Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on äidinkielen opettajan työ?
12.03.2017 |
Niin, kertokaas! Olen hyvin kiinnostunut kouluttautumaan kyseiselle alalle. Millainen työllisyys? Luetteko paljon vapaa-ajalla? Millaista koulutus on?
Kiitos kaikille :)
Kommentit (22)
Olen tehnyt tietoisen valinnan, etten omilla äikäntunneillani käsittele kirjallisuutta juuri lainkaan. Havaintoni on, että suurimmalla osalla oppilaista ei ole nykyisin juuri minkäänlaista kosketuspintaa kaunokirjallisuuteen, joten ei siellä mistään kirjoista pysty keskustelemaan. Keskitymme äikäntunneilla pelkästään tekstien kirjoittamiseen ja kielenhuoltoon ym. asioihin, jotka valmentavat yo-kokeeseen.
t: äikänope lukiosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kouluttaudu äidinkielen opettajaksi. Olen amiksessa opettajana ja tunnit ovat todella raskaita, koska ketään ei kiinnosta. Amikset eivät osaa edes pilkkua laittaa oikeisiin paikkoihin, turhauttavaa. Iltaisin käytän pari tuntia surkeiden tekstien tarkastamiseen. Palkkakaan ei ole mikään ihmeellinen.
80- ja 90-lukujen taitteessa syntyneet olivat viimeinen porukka, jotka vielä lukivat ja kirjoittivat vapaaehtoisesti vapaa-ajallaan jotain. Jostain 93-syntyneiden ikäluokasta lähtien on kaikenlainen lukeminen vähentynyt todella rajusti, eivätkä nykyteinit juuri kirjoihin koske. Kaikki kirjoittaminen ja lukeminen on pakkopullaa, toisin kuin vielä 10 vuotta sitten, jolloin monet oppilaat sai vielä innostumaan vaikkapa ainekirjoituksesta. Tuloksissa tämä myös näkyy. Jos laitetaan vaikkapa vuosina 1990 ja 2000 syntyneiden oppilaiden ysiluokalla samasta aiheesta kirjoittamat esseet tai ainekirjoitukset vierekkäin vertailtavaksi, niin ero on kuin yöllä ja päivällä.
Lukutaito, varsinkin maaseudun pojilla on olematon. Kaikki projektit ja rahat, jotka on pantu lukutaidon ja -innon kasvattamiseen etenkin pojilla, ovat tuhoon tuomittu. Massat eivät lue laadukasta kirjallisuutta eikä lukeminen ole seksikästä. Koulu voi innostaa vain pientä osaa enää lukutaidon parissa. On siis tulevaisuus, jossa pieni eliitti osaa ja ymmärtää lukemaansa. Tämä eliitti hallitsee valtakoneistoa ja tyhmempää isoa massaa sen ulkopuolella. Sääty-yhteiskunta palaa, se on varma. Äidinkieli on inhottu aine poikien keskuudessa ja pienen pieni osa pitää siitä aidosti. T. Äidinkielen opettaja 21 vuotta yläkoulussa ja toinen mokoma eläkeikään (jos elän sinne asti)
No voihan harmi... en odottanut näin negatiivisia vastauksia. En tarkoita, etteikö niissä voisi olla totuutta mukana. Surettaa, koska äidinkieli ja kirjallisuus ovat elämäni suurimmat intohimot, ja olisi ollut ihanaa työskennellä niiden parissa. :( Olen pitkään tuntenut kutsumusta tätä ammattia kohtaan. Tiesinhän minä, ettei nykynuoria niin lukeminen kiinnosta. Itse olen vuosimallia -93 ja ikäisteni parissa lukeminen tuntuu olevan harvinainen harrastus.
Kiitos kaikille vastanneille! T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele vaan, mutta suuntaudu työelämässä maahanmuuttajien suomen kielen opeksi. Paljon mukavampaa kuin vääntää teinien kanssa.
