"Täydellinen" mies paljastui kolmansilla treffeillä leskeksi ja kolmen lapsen yh:ksi

No ette te varmaan vielä yhteenmuuttoa suunnitelleet, joten ihan ajoissa mies kertoi. Sinulla on nyt mahdollisuus perääntyä tai jarruttaa halutessasi.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.

Juuri näin,ensimmäinen poikaystäväni vaikutti aluksi olevan liian hyvä ollakseen totta.Hän paljastui myöhemmin amfetamiinin käyttäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi helpompi tilanne ku lasten oma äiti ei oo hiillostamassa ja uhkailemassa. Niinkin on monesti.

Vaiks lasten takia ikävämpi juttu.

Edesmenneen vaimon vanhempien, lasten isovanhempien, voi olla vaikea ottaa vastaan lasten uutta "äitiä" etenkin siinä vaiheessa, kun tuska oman tyttären kuolemasta on vielä pinnalla.

Ap:n taipumus rakastua heti tai käsittää voimakas ihastuminen rakkaudeksi ei ihan anna kuvaa tasapainoisesta ihmisestä. Myöskään tuo "törkeää" ettei mies kertonut aikaisemmin niin ei osoita tilannetajua tai empatiaa. Jos suhde jatkuu niin lapsiin ei kannata tutustua ihan heti, sanoisin ettei puoleen vuoteen. Ihan lasten tunteita suojellen. Jos kyse olisi rakkaudesta niin ap:n ei tarvitsisi miettiä tai kirjoitella tänne, rakkaus keksii keinot - ei olisi kysymyksiä kannattaako jatkaa vaan miten voidaan jatkaa lasten paras huomioiden. Joten kyse on viikonlopun provosta.

Vierailija kirjoitti:

Niin kun haluaisin omia, ainakin yhden vähintään :( Ja ikääkin jo sen verran, ettei ole aikaa jahkata loputtomiin. En silti haluaisi noin montaa lasta, ja omat haasteensa varmasti tuo se, etten olisi heidän oikea äiti :( Kumpa vaan en tuntisi miestä kohtaan näin vahvasti. Inhottava tilanne. ap

Eräässä perheessä leskimiehen uusi puoliso astui kuvioihin niihin aikoihin, kun nuorempi lapsi oli 2v.

Äitinään on tämä nuorin äitipuoltaan pitänyt, kutsuu äidiksi yms. Monelle tulee yllätyksenä kuulla, etteivät ole keskenään sukua. Toki äitipuoli adoptoi lapset, eli on juridisestikin heidän vanhempansa.

Että ei se mene aina sillä "lapset vihaa äitipuolta" -kaavalla.

Noin monta pientä lasta ja jättäisi lastensa äidin. Tuollaisenko miehen oikeasti haluaisit elämään? Miten sinua kohdeltaisiin myöhemmin, mitä luulet...

Tyhjä arpa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kannalta ei ole juuri mitään ikävämpää kuin puolisisarukset. Tulee mieleen joku sekarotuisten koirien pesue, poikimista poikimisen ilosta aivot narikkaan unohdettuina.

Sinulla ei varmaan ole sisarpuolia? Ei ole miehen vika, että hänen vaimonsa kuoli. Miksi hänen uuden kumppaninsa pitäisi jäädä lapsettomaksi?

Itse asiassa on yksi, mutta ei olla tekemisissä. Ei ap:n tarvitse jäädä lapsettomaksi vaan etsiä tasoisensa mies. Leskimies taas voi leikkiä kotia jonkun yh:n kanssa, koska vaikka on johonkin syytön, ei se silti oikeuta parisuhteessa itseään parempaan tasoon.

Puhuuko joku aikuinen ihminen tosissaan jostain eri tasoista? Monella kun ne jutut jäävät pois jo yläasteen jälkeen.

No jos heti lähtökohtaisesti tuntuu että lapset ovat huono juttu, niin ei kannata jatkaa suhdetta. Ne lapset eivät katoa minnekään ja vielä pahempaa, jos äidin menetettyään he menettävät vuoden, parin päästä uudelleen tärkeän aikuisen jos tällä ei olekaan tarpeeksi kivaa.

