Kokemuksia Sepram lääkkeestä?

Vierailija kirjoitti:

Minä söin tuota 15 vuotta. Teki kaikki tunteet jotenkin tasapaksuiksi. Pahat asiat eivät tuntuneet niin pahoilta mutta en saanut sitten juuri iloa hyvistäkään asioista. Vaikutti myös seksuaalisuuteen eli oli vaikea saada orgasmia. Lopetin tuon itsenäisesti ja päädyin suljetulle. Siellä aloitettiin Sertralin joka on myös serototoniinin takaisinoton estäjä mutta "kevyemmäksi koettu". Tuolla tuntuisi olevan ainakin sama vaikutus seksuaalisuuteen mutta muuten tuntuu toimivan hyvin.

Eli lopettaminen aiheutti ne oireet. Siinä on noiden myrkkyjen ongelma: jos lopetat väärin, sairastut pahemmin. Onneksi tulee tuo instituutti, joka alkaa kouluttaa lääkäreitä lääkityksen lopettamisessa.

13 v. syönyt ja hyvin toimii.

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeet ovat seurasta siitä käsittämöttömästi ajatuksesta, että lääke on sitä parempi, mitä vähemmän se päihdyttää. Sillä ei tunnu olevan mitään väliä millaista myrkkyä se on aivoille. Ennen lyhyisiin masennusjaksoihin ja ahdistukseen määrättiin bentsoja, jotka eivät ole neurotoksisia, mutta nykyään haitallisuutta tärkeämpää on se, että päihdyttävä vaikutus on vaan mahdollisimman pieni.

Alaha selittää, mitä tämä neurotoksisuus on, ennen kuin alat peloitella ihmisiä täällä yhtään enempään. Jos on todella pahasti pasentunut, ei ole enää montaa vaihtoehtoa käytettävissä. Vihaatko näitä lääkkeitä siksi, ettet itse ole saanut niistä apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä söin tuota 15 vuotta. Teki kaikki tunteet jotenkin tasapaksuiksi. Pahat asiat eivät tuntuneet niin pahoilta mutta en saanut sitten juuri iloa hyvistäkään asioista. Vaikutti myös seksuaalisuuteen eli oli vaikea saada orgasmia. Lopetin tuon itsenäisesti ja päädyin suljetulle. Siellä aloitettiin Sertralin joka on myös serototoniinin takaisinoton estäjä mutta "kevyemmäksi koettu". Tuolla tuntuisi olevan ainakin sama vaikutus seksuaalisuuteen mutta muuten tuntuu toimivan hyvin.

Eli lopettaminen aiheutti ne oireet. Siinä on noiden myrkkyjen ongelma: jos lopetat väärin, sairastut pahemmin. Onneksi tulee tuo instituutti, joka alkaa kouluttaa lääkäreitä lääkityksen lopettamisessa.

Älä jauha paskaa, kun et voi yhtään tietää, miten kyseinen henkilö on lääkkeen itse lopettanut. Eikö ole sinulle aivan selvää, että lääkkeiden käytölle on ollut myös jokin alkuperäinen syy?

Eli jos jatkan tätä lääkitystä niin musta tulee ajan myötä vähintäänkin aivokuollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ikinä suostuisi syömään SSRI -lääkkeitä. Haittavaikutukset kun saattaa olla pysyviä. Eli susta voi tulla seksuaalisesti haluton tai pahimmassa tapauksessa jopa vammainen. Syön kyllä vastentahtoisesti muita lääkkeitä, jotain apua kun tarvitsen että toimin edes joten kuten. Ymmärrän kuitenkin, jos niitä haluat kokeilla.

Aloitin sepramin käytön eilen ja nyt alkoi vähän hirvittämään..

