Mikä mielipiteesi on muuttunut?

Suhtautumiseni eutanasiaan. Nuorena kannatin eutanasiaa. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin vastustan sitä. 

Ajattelin etten koskaan liity facebookiin. Muutin mieleni.

Mielipiteeni voi olla muuttunut, mutta ei se tosiseikka että olen oikeassa!

Että kannattaa opiskella mahdollisimman pitkälle ja vaikka pari tutkintoa. Nyt sanoisin, että useimmilla aloilla riittää kandi kolmessa vuodessa ja töihin.

Voii, en jaksa kaikkea edes kirjoittaa.

Yksi. Nuorempana hoin vaikeuksissa oleville ihmisille; " Hae apua, on vastuullista hakea apua". Nyt sanoisin; "Älä koskaan, jos olet todella heikoilla, hae mitään apua".

Idealismini on siis kadonnut.

Kuudenkymmenenkahden vuoden aikana on ehtinyt muuttua mielipide liki kaikista asioista, osasta useampaankin kertaan.

Viimeiset viisitoista vuotta on tilanne pysynyt ennallaan, saattahan joku vielä muuttua, elämä on nykyisin nopeasti muuttuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Että kannattaa opiskella mahdollisimman pitkälle ja vaikka pari tutkintoa. Nyt sanoisin, että useimmilla aloilla riittää kandi kolmessa vuodessa ja töihin.

Miksi noin ajattelet? Meinaatko, että töitä ei ole enää tarjolla kun saat maisterin paperit vai pidätkö etuna sitä, että pääset nopeammin työelämään? Työelämään pääsyn nopeus on lähtökohtaisesti aika merkityksetön asia. Muutama vuosi sinne tai tänne, mutta jos jossain vaiheessa joudut pihalle työpaikalta, niin olisi ne maisterin paperit paljon mukavammat taskussa kuin kandin paperit. 

Että Suomen valtiovalta on enimmäkseen hyvää tarkoittava. En siis usko tähän enää juuri tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kannattaa opiskella mahdollisimman pitkälle ja vaikka pari tutkintoa. Nyt sanoisin, että useimmilla aloilla riittää kandi kolmessa vuodessa ja töihin.

Miksi noin ajattelet? Meinaatko, että töitä ei ole enää tarjolla kun saat maisterin paperit vai pidätkö etuna sitä, että pääset nopeammin työelämään? Työelämään pääsyn nopeus on lähtökohtaisesti aika merkityksetön asia. Muutama vuosi sinne tai tänne, mutta jos jossain vaiheessa joudut pihalle työpaikalta, niin olisi ne maisterin paperit paljon mukavammat taskussa kuin kandin paperit. 

Olen muuttanut mielen tuosta muutama vuosi sinne tänne -ajattelusta. Ennemmin kannustaisin olemaan 30-vuotiaana niin korkealla työelämässä kuin mahdollista. Ja maisteri on useimmilla aloilla turha. Tosin suomalainen yhteiskunta ei ole muuttanut tässä asiassa vielä mieltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kannattaa opiskella mahdollisimman pitkälle ja vaikka pari tutkintoa. Nyt sanoisin, että useimmilla aloilla riittää kandi kolmessa vuodessa ja töihin.

Miksi noin ajattelet? Meinaatko, että töitä ei ole enää tarjolla kun saat maisterin paperit vai pidätkö etuna sitä, että pääset nopeammin työelämään? Työelämään pääsyn nopeus on lähtökohtaisesti aika merkityksetön asia. Muutama vuosi sinne tai tänne, mutta jos jossain vaiheessa joudut pihalle työpaikalta, niin olisi ne maisterin paperit paljon mukavammat taskussa kuin kandin paperit. 

Olen muuttanut mielen tuosta muutama vuosi sinne tänne -ajattelusta. Ennemmin kannustaisin olemaan 30-vuotiaana niin korkealla työelämässä kuin mahdollista. Ja maisteri on useimmilla aloilla turha. Tosin suomalainen yhteiskunta ei ole muuttanut tässä asiassa vielä mieltään.