Ihan perseestä! Vituttaa lähteä huomenna töihin. T. Yläkoulun äikänope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viran saanti on lottovoiton luokkaa harvinaisuudessaan. Kai tiesit, että ikäluokat pienenevät koko ajan. Virkoja ei välttämättä enää ole kohta kaikissa kouluissa ja tuntipettajat tai äidinkieleen erikoistuneet luokanopettajat vievät tunteja. En siis laskisi pysyvän työuran varaan ko alalla. Toisaalta, jos sinulla on suhteita koulujen rehtoreihin ja sattuu hyvä mäihä, voit saada jalan oven väliin ja pääset kärkkymään vuosien kuluessa avautuvia virkoja. Suhteita kannattaa ja pitää käyttää todellakin hyväksi. Kaikki lisäkoulutus ja kouluttautuminen digiin ym. on erittäin kannatettavaa.
Opetat turhaa "illatiivi allatiivi" kökköä lapsille joiden pitäisi olla tehtaissa auttamassa kiinailmiön vastaisessa taistelussa.
Varmasti tosi jees!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huhhuh. olipas tekstiä opettajilta. Mahtaako olla tätä että valitetaan kaikesta? Auttaisko koulutus, työnohjaus, asennemuutos?
Vierailija kirjoitti:
huhhuh. olipas tekstiä opettajilta. Mahtaako olla tätä että valitetaan kaikesta? Auttaisko koulutus, työnohjaus, asennemuutos?
Samat ajatukset. Erityisesti ihmettelen valitusta siitä ettei lueta tai osata pilkkusääntöjä. Eikö äidinkielenopettajan työtä juurikin ole innostaa lukemisen pariin ja opettaa pilkuttamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äikänopen duuni on kyllä rankka peruskoulussa. Amiksessa nyt puhumattakaan. Koskakohan siellä otetaan ryhtiliike ja vaikka luovutaan tutkintokohtaisesta rahasta hetkellisesti koko Suomen amisporukalla, jotta opiskelijat laitetaan kuriin? Ei tuommoista touhua voi oikeasti olla missään, mitä siellä näkee. Ja kun se ei ole 2-4 per ryhmä vaan pikemminkin ryhmässä on 1-3 opiskelijaa, jotka suostuu tekemään jotain. Semmoinen joukkopsykoosi, jossa peruskoulun pahin karsta saa ylivallan ja tartuttaa niihin häälyviinkin omat tapansa. Peruskoulun opettaja voi miettiä, että joka luokassa on ne muutama surkimus, jotka ei tee mitään, puuttuu tarvikkeet, ei yritystä jne. Sitten kun luokassa olisikin noita 18/20. Peruskoulussa sentään henki tukee oppimista, luokassa on osaavia oppilaita ja monet vähemmän motivoituneetkin sentään ottaa tappelutta kynän esille. Sitten amiksessa tuo surkein osa pääsee valtaan ja määrittelemään toiminnan tason. Ja taso on se, ettei suostuta tekemään mitään. Ei edes ottamaan kynää käteen.
Menen opiskelemaan kirjallisuutta ja äidinkielenopettajaksi tieni varmaankin vie... Näitä kommentteja lukiessa usko vähän karisee, vaikka syvällä sisimmässäni fantasioinkin olevani sellainen Kuolleiden runoilijoiden seura -tyylinen opettaja. Pffft.
T. Lukiolainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huhhuh. olipas tekstiä opettajilta. Mahtaako olla tätä että valitetaan kaikesta? Auttaisko koulutus, työnohjaus, asennemuutos?
Samat ajatukset. Erityisesti ihmettelen valitusta siitä ettei lueta tai osata pilkkusääntöjä. Eikö äidinkielenopettajan työtä juurikin ole innostaa lukemisen pariin ja opettaa pilkuttamaan?