Älä nyt vielä mun viestistä pelästy ja koita olla ajattelematta haittavaikutuksia. Meidän aivot kun on siitä hassuja, että kun ajattelee jotain tapahtuvan se tod. näk. tapahtuu. Parhaassa tapauksessa saat lääkkeestä suuren hyödyn! :) Mulle kerran joku lääke aiheutti pakko-oireita ym. , mutta ne poistuivat muutaman kuukauden päästä lääkkeen lopettamisesta. Ei jäänyt pysyväksi haitaksi. Muutenkin nuo pysyvät haitat ja vammautumiset taitaa olla suhteellisen harvinaisia. Toivon, että saat lääkkeestä hyödyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeet ovat seurasta siitä käsittämöttömästi ajatuksesta, että lääke on sitä parempi, mitä vähemmän se päihdyttää. Sillä ei tunnu olevan mitään väliä millaista myrkkyä se on aivoille. Ennen lyhyisiin masennusjaksoihin ja ahdistukseen määrättiin bentsoja, jotka eivät ole neurotoksisia, mutta nykyään haitallisuutta tärkeämpää on se, että päihdyttävä vaikutus on vaan mahdollisimman pieni.

Alaha selittää, mitä tämä neurotoksisuus on, ennen kuin alat peloitella ihmisiä täällä yhtään enempään. Jos on todella pahasti pasentunut, ei ole enää montaa vaihtoehtoa käytettävissä. Vihaatko näitä lääkkeitä siksi, ettet itse ole saanut niistä apua?

SSRI:sta ei vaan ole tutkitusta mitään apua masennukseen ja ahdistukseen. Se turruttaa tunteita hieman samassa mielessä kuin alkoholi, mutta ei siitä kyllä mitään apua ole jos haluaa parantua masennuksesta tai ahdistuksesta.

Mutta sehän on selvää, että kaikki varoittelijat ovat ilman muuta väärässä, koska Suomessa on edelleenkin vahvasti vallala käsitys että "eihän se voi olla vaarallista jos lääkäri sitä määrää".

Itsellä toimii kohtalaisesti.  Itse asiassa hieman paremmi kuin eräät muut, joita tullut kokeiltua.

Lääkkeiden tarkoitushan on todellakin toimia "ensiapuna", jotta pääsee taas elämään ja todellisuuteen riittävän hyvin kiinni ja jaksaa normaalissa arjessa edes joten kuten.  Jos elämäntilanne tai muu masennuksen aiheuttaja ei poistu elämästä, voi lääkettä joutua syömään pitkäänkin.  Joka tapauksessa vähintään sellainen vuosi on realiteetti.  Jos masennus jatkuu, on lääkkeen tarkoituksena, että jaksaa käydä haastavan ja vaativan terapian läpi ja sen terapian avulla sitten "löytää itsensä" ja sen jälkeen pääsee myös lääkkestä eroon.

Todellisuushan nykyään on, että sitä oikeasti auttavaa terapiaa ei saa (tai se maksaa tuhottomasti).  Eli masennusta hoidetaan lähinnä vain näillä lääkkeillä.  Ja niin kauan kuin on tarpeen.  

Ja pakko se on sanoa, että siinä vaiheessa kun maailma hajoaa, niin on se parempi syödä vaikka niitä lääkkeitä, kuin kärsiä sitä sietämätöntä olotilaa   -  vaikka sitten tuhoaisi niitä aivoja.

Työkaverini muuten pystyi lopettamaan lähes 20-vuotisen masennuslääkityksen eläkkeelle jäätyään.  Ja nyt on elämänsä kunnossa!   Mitään merkkejä aivojen tuhoutumisesta tai vaurioitumisesta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeet ovat seurasta siitä käsittämöttömästi ajatuksesta, että lääke on sitä parempi, mitä vähemmän se päihdyttää. Sillä ei tunnu olevan mitään väliä millaista myrkkyä se on aivoille. Ennen lyhyisiin masennusjaksoihin ja ahdistukseen määrättiin bentsoja, jotka eivät ole neurotoksisia, mutta nykyään haitallisuutta tärkeämpää on se, että päihdyttävä vaikutus on vaan mahdollisimman pieni.

