Minkä ikäisenä muutit lapsuudenkodistasi?

24-v opiskelija

Lukion jälkeen eli sinä vuonna kun täytin 19, muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Nyt olen 21 ja asun avoliitossa.

15 -vuotiaana, opiskelija.

Nyt olen töissä ja 40 -vuotias.

Muutin 19v. Opiskelemaan. 57v.

Yliopistoon. 23 vuotiaana

16 ja aloitin lukion, nyt olen 22v ja sairauslomalla

18, loppuvuoden lapsi, yliopistoon kirjoitusten jälkeen minäkin. Nyt 42, puurran ikivakityössä, jossa vierähtänyt reilu 15v, toivon ihmettä.

18 v. opiskelija, muutettiin yhteiseen asuntoon poikaystävän kanssa.

Nyt 33 v. Olen naimisissa tuon poikaystävän kanssa, meillä on yksi lapsi ja asutaan omakotitalossa.

Muutin lapsuudenkodistani virallisesti17-vuotiaana, mutta henkisesti ja fyysisestikin loppui yhteiselo mutsin uuden äijän takia jo 15v, notkuin kavereiden nurkissa, kunnes pääsin armeijaan.

Nykyään olen 46v, kahden ala-asteikäisen muksun yh.

Yläasteen loputtua, just ja just 16vuotias olin. Poikaystävän kanssa muutettiin yhteen. Muuton jälkeen huomasin olevani raskaana.

40v

18-vuotiaana lukion jälkeen, lähdin yliopistoon opiskelemaan. Nyt olen perheellinen, vakityöläinen ja vakavarainen nelikymppinen.

20v muutin kotoa toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Nyt olen 27v perheellinen.

20 vuotiaana ylioppilaskirjoitusten jälkeen, olin ollut vaihto-oppilaana ja siksi sain yo-paprut tuon ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli elämäntilanteesi?

Mikä on nyt ja ikäsi?

Muutin vanhempien kodista pois kun olin 19. Opiskelin tuolloin ammattikoulussa ja olin alkanut seurustella tytön kanssa joka oli hankkimassa omaa asuntoa. Aika pian muutin hänen luokseen asumaan. Tuosta on nyt 27 vuotta aikaa. Ammattikoulun jälkeen jatkoin insinööriksi ja niissä töissä olen ollut valmistumisesta asti. Olen naimisissa tuon samaisen "tytön" kanssa ja meillä on kolme lasta joista kaksi asuu jo omillaan ja nuorin täyttää tänä vuonna 18. On pari uutta autoa, kaksi koiraa ja omakotitalo, eli ihan perushyvää keskituloista elämää elellään.

13 v, pääsin perhekotiin turvaan ( väkivaltaa kotona)

28 v, onnellisesti naimisissa ja töissä

Olin 18-vuotias, muutin pois lukion vikalla, koska perheessä koettiin kriisi, jonka koin henkisesti huvin raskaana ja vanhempani päätyivät siihen, että minut on parempi saada ulos (murruin ja avauduin vanhoista kammottavista jutuista isälleni, joita äiti meille lapsille teki), minua siis syytettiin periaatteessa siitä, että kerroin totuuden. Äitini vain itki, että on hirveä ihminen ja vieläkin ihmettelen, että isä antoi anteeksi. Itse en olisi ininä antanut, jos olisin kuullut vaikka mieheni tehneen lapsille asioita mitä äitini teki. Ihme, että selvisin kaikesta, kun olin syvästi masentunut, mutta lukion sain vietyä loppuun läpi ja masennus parani 5 vuoden taistelun jälkeen.

Nyt 25v, vakiduuni, oma omistusasunto ja löytyy rinnalta ihana mies. Perheeseen on suht ok välit, vieläkin olen heidän mielestään tosin hankala!

19 v. Nyt 23 v ja opiskelija.

19-vuotiaana, menin ensin kesätöihin ja sitten opiskelemaan. Pidin ja pidän edelleen kiinteästi yhteyttä lapsuudenkotiini ja vanhempiini. Enää toinen heistä hengissä. Olen hyvin menestynyt nainen, odotan eläkeikää. Yksi lapsi.

19-vuotiaana. Olin keväällä kirjoittanut ylioppilaaksi ja syksyllä lähdin yliopistoon. Nyt olen 62-vuotias. Olen terve ja hyväkuntoinen, joten työura jatkuu vielä ehkä neljä, viisi vuotta.

16-vuotiaana muutin kesken lukion ulkomaille rakkauden perässä. Oli kotikylässä aikamoinen skandaali, ja perheeni päätöstä "päästää" minut lähtemään kauhisteltiin vähän joka käänteessä.

Nyt olen 38-vuotias, naimisissa ollemme olleet tämän "ulkomaan rakkauden" kanssa 20 vuotta, meillä on 2 esiteiniä, talo, autot, koiria, ja molemmilla akateeminen koulutus ja hyväpalkkainen työ.

Mikä tärkeintä, olemme todella onnellisia ja viihdymme toistemme seurassa edelleen.