Miehen töistä; mitä tekisitte tässä tilanteessa?

Meillä on isänä tällainen reissaaja. Ei toki ole asentaja ja tiedän ja tunnistan tuskan esim. paperikoneiden käyntiinajoinsseillä, jotka saattavat olla reilusti yli kuukauden putkeen reissussa. Se ei varmasti ole kivaa perheen kannalta. Meillä on lyhempiä reissuja, mutta usein. Ei ole ollut kesälomaa lukuunottamatta kuukautta, että mies olisi putkeen kotona.

Meillä on lapsilla todella läheiset välit isään, vaikka hän on tosi paljon poissa ja on ollut kolme yli 3 kk komennusta maapallon toisella puolella ja sitten yksi vähän pidempi reissu jossa muutettiin mukana. Lapset ovat nyt jo lukiolaisia, mutta tilanne on ollut sama oikeastaan koko lasten eliniän.

Mutta kannattaa yrittää nähdä tuossa myös mahdollisuus ja selvittää työnantajalta siihen liittyvät edut. Meillä mm. yli 3 kk kestävällä komennuksella perhe on saanut matkan sinne kommennuskohteeseen. Tuskin oltaisiin muuten käyty Jenkeissä tuntemattomammissa osavaltioissa, Intiassa, Kiinassa ja Australiassa.

Kannattaa myös miettiä onko juttu sillä lailla väliakainen, että siitä avutuu mahdollisesti tie uusiin töihin kokemuksen myötä vai onko se loputon umpikuja asennuskeikkoja kauas. Palkkahan noissa on yleensä todella loistava, koska asennusaikaan juoksee ylityökorvaukset ja jopa päivärahat.

Vierailija kirjoitti:

Me arvostetaan miehen kanssa molemmat vapaa-aikaa ja aikaa perheen kanssa enemmän kuin rahaa, joten todennäköisesti kumpikaan ei ottaisi tuota työtä, jos siis ette ole mitenkään rahapulassa nyt. Lisäksi lapsilla on oikeus isäänsä, ja toisella vanhemmalla vapaa-aikaansa (mulla on oma harrastus, joka tekee mut onnelliseksi ja on tosi tärkeä mun elämänlaadulle, ja sen harrastaminen vaikeutuisi jos mies olisi paljon matkoilla).

Toisaalta työn mielekkyys on tosi tärkeää, joten jos tuo uusi työ on paljon kiinnostavampi kuin vanha niin sitten valinta on vaikea.

Mitenkähän sun harrastuksen kävisi, jos mies häippäisisi tai kuolisi, just saying...

Jos oma arkesi tuntuu mahdottomalta selvitä ilman miestä, jos miehestä tuntuu mahdottomalta olla pois kotoa niin ilman muuta EI ota työtä vastaan. On paljon perheitä, joissa tuollainen ei aiheuta mitään ongelmia vaan ovat ainoastaan ratkaistavissa olevia asioita ja haluttu ja tavoiteltu olotila. Lisäksi monessa reissumies ja -nais perheessähän pätee sanonta että aina se kotiolot voittaa eli voi olla parempi ottaa vastaan reissuhommia silloin kun lapset ovat pieniä ja erota vasta kun ovat isompia jos yhteiselo tuntuu sietämättömältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein aloituksesta unohtui, mitä mies itse haluaa?

Voiko äiti päättää lähteä ykskaks ulkomaille reissutöihin ja miettiä vain omia haluja? Kyllä tällaiset ovat yhteisiä asioita, koska vaikuttavat paljon jo ihan perheen dynamiikkaankin.

On se silti asiallista ottaa myös toisen mielipide huomioon, tai edes kysyä sitä!

Täällä on tullut hyviä pointteja. Minä miettisin seuraavia:

- kuinka paljon matkustamista on? 20, 50 vai 100 prossaa? Jos vaikka 50 prossaan asti minulle olisi ok.

- ap sanoi, että mies ei tee oman alansa töitä. Haluaisiko hän? Pystyykö muutaman vuoden jälkeen enään tekemään, jos jatkaa nykyisessä työssä?

