Lue keskustelun säännöt.
Join eilen pullon viiniä ahdistukseen ja nyt ahdistaa kahta enemmän...
12.03.2017 |
... olen niin ahdistunut ja masentunut tästä työttömyydestäni joka vaan jatkuu ja jatkuu. Perjantaina sain jälleen yhden kieltävän vastauksen ja eilen oli tosi paha olo, kurkkua kuristi ja mahassa oli raskas möykky. Joka puolelta luen näitä työttömyystarinoita korkeakoulutetuista satoja paikkoja hakeneneista jotka eivät töitä löydä, mietin että itse olen kohta samassa jamassa.Aloin sitten lipitellä valkkaria ja join koko pullon turruttaakseni pahaa oloa. Tiesin sen että apu on väliaikainen.... tänään kahta pahempi ahdistus. Itkettää ja en jaksa mitään.... 😢😢 pelkään oikeasti miten mun pää kestää kohta enää näitä jatkuvia pakkeja ja tätä stressiä, alan olla nyt puolen vuoden jälkeen ihan ihmisraunio. Miksi mun pää ei kestä tätä työttömyyttä?! 😔
Kommentit (16)
No sinuna katsoisin nyt vielä puoli vuotta ja yrittäisin. Mieti miten voisit laajentaa hakuasi, mihin kaikkeen voisit pystyä? Tarkistuta hakemuksesi jollakin, yritä tehdä siitä parempi.
Jos ei puolen vuoden sisällä onnistu, niin tekisin jatkosuunnitelman. Lisäkoulutusta, alan vaihto tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on perhe, mies ja lapset... ei tässä nyt oikein voi sunnuntaina vetää loiventavia 😃 Ei vaan, vakavasti puhuen, olen miehellekin sanonut ( leikillään toki )että taidan ryhtyä alkoholistiksiksi, ei mulla näytä olevan muunlaista tulevaisuutta. 😞 Tunnen riittämättömyyttä, huonommuutta, itkeskelen koko ajan. En oikeasti tiedä kuinka kauan jaksan enää tätä työnhakua... kymmeniä haettuja paikkoja jo ja kuinka monta kymmentä/sataa hakemusta vielä edessä?! Miksi mun pää alkaa hajota "jo nyt"? 😞
Ei ole ongelmaa, jota ei saisi alkoholilla vielä pahennettua. Älä ala työttömäksi alkoholistiksi. On parempi olla vain terve ja raitis työtön.
Täällä toinen korkeasti koulutettu, jonka pää ei kestä monivuotista työttömyyttä. Olen toiminut täsmälleen samoin kuin sinä: lipittelin viiniä sisäiseen pahaan olooni ja ahdistukseen. Se ahdistus tuntuu samanlaisina psykofyysisinä oireina kuin sinulla. Kurkkua kuristaa, mahassa möykky, henkeä salpaa - ja minulla vanne kiristää päätä. Tuntuu kuin pää hajoaisi. Järki ei pelaa. Itkettää vaan. Ihmisarvoa minulla ei ole. On vain sisäinen tunne epäonnistumisesta, reppanuudesta, häpeästä.
En mene lääkäriin, en halua psyykelääkkeitä. "Lääkitsin" pitkään itseäni viinillä. Kunnes kehittyi alkoholiongelma. Sitten onneksi sain jotain hyvää aikaiseksi elämässäni: pääsin eroon alkoholista.
Suosittelen sinulle, jos haluat vastaanottaa neuvon: jätä alkoholi, tai vähennä se minimiin. Alkoholin poisjättäminen on hyvä asia. Ahdistus tietyllä tapaa väheni, tai ainakin muuttui.
Mutta ei se pitkäaikaisen työttömyyden aiheuttama pahan olon tunne ole minnekään kadonnut. Itsetunto on mennyt, ja tekisi mieli vetää maisterin paperit vessanpöntöstä. Sain kuulla vastikään joltain (epäpätevältä) työhönvalmentajalta, että "sun tutkinto ei riitä mihinkään". Opiskele lisää! Just joo, maassa jossa naisten koulutus kautta linjan on korkeampi kuin miesten - ja samaan aikaan naisilla huomattavasti heikommat palkkatulot. FM yhdessä aineessa ei riitä mihinkään. Mikään ei tunnu riittävän, olevan oikea, työllistävän paikkakunnallani, missä on yliopisto sekä maan pahimmat työttömyysluvut.