Totta varmaan jos tavoitteena on tehdä mahdollisimman hyvä ura. Ei silloin kannata välttämättä mennä kouluun lainkaan jos pätevyys ei ole välttämätön. Itse en kuitenkaan näe hyvää uraa minään tavoittelemisen arvoisena asiana, koska elämässä tärkeintä on siitä nauttiminen. Opiskeluelämä on mukavaa, joten haluan itse ainakin mennä loppuun asti ja vaikka ottaa toisenkin tutkinnon sen jälkeen. Töissä kyllä ehtii olla kyllästymiseen asti. Omaisuutta ei saa tietenkään haalittua yhtä paljon kuin hyvällä uralla, mutta en minä sillä kuitenkaan mitään tekisi. Tietenkin ilmaiseksi ottaisin, mutta ei mitenkään vaivan arvoista. Riittää, että on rahaa matkustella, koska muut harrastukseni ovat käytännössä maksuttomia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kannattaa opiskella mahdollisimman pitkälle ja vaikka pari tutkintoa. Nyt sanoisin, että useimmilla aloilla riittää kandi kolmessa vuodessa ja töihin.

Miksi noin ajattelet? Meinaatko, että töitä ei ole enää tarjolla kun saat maisterin paperit vai pidätkö etuna sitä, että pääset nopeammin työelämään? Työelämään pääsyn nopeus on lähtökohtaisesti aika merkityksetön asia. Muutama vuosi sinne tai tänne, mutta jos jossain vaiheessa joudut pihalle työpaikalta, niin olisi ne maisterin paperit paljon mukavammat taskussa kuin kandin paperit. 

Olen muuttanut mielen tuosta muutama vuosi sinne tänne -ajattelusta. Ennemmin kannustaisin olemaan 30-vuotiaana niin korkealla työelämässä kuin mahdollista. Ja maisteri on useimmilla aloilla turha. Tosin suomalainen yhteiskunta ei ole muuttanut tässä asiassa vielä mieltään.

Totta varmaan jos tavoitteena on tehdä mahdollisimman hyvä ura. Ei silloin kannata välttämättä mennä kouluun lainkaan jos pätevyys ei ole välttämätön. Itse en kuitenkaan näe hyvää uraa minään tavoittelemisen arvoisena asiana, koska elämässä tärkeintä on siitä nauttiminen. Opiskeluelämä on mukavaa, joten haluan itse ainakin mennä loppuun asti ja vaikka ottaa toisenkin tutkinnon sen jälkeen. Töissä kyllä ehtii olla kyllästymiseen asti. Omaisuutta ei saa tietenkään haalittua yhtä paljon kuin hyvällä uralla, mutta en minä sillä kuitenkaan mitään tekisi. Tietenkin ilmaiseksi ottaisin, mutta ei mitenkään vaivan arvoista. Riittää, että on rahaa matkustella, koska muut harrastukseni ovat käytännössä maksuttomia. 

Niin. Noin ajattelin ennen tosiaan itsekin. Ja opiskelin kaksi maisterintutkintoa. Nyt 35-vuotiaana katselen, kun saman tason työkaverit ovat viisi vuotta nuorempia eikä vielä stressiä perheen perustamisesta.

Ja matkustelun lisäksi on kiva, kun pystyy maksamaan asuntolainaa ja tekemään vapaa-ajalla mitä huvittaa euroja laskematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kannattaa opiskella mahdollisimman pitkälle ja vaikka pari tutkintoa. Nyt sanoisin, että useimmilla aloilla riittää kandi kolmessa vuodessa ja töihin.

Miksi noin ajattelet? Meinaatko, että töitä ei ole enää tarjolla kun saat maisterin paperit vai pidätkö etuna sitä, että pääset nopeammin työelämään? Työelämään pääsyn nopeus on lähtökohtaisesti aika merkityksetön asia. Muutama vuosi sinne tai tänne, mutta jos jossain vaiheessa joudut pihalle työpaikalta, niin olisi ne maisterin paperit paljon mukavammat taskussa kuin kandin paperit. 

