Potilaan rooliin jämähtäminen
Sairastan ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta, joiden takia olen nyt muutaman vuoden ajan käynyt terapiassa sekä eri lääkäreillä. Terapia on vähitellen loppumassa, joten olisi aika palata "normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi". Tämä kuitenkin ahdistaa, ja jopa lottovoitosta haaveillessani mietin, kuinka kävisin voittorahoilla neljä kertaa viikossa terapiassa. Miten voisin innostua tavallisesta terveen ihmisen elämästä ilman jatkuvaa "hoivaa"? Olen siis ilmeisesti lapsena jäänyt vaille hoivaa, koska vanhempani olivat kykenemättömiä sitä minulle tarjoamaan. Lapsia minulla ei ainakaan vielä ole.
Kommentit (6)
Jos sinua yhtään lohduttaa, eräs läheiseni on samanlaisessa tilanteessa, muttei hän jäänyt lapsena ilman hoivaa, vaan kumpikin vanhempi hoivasi häntä 24/7 aikuisikään saakka ja senkin yli. Monen asiantuntijan mielestä se voi olls vielä paljon tuhoisampaa.
Tsemppiä sinulle!
Suurin osa ahdistuneisuushäiriöön sairastuvista on hyvistä ja rakastavista perheistä. Empaattiset ihmiset joutuvat usein kiusatuiksi, hyväksikäytetyiksi ym., ja kokevat muutenkin enemmän pahaa elämässään kuin narskut. Elämä ei oo reilua.
T. Paniikkihäiriö
Mäkin haluun tietää jos joku on kokenu saman, mulla se on myös edessä jossain vaiheessa. D:
t. Paniikki ja ahdistus
.