Miten lehtiin löydetään haastateltavat?

usein tarinansa kertova on tuttu muista yhteyksistä, tai joku toinen haastateltava vinkkaa hänestä. Voidaan esim jututtaa poliisia rikosuutisiin ja niitä näitä jutellessa käy vaikkapa ilmi, että poliisin naapurin tyttärellä on joku erikoinen harrastus tms, ja sitten tällaisia epävirallisia reittejä pitkin tulee aika moni juttuvinkki. Siis ihan sattumalta.

Moni lehti maksaa palkkioita juttuvinkeistä (myös sanomalehdet, eikä mistään juoruista vaan kivoista juttuvinkeistä), mutta pienemmillä ei ole varaa tehdä niin.

Meillä ainakin nämä kiinnostavat hlöhaastattelut tulevat ilmi oikeastaan sattumalta, toisissa yhteyksissä. Jos etsimällä etsii, ei kyllä löydä.

varmaan jossain 7 Päivää-lehdessä on kyllä ihan eri meininki. Jos joku niitten toimittaja palstailee täällä, niin ihan mielenkiinnolla kyllä lukisin vastauksen!

Usein myös juttu syntyy, kun joku tuttu kertoo jostain koskettavasta tapahtumasta, tai asiasta, joka herättää keskustelua. Sen pohjalta sitten tehdään oikea juttu ja laajempia haastatteluja.

Niin taitaa olla menetelmiä eri lehdillä (vrt. juorulehdet ja asialehdet) ;)

ap

Asiantuntijat ja asianosaiset löydetään järjestöjen, yritysten ja virkaportaiden kautta.



Tavalliset ihmiset taas joko em. kontaktien kautta, menemällä paikan päälle tai sitten tutun tutun kautta. Sanomalehtiin eivät juurikaan ihmiset itse tyrkyttäydy haastateltaviksi, ei myöskään yleensä aikakauslehtiin.



Esimerkki valaiskoon asiaa. Jos pitäisi tehdä juttu köyhyydestä, niin minä soittaisin ensin yliopistolle sosiologian laitokselle sekä toisaalta etsisin tilastokeskuksesta tilastoista köyhyyttä. Sosiologian tutkijan kautta miettisin sitä, millaisia ovat nykyajan köyhät, miten elävät ja pärjäävät.



Sitten pitäisi tietysti löytää se köyhäkin. Köyhyyden vielä aika moni kehtaa myöntää, rikkaaksi harva uskaltaa tunnustautua. Mutta ei köyhääkään ole välttämättä kovin helppo löytää. Jos teen juttua asiallisen lehden maineessa olevaan aikakauslehteen, se on helpompaa kuin jos teen juttua seiskan tyyliseen sensaatiolehteen. Jos teen juttua sanomalehteen, köyhän on löydyttävä nopeasti, koska todennäköisesti juttu on saatava tehtyä jo samana päivänä (tämän vuoksi siis kysyin, mistä lehdistä puhut, ap).



Se, miten paljon tuollaisen haastateltavan etsimiseen on aikaa, vaikuttaa siihen, miten hänet etsitään. Voi soittaa vaikkapa pelastusarmeijan leipäjakeluun ja kysyä, voisivatko he auttaa haastateltavan hakemisessa. Tai asunnottomien yhdistykseen, asutolaan tms.



Mutta voi myös mennä itse paikan päälle (samalla saa kuvitusta) ja värvätä lennosta jonkun.



Todella harvoin kuitenkaan tuollaisia haastateltavia tulee itse lehteen ilmoittautumaan. Ja toden sanoakseni sellaisiin ilmoittautujiin suhtaudutaan ... öh... lievällä epäluulolla ;=)

Että kylähulluko se on vai muuten julkisuuden kipeä...

(vauva, kaksplus, kodinkuvalehti....) missä on monesti semmoisia sydäntä riipaisevia juttuja, esim. lapsen sairastumisesta/kuolemasta ym.

ap

Joskus kuulutellaan tällaisilla nettipalstoilla haastateltavien perään.



-5 vai mikä se nyt oli...-

Ymmärrätteköhän nyt jutun juonta? Ei haastateltavaksi pääse tavallisen kadunnainen. Kyllä pitää olla meriittiä tai jotain erikoista, puolestapuhujía ja suosittelijoita. Joku kokematon toimittajanrääpäle saattaa ottaa jonkun pulliaisen ennenkuin joutuu osaksi suhdeverkostoa, mutta julkisuuteen pääsevät vain ne, joilla on arvovaltaa ja ovat toimeliaita politiikassa, ukko hyvässä virassa tai julkkis, itse osallistuu keulahahmona jonkun tunnetun järjestön toimintaan jne. Siis arvovaltaa!! Mallia taviksille, sitähän noissa artikkeleissa yritetään tarjota.

Tuskinpa näillä, jotka lehdissä ovat jonkun surullisen sattuman kautta, ajattelevat kuuluisuutta tai mammonaa! Kyllä vaatii rohkeutta tulla kertomaan omilla kasvoilla/nimellään lehteen jostain asiasta, varsinkin jostain erilaisemmasta.