Musta ei ole tähän elämään

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinasuva ja elävä nuori työssäkäyvä nainen. Koko ajan tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja että olen umpikujassa.

Työssä käyn koska on pakko saada vuokra maksettua. Työ itsessään on vastuullista ja raskasta, enkä saa työstäni mitään iloa. Olen niin väsynyt työpäivien jälkeen, että usein makaan vain sängyssä.

En koskaan ole kokenut kuuluvani mihinkään, eikä minulla ole muita haaveita kuin oma perhe, mikä ei nyt ainakaan näillä näkymin ole toteutumassan. Mitään urahaaveita ei ole.

Elämäni tuntuu usein kovin raskaalta ja yksinäiseltä, mutta en tiedä mitä voin tilaanteessani tehdä. Se, että on täysin vastuussa itsestään, kun juurikaan mitään ns. tukiverkostoa ole, se tuntuu niin älyttömän raskaalta samaan aikaan kun voimavaroja siihen ei oikein ole.

Mun kohdalla olis varmaan toiminut se naisenasema 100- vuotta sitten.

Onko täällä muita jotka kokevat elämän liian raskaaksi ja vastuulliseksi?

Hienoa, että sinä olet onnistunut työllistymään! Se on jo iso saavutus. Tukiverkoston ei tarvitse olla itsestäänselvyys, jokainen voi rakentaa sellaisen myös itse. Aloita uusi harrastus, ota yhteyttä etäisiin ystäviin tai sukulaisiin, tutustu paremmin työkavereihin. Olet nuori, ja ehdit saada valtavasti rakkaita ympärillesi. Tsemppiä! <3