Alaha selittää, mitä tämä neurotoksisuus on, ennen kuin alat peloitella ihmisiä täällä yhtään enempään. Jos on todella pahasti pasentunut, ei ole enää montaa vaihtoehtoa käytettävissä. Vihaatko näitä lääkkeitä siksi, ettet itse ole saanut niistä apua?

SSRI:sta ei vaan ole tutkitusta mitään apua masennukseen ja ahdistukseen. Se turruttaa tunteita hieman samassa mielessä kuin alkoholi, mutta ei siitä kyllä mitään apua ole jos haluaa parantua masennuksesta tai ahdistuksesta.

Mutta sehän on selvää, että kaikki varoittelijat ovat ilman muuta väärässä, koska Suomessa on edelleenkin vahvasti vallala käsitys että "eihän se voi olla vaarallista jos lääkäri sitä määrää".

Miksi niistä sitten osa on saanut apua? Tai miksi niitä ylipäätään kenellekkään määrätään jos ei niistä mitään hyötyä ole?

itse käytin vaan 10mg annoksen päivässä ja oli tosi helppo lopettaa. Ainoastaan sellaisia sähköisiä sykäyksiä tuli välillä pääkoppaan, mutta ei muuten mitään vieroitusoireita. 

Vierailija kirjoitti:

itse käytin vaan 10mg annoksen päivässä ja oli tosi helppo lopettaa. Ainoastaan sellaisia sähköisiä sykäyksiä tuli välillä pääkoppaan, mutta ei muuten mitään vieroitusoireita. 

Kiva kuulla hyviäkin kokemuksia :)

Ikävä, että täällä on näin paljon kaikenlaisia pelottelijoita ja "asiantuntijoita" vastaamassa. Monet saavat kuitenkin avun näistä SSRI- lääkkeistä masennukseen, ahdistukseen ja muihin vastaaviin ongelmiin. Pieninä annoksinahan näitä käytetään myös esim. kipuun ja naisten vaihdevuosioireisiin, joihin saattavat myös auttaa. Itse en ole tätä Sepramia käyttänyt, vaan paroksetiinia ahdistus- ja paniikkioireisiin. Ensimmäisen kerran sain sitä jo 20 vuotta sitten, mutta en ole koko tuota aikaa käyttänyt. Olen lopettanut välillä lääkkeen käytön useita kertoja ihan onnistuneesti, vähitellen annosta pienentämällä. Kaiken kaikkiaan olen käyttänyt aina ihan pientä annosta ja saanut avun sillä. Sivuvaikutuksiakin on vähemmän pienillä annoksilla. Lääkepakkauksen ohje kannattaa lukea, niin kuin aina, mutta eivät kaikki saa kaikkia haittoja ja sivuvaikutuksia! Olen ihan täysipäinen ihminen, tuskin mitään pysyviä vaurioita tullut! Riippuu ihan oireista ja vaivoista, kokeileeko vai ei. Jos tuntuu, että pärjäisi ilmankin, niin parempi tietysti niin. Kestää muutaman viikon, ennen kuin alkaa tehota. Jos ei mitään vaikutusta huomaa, niin eroonkin pääsee kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeet ovat seurasta siitä käsittämöttömästi ajatuksesta, että lääke on sitä parempi, mitä vähemmän se päihdyttää. Sillä ei tunnu olevan mitään väliä millaista myrkkyä se on aivoille. Ennen lyhyisiin masennusjaksoihin ja ahdistukseen määrättiin bentsoja, jotka eivät ole neurotoksisia, mutta nykyään haitallisuutta tärkeämpää on se, että päihdyttävä vaikutus on vaan mahdollisimman pieni.

Alaha selittää, mitä tämä neurotoksisuus on, ennen kuin alat peloitella ihmisiä täällä yhtään enempään. Jos on todella pahasti pasentunut, ei ole enää montaa vaihtoehtoa käytettävissä. Vihaatko näitä lääkkeitä siksi, ettet itse ole saanut niistä apua?

