Jos tuttusi haaveilee järjettömiä, oletko sanonut asiasta vai ollut hiljaa?

Eikö nyt edes haaveilla saa? Ei haaveilla ja fantasioilla tarvitse olla todellisuuspohjaa. Suunnitelmat ja tavoitteet on sitten erikseen.

Eipä ole minun asiani mistä joku toinen haaveilee.

Mikä sä olet sanomaan mikä on järjetöntä? Haaveita pitää olla et on mitä tavoitella.

Eipä sitä sydäntään saa lopettamaan haaveilua, vaikka se olisi miten järjetöntä.

Et varmaankaan saa kovin hyviä vastauksia, ellet kerro millaisesta haaveesta on kyse. Voithan esim. vaivihkaa mainita kaverillesi, että eräs "pirkko" yritti vastaavaa asiaa, mutta ei onnistunut, koska... ja sitten järkevästi perustelet miksi. 

Minulle on sanottu, että haaveilen aivan liikaa ja suuria. Motivoiduin siitä ja tähän mennessä olen toteuttanut kaikki haaveeni jotka on mahdollisia, toivottavasti loputkin jossain vaiheessa elämää. 

Mikä on tämä järjetön haave?

Omat vanhempani puuskahtivat, että 'sinusta ei koskaan tule x, et ole sellainen ihminen, kannattaa hyväksyä se' jne, kun kerroin haaveeni 10 v sitten. No nyt olen jo kauan sitten saavuttanut sen haaveen x ja osoittautunut siinä jopa ihan kelvolliseksi.

Eli haaveilkaa!

Kannustan yleensä aina muita. Pahimpia ovat juuri sellaiset ihmiset, jotka eivät ole koskaan uskaltaneet toteuttaa unelmiaan. Jotkut eivät ole edes koskaan uskaltaneet haaveilla suuria. Liikaa on niitä ihmisiä, jotka purkavat omaa turhautumistaan katkeriin kommentteihin. Juuri he ovat pahimpia energiasyöppöjä. Pysyttelen sellaisista kaukana ja jatkan haaveiden toteuttamista. Tavallaan sillä ei ole väliä mitä muut ajattelevat siitä, mitä teen. Tekisin niin kuitenkin. Ja kyllä, kannusta muita tekemään ja uskaltamaan.

Jatkan vielä, minulla on niin vahva sisäinen tunne siitä, mitä teen. Ei haittaa, vaikka unelman saavuttamiseen menisi kymmenen vuotta tai neljäkymmentä. Joten pitkällä juoksulla jonkun pisteliäät kommentit eivät merkkaa mitään.

Kerropa joku järjetön haave?

Järjetöntä ehkä olisi alkaa haaveilemaan huippu-urheilijan urasta neljäkymppisenä. Mutta en sitäkään varmaan sanoisi sellaiselle, joka siitä haaveilee. Eiköhän asiat tule selviksi itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Järjetöntä ehkä olisi alkaa haaveilemaan huippu-urheilijan urasta neljäkymppisenä. Mutta en sitäkään varmaan sanoisi sellaiselle, joka siitä haaveilee. Eiköhän asiat tule selviksi itsestään?

Niinpä, näin minäkin teen. 

Ja tässäkin esimerkkitapauksessa voisi ihan hyvin olla, että ihminen pärjäisi kovasti harjoiteltuaan suhteellisen hyvin omassa ikäryhmässään. Hänestä ei ehkä tulisi huippu-urheilijaa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta mielessään voisi tuntea olevansa sellainen. Hän voisi kokea voittajafiilistä saavuttaessaan hyvän ikätasonsa jokamiestuloksen. 

Pahimpia ovat tosiaankin energiasyöpöt, ne kannattaa karsia elämästään. Onnellisuuden tunne on se, mistä he ovat kateellisia, siksi eivät kestä sitä tunnetta muilla.