Ei se ymmärrä, että kaupasta pitäisi ostaa ruokaakin

Ei se ymmärrä, että kaupasta pitäisi ostaa ruokaakin” – Mitä jatkuva nälviminen kertoo parisuhteesta?

Pariterapeutti haastaa miettimään: puhuisitko ystävillesi samalla tavalla kuin puolisollesi?

Ivallinen puhe puolisosta on valitettavan tuttua työpaikkojen kahvipöydistä ja kaveriporukoista. Esimerkiksi näin:

”Ei se ymmärrä, että kaupasta pitäisi ostaa ruokaakin”, ”Yllätys, että auton tankkaus jäi taas mun harteille” ja ”Taas oli koti sikolättinä, kun tulin kotiin.”

Voisitko kertoa kumppanille, mitä sanoit hänestä kavereille?

Jos huomaa puhuvansa usein puolisostaan rumasti, pieni itsetarkkailun hetki voisi parisuhdeterapeutin mukaan olla hyväksi. Ikävä puhe saattaa olla merkki syvemmistä ongelmista.

”Taustalla voi olla arvostuksen ja kunnioituksen puutetta, ehkä pettymystäkin”, pari- ja perheterapeutti Anu Jylhä Ovumia-perheklinikalta sanoo.

”Voisi miettiä, kunnioitanko kumppaniani ja tykkäänkö hänestä enää. Vai kieliikö puhetapa pettymystä siihen, että puoliso tuntuu kaataneen kaikki arjen hommat toiselle.”

Jos kyse on jälkimmäisestä, oman puhetavan tarkkailu voi herättää huomaamaan arjen epätasa-arvoa. Jos huomaa aina valittavansa kumppanin tekemisistä, kannattaa puolison kanssa ottaa puheeksi tasavertaisuus ja se, mitä se tarkoittaa juuri omassa parisuhteessa.

Nälvivä puhetapa voi myös tarttua porukasta.

”Jos porukassa on totuttu nälvimään kumppania, saattaa tulla sellainen olo, että minunkin täytyy”, Jylhä miettii.

Myös tavan tai seuran vuoksi nälvimistä kannattaa välttää, sillä asenne kantautuu helposti kotiin ja puhetapaan myös siellä. Kun työkaverit mollaavat puolisoitaan, voi itse olla vaikka hiljaa, jos tilanteessa tuntuu vaikealta kehua puolisoaan.

Jylhä vinkkaa tarkastelemaan, puhuuko puolisostaan yleensä kunnioittaen vai ilkkuen. Jos kavereiden saunaillassa on vaikkapa paasannut siitä, että puoliso on taas jättänyt pölyt imuroimatta nurkista, itseltään voi kysyä:

Voisinko kertoa kumppanille, mitä saunaillassa puhuttiin?

Jos puolison taipumus jättää nurkat imuroimatta on teille yhteinen vitsi, ei sille naureskelu kavereidenkaan kanssa ole ongelma. Sen sijaan jos puolisolle kertominen tuntuisi kurjalta, olisi ehkä syytä tilanteen tarkasteluun.

Puhuisitko samalla lailla ystävällesi kuin puhut puolisolle?

jatkuu..

Joskus puolisot puhuvat toisilleen ikävään sävyyn joko seurassa tai kahdestaan. Vai kuulostaako tällainen kivalta:

”Sulle se maistuu ruoka, näkee että on ruoka-aikaan oltu kotona.” ”Vie hullu itse roskat!” ”Haista paska!”

Ei kuulosta kovin mukavalta, ainakaan useimpien korvaan. Sekin vaihtelee, minkä kukakin kokee loukkaavaksi.

”Haistattelu ei toisen mielestä ole ollenkaan maailman pahin asia, mutta toiselle se voi olla. Ero voi johtua siitä, millainen riitelykulttuuri lapsuuden kodissa on ollut.”