Perhesyistä en voi lähteä pois.
Työttömyyden aiheuttama ahdistus on todellista. Työhaluinen, -kykyinen, osaava nainen ei saa työtä. Samaan aikaan työvalmentaja aiheuttaa lisäpainetta, vaikka yrittää hyvää. Puhumattakaan työkkäristä. Olen ammatiltani opettaja. Oman alani työpaikat paikkakuntani kouluissa ovat täytetyt. Tämä on yliopistokaupunki, joka tuottaa luokan- ja aineenopettajia LIIKAA työmarkkinoille.
Sain myös kuulla, että saadakseni sijais- ja sairausloman tuuraajan työtä paikallisista päiväkodeista, on minun ensin tehtävä työkokeilua päiväkodeissa. Aineenopettajan pätevyydellä ei voi tehdä päiväkodeissa mitään. Edes päivähoitajan työtä. Sekin olisi parempi kuin ei mitään.
Epätoivoisena ei pysty ajattelemaan selkeästi. Eikä kukaan työnantaja palkaa epätoivoista, itkeskelevää, ahdistunutta työntekijää - koska psyyke on kovilla työttömyyden vuoksi.
Jokatapauksessa sinulle sanon: et ole yksin. Lähetän sinulle kaikkia hyviä ajatuksia ja myötätuntoa. Olet taatusti hyvä työntekijä, mutta ennenkaikkea arvokas ja tärkeä ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en mieti tosissani alkoholistiksi ryhtymistä.... tuntui eilen vaan siltä että sitä pahaa oloa oli pakko turruttaa jollain, tietäen kyllä että helpotus on todellakin vain hetkellistä 😔 Mulla on niin moni asia hyvin, haluaisin osata nauttia niistä - tää työttömyys vaan vie kaiken elämänilon ja varjostaa koko elämääni. En halua nähdä ihmisiä, pitää mitään yhteyttä. Haluan vain olla kotona neljän seinän sisällä... 😞
Voi kiitos lohduttavista sanoista numero 6 ja tsemppiä ja jaksamista sinullekin! ❤ ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No alkoholi itsessään saaaivokemian muuttumaan niin että käytön jälkeisenä päivänä ahdistaa ja masentaa. Kyllähän joillekin rankasti ryypänneille tulee jopa psykoosia muistuttavia oireita. Juomisen tauottua. Eli alkoholi on kyllä hyvä keino menettää mielenterveys jos sitä ahdistuslääkkeeksi alkaa käyttää.
Ehdottaisin keveämpää suhtautumista työhakuun. Joo, on vaikeaa, tiedän. Kuitenkin. Ihmisarvosi EI riipu työpaikasta. Mieti, kuka olet, mistä tulet iloiseksi, mikä on sinulle tärkeää elämässä. Työpaikka on vain yksi osa elämää. Jos menee mahdottomaksi, hae apua esim. terveyskeskuksesta.
Tiedän kyllä että alkoholi aiheuttaa masennusoireita ja tiesin jo eilen että oli vikatikki lähteä lipittelemään koska seuraavan päivän olo on kahta pahempi. No, tässä sitä ollaan.... kurkkua kuristaa ja kyyneleet valuvat silmistä. 😢 Olen huono äiti lapsilleni... itkuinen ja en jaksa enää tehdä mitään heidän kanssaan. Olen mukana kaikenmaailman työllistymisprojekteissa, teen hakemuksia, käyn haastatteluissa ja teen koko ajan sisäistä kuolemaa. Yritän ottaa työnhaun kevyemmin.... välillä hetkellisesti pystyn siihen, ilahdun haastattelukutsuista ja tipun taas sysimustaan kuoppaan kun saan kieltävän vastauksen. Psyykenlääkkeisiin en haluaisi koskea. Alkoholin juominen pitäisi kai lopettaa kokonaan. Kevätaurinkokin vain ahdistaa vaikka yleensä herään henkiin maaliskuussa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on taipumusta ahdistukseen, alkoholi tekee tosi pahaa. Se kuluttaa kaiken serotoniinisi kerralla, jolloin aamu on kahta kauheampi. Pienetkin määrät toistuvasti taas totuttaa hermoston alkoholiin, josta on sama seuraus. Yhtään moralisoimatta, tämän olen itsekin kokenut ja aina välillä se on uudelleen testattava, että muistaa.