SSRI:sta ei vaan ole tutkitusta mitään apua masennukseen ja ahdistukseen. Se turruttaa tunteita hieman samassa mielessä kuin alkoholi, mutta ei siitä kyllä mitään apua ole jos haluaa parantua masennuksesta tai ahdistuksesta.

Mutta sehän on selvää, että kaikki varoittelijat ovat ilman muuta väärässä, koska Suomessa on edelleenkin vahvasti vallala käsitys että "eihän se voi olla vaarallista jos lääkäri sitä määrää".

Miksi niistä sitten osa on saanut apua? Tai miksi niitä ylipäätään kenellekkään määrätään jos ei niistä mitään hyötyä ole?

Se on sitä avohoitoa (eli kulujen karsimisista "turhista menoeristä").

Sipiltä lisätietoa.

Ei mitään pahaa sanottavaa Sepramista (annos 20 mg). Alkukesästä sain ylimääräisenä uutena lääkkeenä kaksisuuntaisen ohessa nousseisiin paniikkioireisiin. Minkäänlaisia sivuoireita ei ole enkä ole kyllä kesän aikana panikoinut. Varmaan tämä hyvä loistava kelikin tuonut mielihyvää ja kun jaksoin aloittaa vihdoinkin liikuntaharrastuksen, niin se ollut loistava luomulääke. Sepramissa se hyvä puoli, että kun olen aina kärsinyt liian aikaisesta laukeamisesta, niin nyt on aivan ihana tunne, kun on kestoa!

Itse asiassa mistään lääkkeestä mulle ei ole tullut mitään sivuoireita. Pitkään mennyt Lamictal 100 mg säännölllisenä. Koskaan en ole lihonut lääkkeiden takia ja olen pitkään jo nukkunut hyvin ja jos en nuku, niin Ketipinor on aina takataskussa ja sitä kun otan, niin kyllä unta tulee. Aiemmin Ketipinor oli päivittäisessä käytössä, mutta kunnon kohentuessa alkoi tulla niin pöperöinen olo aamuisin, että nyt se vain hätävarana.

Aiemmin säännöllisenä lääkkennä mm. Efixor ja sitten Absenor. Efixorin lopettaminen vaati vähän säätöä. Nukahtamislääkkenä käytin Zopinozia, mutta nyt pitkään mennyt sekin puoli melatoniinilla.

Ei siis mitään ylimääräistä univaikeutta tai väsymystä, lihomista tai mitään muutakaan. Hyvä lääke Sepram on minulle ollut.

Vielä korjaus ja täydennnnys: siis tuttu tuote myös Zopinox (toinen kauppanimi Imovane) ja Sepramista - kuten ei muistakaan lääkkeitä - ole koskaan tullut mitään zombie-oloa tai muuta ihmeellistä. Hyvin toimii

olen 15v ja aloitin sepramin pari kuukautta sitten. Ennen sepramia minulla oli seronil, joka vaihdettiin koska en koennut sen auttavan. Seronil auttoi ahdistukseen ihan hyvin, mutta masennukseen se ei tehnyt eroa, tai ainakaan semmoista eroa jonka olisin huomannut. Otin sitä 40mg joka aamu, ylempää annosta en voinut ottaa sillä se oli liikaa verenpaineelleni tai jotain. Sepramin kanssa en ole huomannut myöskään paljon masennuksen helpotusta vaan vähän ahdistuksen lieventämistä, ja siitä sanottuani terapeutilleni ja lääkäreille ettei se auta en ole saanut minkäänlaista apua. Kun aloitin Seronilin, kukaan ei kertonut minulle, että se vaikuttaa orgasmikykyyn, joten vasta noin vuoden jälkeen aloitettuani sen sain tietää, että kyvyttömyyteni orgasmiin johtui seronilista. Nyt minua ahdistaa paljon, että tulenko koskaan kokemaan sitä, ja että tulenko koskaan olemaan vähemmän masentunut. Terapianikin jota olen käynyt jo 1-3vuotta loppui pari viikkoa sitten, sillä terapeuttini joutui muuttamaan. En rehellisesti tiedä mitä teen.

Ei ole hyvä sperpman lääke.