäminen poissulje sitä, etteikö puoliso ole se, kelle ne ilot ja surut kertoo ekana.

Ymmärtäisin vielä sen, että joku haluaa pitää ystävät erikseen. Sitä taas en käsitä että se ystävyys on ollut mahdollista eksän kanssa, mutta nyksän ei. Joopajoo joo, pidetään ystävyyssuhteet parisuhteesta erikseen, paitsi exä on ihan oma ainutlaatuinen tapaus jossa se paras ystävyys on mahdollista vaikka on jaettu se sänky, haaveet, elämänkumppanuus (sen aikansa).

Jos ex on ollut se paras kaveri niin onhan se outoa, jos sama ei voisi koskea nyksää vaan se sija olisi ikuisesti varattu parhaalle eksälle.

Olemme ehdottomasti parhaat ystävät eksäni kanssa. Yhteinen lapsi. Ikääkin molemmilla yli 60, eli ei kumpikaan etsi seksiseuraa.