Kannattaa purkaa angstia mieluummin likuuntaan, kokeilemalla löytää itselle parhaan tavan liikkua. Riittävä uni on myös tärkeää. Stressitilanteessa mieli kestää sen, mitä kehokin, fyysinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin koskaan. Treenaa ajatuksia myös: mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Mitä sitten teet? Mikä on parasta just nyt (se voi olla vaikka huono poppi:)? Etsi kaikki hyvät asiat joita lähelläsi on ja ime niistä kaikki irti. Surra saa, ahdistaa saa, mutta sulla itselläsi on voima päättää että elämäsi on tarpeeksi silloinkin kun se ei ole. Jos saa syyllisyyden tunteen heitettyä selästään ja luottaa siihen, että paras ja voitava on tehty, taakka kevenee jo paljon.
Tästä taisi tulla vähän saarnavaa. Mun koettelemus oli eri, mut tiedän miltä tuntuu vuosia taistella jonkin asian eteen niin ettei mikään etene mihinkään, tuntuu että ketään ei kiinnosta, rahahuolet painaa ja pelottaa, ettei enää pääse ikinä takaisin "tavalliseen elämään". Voimia sinulle ja kaikille joilla on nyt sama fiilis!
Voimia!
Terapia voisi auttaa hyvin selkeisiin masennusoireisiin.
Terapian avulla voisi saada kevyempää otetta vakavaan asiaan, se on kuitenkin "vain työtä" eli ei vakavaa sairautta, kuolemaa jne.kyllä sä tiedät, kokemuksiasi yhtään vähättelemättä.
Tsemppiä ja olet varmasti tarpeeksi hyvä äiti lapsillesi, hienoa että sinulla on perhe tukemassa vaikeassa elämäntilanteessa❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Olen menossa ensi viikolla kirjoittamaan työsopimusta yli 1,5 vuoden työttömyyden jälkeen. Vakityö, iso yritys, tehtävät hyvin lähellä sitä mitä olen hakenut. Olin jo luopunut toivosta, mutta niin vaan onnisti.
On ollut järkyttävää huomata, miten tärkeää työ on hyvinvoinnille ja identiteetille, vaikka en ole koskaan ollut uraorientoitunut. Alkoi jo tuntua mahdottomalta uskoa itseensä kaikkien hyökkäysten jälkeen.
Minua auttoi ainakin jonkun verran, että päätin "lopettaa" työttömänä olemisen. Haalin erilaisia pikkuhommia, vaikka se oli taloudellisesti kannattamatonta.
Anna lapsille iso halaus ja yritä vaikka lähteä ulkoilemaan. Kyllä sullekin vielä löytyy työpaikka!
Mahtavaa numero 13!Onnea tosi paljon 👍🏻😊! T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kevätvalo on kyllä jännä ilmiö: ihanaa, kun paistaa aurinko. Mutta samaan aikaan se valon määrä voi jotenkin tuoda esiin (laukaista) ahdistusta lisää.
Liikunta on kyllä hyvä lääke, ei viini. Kirjoittajat ovat antaneet erittäin hyvää vertaistukea sekä muutakin kannustusta - myös minulle lukiessani tätä. Etenkin neuvo suhtautua kepeämmin työnhakuun (ja työntekemiseen ylipäätään) on silmiä aukaiseva juttu. Ollaan me suomalaiset aikamoisia työmyyriä - hyvä niin - mutta kuten joku sanoi, ei se työ ole koko elämä!
Yritän itsekin kerätä minuuttani kokoon, ihan ihmisenä, enkä ainoastaan ammattin, ammatti-identiteetin, työn ja työpaikan kautta.
Voimia sinulle tosi paljon.
Hei!Minä otan aina ja nyt äskönkin ahdistukseen traml 200mg retard ja 10mg diapam ja ahdistus on tipotiessään
Sillä se lähtee millä se on tullut.