Olen muuttanut mielen tuosta muutama vuosi sinne tänne -ajattelusta. Ennemmin kannustaisin olemaan 30-vuotiaana niin korkealla työelämässä kuin mahdollista. Ja maisteri on useimmilla aloilla turha. Tosin suomalainen yhteiskunta ei ole muuttanut tässä asiassa vielä mieltään.

Totta varmaan jos tavoitteena on tehdä mahdollisimman hyvä ura. Ei silloin kannata välttämättä mennä kouluun lainkaan jos pätevyys ei ole välttämätön. Itse en kuitenkaan näe hyvää uraa minään tavoittelemisen arvoisena asiana, koska elämässä tärkeintä on siitä nauttiminen. Opiskeluelämä on mukavaa, joten haluan itse ainakin mennä loppuun asti ja vaikka ottaa toisenkin tutkinnon sen jälkeen. Töissä kyllä ehtii olla kyllästymiseen asti. Omaisuutta ei saa tietenkään haalittua yhtä paljon kuin hyvällä uralla, mutta en minä sillä kuitenkaan mitään tekisi. Tietenkin ilmaiseksi ottaisin, mutta ei mitenkään vaivan arvoista. Riittää, että on rahaa matkustella, koska muut harrastukseni ovat käytännössä maksuttomia. 

Niin. Noin ajattelin ennen tosiaan itsekin. Ja opiskelin kaksi maisterintutkintoa. Nyt 35-vuotiaana katselen, kun saman tason työkaverit ovat viisi vuotta nuorempia eikä vielä stressiä perheen perustamisesta.

Ja matkustelun lisäksi on kiva, kun pystyy maksamaan asuntolainaa ja tekemään vapaa-ajalla mitä huvittaa euroja laskematta.

Ei minulle tule stressiä perheen perustamisesta, koska tuskin sellaista hankin. Jos päätän hankkia, niin se on sitten siinä tilanteessa kun olen kohdannut ihmisen, jonka kanssa haluan perheen perustaa. En minä ala siinä uraani miettimään, vaan hankin lapset.

Asuntolainaa pääsee kyllä maksamaan pari vuotta myöhemminkin ja sen hyvän urankin voi vielä siinä vaiheessa tehdä jos siltä tuntuu. Kuitenkin matalampikin palkka riittää siihen, että voi asunnon ostaa jos haluaa. En näe ongelmallisena sitäkään vaihtoehtoa, että asuisin vuokralla koko ikäni. Riippuu täysin elämäntilanteesta. Nykyisessä elämäntilanteessani en haluaisi ostaa asuntoa, vaan arvostan joustavuutta, jolloin voin lähteä vaikka pidemmäksi aikaa ulkomaille ilman, että tänne jää asuntokulut pyörimään. 

Minä käytän rahaa luonnostani niukasti ja harkitsevasti, joten minulla on rahaa tehdä mitä haluan, vaikka minulla olisi todella vaatimaton palkka. Ei tarvitse laskeskella sen enempää kuin laskeskelisin joka tapauksessa. 

35-vuotiaana alan uskomaan että lapsia en tuu saamaan. Tänäkin suhde missä olen on kohta mennyttä. . Parempi vaan keskittyä tulevaisuudessa omaan elämään ja luovuttaa. Mä en ikinä ole kokenut kunnollista rakkautta. Ehkä mut on todellakin luotu olemaan yksin. Ei siinä! En näe sitä pahana. Mutta joskus olisi kiva vaan käpertyä toisen viereen.

Monessa asiassa. Lapsena uskoin ensin joulupukkiin, sitten jumalaan, en enää.

Luulin haluavani lapsia ennen kuin tajusin, että se oli ennemminkin jonkinlainen yhteiskunnan normi kuin oma haluni.

Ajattelin valmistuttuani, etten enää ikinä opiskele, opiskelin kuitenkin keski-ikäisenä.

Ajattelin, etten koskaan vaihda työpaikkaa, jos ei ole pakko. Olen vaihtanut sen jälkeen kahdesti.

Inhosin "sukkahousuhevi" ja sitten minusta tuli myöhäisherännäinen tyylilajin suhteen.

Puhumattakaan monesta yhteiskunnallisesta asiasta. Kun joku on perustellut vastakkaisen mielipiteen hyvin, olen ostanut sen.