- Ura. Mitä mies ammatillisesti pitkällä tähtäimellä haluaa? Mikä edistää tätä?

- Raha. Vaikka nyt rahat riittävät, teineillä voisi olla halu kalliisiin harrastuksiin. Lukioon menee iso summa rahaa, haluaisitteko mahdollistaa nämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein aloituksesta unohtui, mitä mies itse haluaa?

Voiko äiti päättää lähteä ykskaks ulkomaille reissutöihin ja miettiä vain omia haluja? Kyllä tällaiset ovat yhteisiä asioita, koska vaikuttavat paljon jo ihan perheen dynamiikkaankin.

Kukaan perheellinen ei voi miettiä vain omia haluja, mutta kyllä nekin pitää kaikkien kohdalla ottaa huomioon. Perhe on kuin muskettisoturit: yksi kaikkien JA kaikki yhden puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me arvostetaan miehen kanssa molemmat vapaa-aikaa ja aikaa perheen kanssa enemmän kuin rahaa, joten todennäköisesti kumpikaan ei ottaisi tuota työtä, jos siis ette ole mitenkään rahapulassa nyt. Lisäksi lapsilla on oikeus isäänsä, ja toisella vanhemmalla vapaa-aikaansa (mulla on oma harrastus, joka tekee mut onnelliseksi ja on tosi tärkeä mun elämänlaadulle, ja sen harrastaminen vaikeutuisi jos mies olisi paljon matkoilla).

Toisaalta työn mielekkyys on tosi tärkeää, joten jos tuo uusi työ on paljon kiinnostavampi kuin vanha niin sitten valinta on vaikea.

Mitenkähän sun harrastuksen kävisi, jos mies häippäisisi tai kuolisi, just saying...

No mitenköhän? Totta kai tällainen on mahdollista ja silloin menee elämä uusiksi, mutta ei sillä ole mitään tekemistä nykytilanteen kanssa.

Voihan se mies ottaa ne lapset mukaan sinne komennukselle niin ap voi rauhassa käydä töissä Suomessa.

Jos nainen lähtisi ulkomaille töihin niin jokainen pitäisi ihan selvänä että nainen ottaa lapset mukaan.

Lukiessani näitä "meidän perhe ei voi elää, jos ei olla koko ajan yhdessä" -juttuja ihmettelen sitä, miten pariutuminen ja perheen perustaminen ovat monelle sama asia kuin kuolema. Sen jälkeen ei voi eikä saa tehdä mitään, koska joku kärsii koko ajan jostain.

Sekä minulla että miehellä on työ, joka ajoittain vaatii poissaoloa perheen luota. Matkapäiviä voi kuukaudessa olla 0 tai 20. KUmpikin vanhemmista osaa tarvittaessa pyörittää taloutta pari viikkoa yksinkin, ei se mitään rakettitiedettä ole.

Hanki sinä parempipalkkainen duuni, niin mies voi tehdä sitä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se mies ottaa ne lapset mukaan sinne komennukselle niin ap voi rauhassa käydä töissä Suomessa.

Jos nainen lähtisi ulkomaille töihin niin jokainen pitäisi ihan selvänä että nainen ottaa lapset mukaan.

Onnistuu kyllä, jos lapsilla on kotiopettaja.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se mies ottaa ne lapset mukaan sinne komennukselle niin ap voi rauhassa käydä töissä Suomessa.

Jos nainen lähtisi ulkomaille töihin niin jokainen pitäisi ihan selvänä että nainen ottaa lapset mukaan.

Eihän tässä ollut mistään komennuksesta kyse vaan matkatyöstä. Ap puhui asentamisesta, eli uskon sen olevan esim. paperikoneiden käyntiinajoa, hissien asentamista jne. Työnkuva on siis se, että ollaan vaikka ensin 1,5 kuukautta Kiinassa, sitten kolme viikkoa Brasiliassa. Välillä voi olla pidempiä aikoja ihan kotona ja sitten taas jonnekin, vaikka Intiaan tai Saksaan. Ei nainen eikä mies voi tuollaisessa työssä kuljettaa lapsia mukanaan, saati ap:n tapauksessa, jossa toinen on kouluikäinen ja toinen eskari-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein aloituksesta unohtui, mitä mies itse haluaa?