Erilaiset tottumukset eivät silti oikeuta huonoon käytökseen. Jos toinen kokee sanat ikäviksi, sitä ne ovat silloin olleet. ”En tarkoittanut loukata” ei poista sanojen loukkaavuutta. Anteeksipyynnön on oltava vilpitön.

Jylhän mukaan hyvä testi on miettiä, puhuisiko ystävälle samalla lailla kuin puhuu puolisolleen. Jos sanavalinnat tuntuvat silloin liian karuilta, olisi niitä syytä pehmentää myös parisuhteessa.

Vähättelevä puhe saattaa olla kiertoilmaisu sille, että ei ole tyytyväinen parisuhteen tilaan. Piikittelyä parempi keino olisi kuitenkin ottaa asia reilusti puheeksi.

”Piikittelijän tulisi ottaa vastuu siitä, mitä tuntee ja miten sen ilmaisee kumppanilleen. Luottaako toiseen niin paljon, että uskaltaa puhua syvistäkin tunteista?”

Antaisitko ystäviesi puhua sinulle samalla tavalla kuin puoliso puhuu sinulle?

Vaikka ketään ei saisi mollata, kannattaa Jylhän mukaan katsoa myös peiliin, jos puoliso jatkuvasti piikittelee.

”Voi miettiä, arvostanko itseäni? Kuka suostuu kuuntelemaan mollausta ja dissaamista? Jos ei arvosta itseään, kyllä ympäristö sen hoksaa ja rupeaa käyttäytymään samalla tavalla.”

Silloin on hyvä miettiä, antaisiko ystävien puhua itselleen samalla tavalla kuin puoliso. Jos puoliso jatkuvasti mollaa, voi se ruveta murentamaan itsetuntoa. Silloin olisi Jylhän mukaan syytä kertoa, että kumppanin puhetapa ei tunnu hyvältä. Voi myös ehdottaa vaikka pariterapiaan menoa.

Vaikka puolison morkkaaminen kuulostaa pahalta, ulkopuolisen voi olla vaikea sanoa, milloin pariskunnan välinen piikittely on oikeasti haitallista.

”Pariskunnan yhteinen sarkasmi on eri asia. Jos molemmat hyväksyvät puhetavan, se on ok.”

Olen huomannut, että noista toisilleen ilkeästi puhuvista pareista on tullut ex kumppaneita lähes kaikista, yksi pari sinnittelee mutta he asuvatkin suurimmaksi osaksi eri maissa.

Palstamammat tulevat kieltämään totuuden, kuten Heli Vaarasenkin haastatteluiden totuudet.

Joskus harmittanut joidenkin naisien puolesta kun eivät huomaa omaa negatiivista käyttäytymismallia suhteessaan. Enitenhän siinä tekee itselle hallaa kun kääntyy negatiivisemmaksi vuosi vuodelta, mieluummin ero ja tasapainoinen elämä omilla säännöillä?

Siis miksi kukaan ihminen suostuu kuuntelemaan tuollaisia lapsellisuuksia?

Mielestäni oli erittäin kiusallista kuunnella, kuinka työkaverimiehet vähättelivät, nolasivat ja jopa pettivät puolisoitaan.

Kaikki parisuhteet eivät tietenkään ole onnellisia, mutta mielestäni viimeisillään raskaana olevan puolison pettäminen oli ala-arvoista ja julmaa. Kyseessä oli YHTEINEN lapsi. 

Molemmin puolin sorrutaan samaan. Kun tuota jatkaa kymmenenkin vuotta on takuuvarmasti kumpainenkin niin loukkaantunut toiseen ettei kauniita sanoja enää löydy.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi kukaan ihminen suostuu kuuntelemaan tuollaisia lapsellisuuksia?