En ole itse äikänope mutta sanoisin että kyllä perhe vaikuttaa suuresti. Meillä aina luettiin paljon kotona joten kiinnostus kirjoihin lähti jo sieltä kun taas joissain perheissä ei lueta lapsille lähes ollenkaan. Siskoni osti kaverinsa lapselle synttärilahjaksi kirjan jota kaveri voisi yhdessä lapsensa kanssa lukea mutta kävi ilmi että tämä olisi ollut joku aivan uusi ja ihmeellinen asia siinä perheessä. Kyllä se äikänopen työ on aika paljon rankempaa tablettisukupolven kanssa kuin niiden joiden kotona on luettu paljon. Näin yleistäen.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt tietoisen valinnan, etten omilla äikäntunneillani käsittele kirjallisuutta juuri lainkaan. Havaintoni on, että suurimmalla osalla oppilaista ei ole nykyisin juuri minkäänlaista kosketuspintaa kaunokirjallisuuteen, joten ei siellä mistään kirjoista pysty keskustelemaan. Keskitymme äikäntunneilla pelkästään tekstien kirjoittamiseen ja kielenhuoltoon ym. asioihin, jotka valmentavat yo-kokeeseen.
t: äikänope lukiosta
Kiinnostava trollaus. Tekstitaito? Pakollinen koe ylppäreissä. Opetussuunnitelmakin taisi upota porvooseen?
Vierailija kirjoitti:
Opetat turhaa "illatiivi allatiivi" kökköä lapsille joiden pitäisi olla tehtaissa auttamassa kiinailmiön vastaisessa taistelussa.
Varmasti tosi jees!
Sijamuotojen nimeäminen ei ole mukana ops 2017:ssä.
Ihana aine, ihana työ, ihanat oppilaat! Tsemppiä! T. äikänope Vantaalta.
kannattaa muistaa, että Kuolleiden runoilijoiden seura tapahtuu oikeassa eliittikoulussa, sellaisessa josta ihan rahalla maksetaan ja jonka tarkoitus on hautoa oppilaista eliitin edustajia, menestyjiä. Siksi se open runousjuttu nähdään niin hyödyttömänä, jopa vaarallisena.
Surullista luettavaa, että lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito on näin heikossa hapessa. Varmasti opettajan persoonan täytyy olla lujaa tekoa, että kaikesta huolimatta jaksaisi yllyttää lukemisen pariin. Hatunnosto niille, jotka edes yrittävät selittää, miksi kielitaito ja luetun ymmärtäminen ja tuottaminen ovat niin tärkeitä taitoja.
Luokanopettajana kommentoin, että kymmenen vuoden sisään on tullut taitojen romahdus ja asennemuutos äidinkieltä kohtaan. Kaikkensa saa tehdä innostaakseen, ja silti jo alkuopetuksesta löytyy oppilaita jotka julistavat, etteivät tasan lue yhtään kirjaa koskaan (kotona ehkä vastaava asenne). Kyllä se kirja lopulta luetaan, kun on pakko, ja siinäpä vasta on hedelmällinen alku lukuharrastukselle.
Tekstarikieli näkyy koulutehtävissä, ja kirjakieltä saa opettaa kuin vierasta kieltä. Tahti on kova, jos haluaa pysyä opetussuunnitelman mukana ja antaa riittävät valmiudet seuraavaa luokka-astetta varten. Toki joukosta löytyy myös taitavia oppilaita, joille on selvästi luettu lapsena ja jotka kirjoittavat kirjeitä vapaa-aikanaan.
Silti tykkään äidinkielen opettamisesta ja teen parhaani, jotta oppilaat saisivat positiivisia kokemuksia lukemisesta ja kirjoittamisesta.
Kaikki opettajan työ on nykyään p**kaa! Ja äidinkielen opettajana yrität sivistää ja saada innostumaan sellaisia teinejä, jotka eivät koskaan lue mitään, eivätkä ole kiinnostuneita kieliopista, oikeinkirjoituksesta yms. koska Some. Koiranvirka, keksi jotain muuta oman mielenterveytesi takia.