Voiko äiti päättää lähteä ykskaks ulkomaille reissutöihin ja miettiä vain omia haluja? Kyllä tällaiset ovat yhteisiä asioita, koska vaikuttavat paljon jo ihan perheen dynamiikkaankin.

Kyllä äidilläkin on oikeus halutessaan ottaa vastaan reissutöitä. Miksi se olisi vain miesten oikeus? Tietenkään perheellinen ihminen oli sitten mies tai nainen, ei voi miettiä pelkästään omia halujaan vaan asiat pitää neuvotella selviksi. Tuota ajattelutapaa on enää näin 2017 ymmärrä, että naisen paikka on automaattisesti kotona lasten kanssa. Kai se isäkin heidän kanssa pärjää? Ap, neuvotelkaa ja pohtikaa paras ratkaisu.

Siis oletko sinä itse se mies? Vai mitä sinä oikein haet tällä kysymyksellä, jonka esität jotenkin siinä muodossa, että SINÄ et nyt oikein tiedä, miten toimia. En ihan tarkkaan ymmärtänyt, eli tarkoitatko että SINÄ olet se, joka miehesi puolesta päätät tämän asian?

Ei siis ole kyse siitä, että koko perhe olisi mukana ulkomailla, jos komennukset ovat lyhyitä ja eri paikkoihin?

Jos vaihtoehdot ovat varastopäällikkönä kodin vieressä pienemmällä palkalla tai asentajana ulkomaankomennuksilla ... no, luulisi että on niitä sitten muitakin. Näillä tiedoilla ei mitenkään yksiselitteistä neuvoa voi antaa, mutta mies kai itse sen loppujen lopuksi päättää.

Entä sinä, oletko kotiäitinä vai käytkö töissä?

Hyvä palkka ei ole vain tämän hetken ilo vaan vaikuttaa myös tulevaan eläkkeeseen. Itse ajattelen, että uusi haaste voisi olla tärkeä myös henkisesti: ihminen jämähtää liian helposti paikalleen ns mukavuusansaan eikä se ole hyvä juttu. Uusi haaste voi aikanaan poikia myös jotakin vielä parempaa, kun taas vanhaan jumittuminen todennäköisesti ei.

Jos mieheni miettisi vastaavaa, rohkaisisin ja tukisin häntä. Olen varma että pärjäisin vaikka oma vastuuni perheen arjesta kasvaisi.

Teidän tilanne ei vaikuta taloudellisesti kauhean vakaalta. En ole lähtökohtaisesti reissutöiden kannalla, mutta teidän tilanteessa siitä voisi olla paljon hyötyä. Mitä jos mies jää työttömäksi nykyisestä työstään?

Voisitko opiskella uuden, paremmin palkatun ammatin? Mitä jos ottaisitte parin vuoden projektin, jonka aikana mies tekee asentajan työtä ja sinä opiskelet. Sinulle jää mahdollisesti enemmän aikaa lapsista huolehtimiseen, kun mies on poissa. Ja kun mies on kotona, yrität tehdä opintoja alta pois.

Uskoisin, että teidän lapset on ihan hyvässä iässä, jos vaan poissaolot eivät ole liian pitkiä. Eikä reissuun aloittamista kannata lykätä sillä ajatuksella, että parin vuoden päästä lapset tarvitsisivat isää vähemmän. Kyllä lapset tarvitsevat vielä viiden vuoden päästäkin. Tuon ikäiset antavat vielä anteeksi ja haluavat olla vanhemman kanssa. Teinin kanssa joutuu tappelemaan siitä, että saisi viettää aikaa yhdessä. Siinä vaiheessa on helppo erkaantua.