Kyllä siinä aika lailla hämmentyy kun joku työkaveri alkaa heittelemään miehestään. Ja kun ne valituksen aiheet on ulkopuolisesta käsittämättömän pieniä, ei taas osannut laittaa biojätepussia oikein roskikseen... Mietin noissa tilanteissa että mitkähän ne  takana olevat oikeat syyt miksi mies tuntuu huonolta.

Oikeestaan aika turhaa länkytystä koko artikkeli, ei analysoida tarpeeksi, jos ei ollenkaan. Jos lähtisin itse vähän avaamaan niin mukavampi olisi nalkuttaa iloisesti, esim "laitetaanko pyykit yhdessä""olisitko kultainen ja veisit roskat" jos aloittaa heti negatiivisella sävyllä niin se on varma mitä siitä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeestaan aika turhaa länkytystä koko artikkeli, ei analysoida tarpeeksi, jos ei ollenkaan. Jos lähtisin itse vähän avaamaan niin mukavampi olisi nalkuttaa iloisesti, esim "laitetaanko pyykit yhdessä""olisitko kultainen ja veisit roskat" jos aloittaa heti negatiivisella sävyllä niin se on varma mitä siitä seuraa.

Pidän erittäin nolona sitä, ettei toinen huomaa kyseisiä asioita.

Elän sinkkuna, koska en oikeasti jaksaisi laulaa ylistystä toiselle toistuvien arkiaskareiden hoidosta. 

Naisethan tuota harrastavat jatkuvasti tälläkin palstalla, mutta peiliin palstamammat eivät osaa katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeestaan aika turhaa länkytystä koko artikkeli, ei analysoida tarpeeksi, jos ei ollenkaan. Jos lähtisin itse vähän avaamaan niin mukavampi olisi nalkuttaa iloisesti, esim "laitetaanko pyykit yhdessä""olisitko kultainen ja veisit roskat" jos aloittaa heti negatiivisella sävyllä niin se on varma mitä siitä seuraa.

Pidän erittäin nolona sitä, ettei toinen huomaa kyseisiä asioita.

Elän sinkkuna, koska en oikeasti jaksaisi laulaa ylistystä toiselle toistuvien arkiaskareiden hoidosta. 

Kun meille on eri asiat tärkeitä eikä välttämättä hoksaa sitä toisen puolta asiasta. Helposti ajattelee asiaansa vain oman nokkansa kautta. Esim. sinä haluat, että kotiintultua ensimmäiseksi tyhjätään tiskikone, sinulle tärkeä rituaali, mies haluaa ensin oikaista ja rauhottua raskaan työpäivän jälkeen. Sinua harmittaa kun mies ei tee mitään, häntä harmittaa kun ei anneta olla rauhassa. Joko asiasta kettuillaan puolin ja toisin tai kerran puhuttaisiin läpi mitä kumpikin haluaa ja löydetään kompromissi: jos se kone pitää tyhjätä samantien se on naisen homma, jos se voi odottaa mieskin voi tehdä sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeestaan aika turhaa länkytystä koko artikkeli, ei analysoida tarpeeksi, jos ei ollenkaan. Jos lähtisin itse vähän avaamaan niin mukavampi olisi nalkuttaa iloisesti, esim "laitetaanko pyykit yhdessä""olisitko kultainen ja veisit roskat" jos aloittaa heti negatiivisella sävyllä niin se on varma mitä siitä seuraa.

Pidän erittäin nolona sitä, ettei toinen huomaa kyseisiä asioita.

Elän sinkkuna, koska en oikeasti jaksaisi laulaa ylistystä toiselle toistuvien arkiaskareiden hoidosta. 

Parisuhde on myös jatkuvaa oppimista siitä mistä toinen pitää ja mistä ei ja ihmiset myös muuttuu ajan kanssa joten tämä oppimisprosessi on jatkuva, jos ei tähän kykene niin silloin kannattaa miettiä haluaako suhdetta vai ei, jos vastaus on myöntävä niin suosittelen parisuhdetta sinulle lämpimästi, se on myös ihanaa :)