Minusta tuollainen mies ei olisi yhtään epätäydellinen, siis sen vuoksi että on leski ja isä. Kyllähän meillä yli 3-kymppisillä tahtoo historiansa olla itse kullakin.

Meitä ihmisiä on erilaisia, toiset kykenevät rakastamaan vieraitakin lapsia, toiset ei. Joka ei, niin hänen ei kannata sellaisiin kuvioihin lähteä, koska siitä kärsivät ennen kaikkea lapset, jotka puolestaan ovat täysin syyttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi helpompi tilanne ku lasten oma äiti ei oo hiillostamassa ja uhkailemassa. Niinkin on monesti.

Vaiks lasten takia ikävämpi juttu.

Edesmenneen vaimon vanhempien, lasten isovanhempien, voi olla vaikea ottaa vastaan lasten uutta "äitiä" etenkin siinä vaiheessa, kun tuska oman tyttären kuolemasta on vielä pinnalla.

Ainakin minun tuttavapiirini tapauksessa kuolleen tyttären vanhemmat ottivat miehen uuden puolison ilolla vastaan. Tyttären mies ei ollut pettänyt, jättänyt, eikä takana ollut katkeraa eroa. Tytär oli kuollut, mutta kukaan ei tavallaan ollut tehnyt kenellekään pahaa. Lesken kanssa seurustelua ei oikeasti voi verrata eronneen kanssa seurusteluun.

Minusta ei olisi ikinä äitipuoleksi. Kyllä se olisi game over toisten lasten suhteen.

Olen seurannut vierestä, kun mies yritti isäpuolen roolia. Se yhteinen lapsi sai kaiken huomion, muut olivat riesana ja tiellä, koska eivät olleet omia.

"Antoi rakastua"? Ja olit umpirakastunut jo kolmansiin treffeihin mennessä? Parempi että mies löytää jonkun jolla on jalat maassa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei olisi ikinä äitipuoleksi. Kyllä se olisi game over toisten lasten suhteen.

Olen seurannut vierestä, kun mies yritti isäpuolen roolia. Se yhteinen lapsi sai kaiken huomion, muut olivat riesana ja tiellä, koska eivät olleet omia.

Sehän on vain hyvä, että asian tiedostat niin et myöskään äitipuoleksi ryhdy. Kurjinta on juuri tuo mainitsemasi tilanne miehestä, että ei pysty toisen lapsia rakastamaan. Ei meille ole vain yhtä oikeaa, joten kannattaa pysyä erossa yh-ihmisistä ja etsiä lapseton.

Olemme tyttäreni kanssa kerran eläneet tilanteessa, että miesystäväni oli alkuun aivan ihana ja ilmeisesti vain minun mielikseni ja tehdäkseen vaikutuksen, oli oikein malliaikuinen tyttärelleni. Vei vaikka minne hoploppeihin, olivat yhdessä kahdestaan, vaikken mitään sellaista edes pyytänyt tai vaatinut.

Sitten se tylysti vaan loppui. Hän alkoi olla todella v-mäinen, ilkeä, passiivinen. No, minä sitten jätin hänet 3 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ette voi kuvitella miten pettynyt olin ja pahoillani tyttäreni puolesta joka joutuikin minun valinnastani kärsimään.

Eli ei, älkää edes harkitko jos ei tunnu omalta jutulta. Älkää esittäkö mitään mikä ei ole totta.

Ei rakkaus muodostu kolmilla treffeillä. Ihastuminen ehkä. Ehkä rakastuminenkin. Rakkauteen on vielä pitkä matka.,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaa ei ole ärsyttävää exää :D

Kyllä kuollut puoliso olisi minusta vielä pahempi kuin ärsyttävä exä,eroon sentään on saatettu päätyä yhteisymmärryksessä,jos toinen osapuoli kuolee kesken suhteen,leski on jäänyt vasten tahtoaan yksin,ja saattaa yhä rakastaa edesmennyttä puolisoa.

Eiköhän se kuule rakastakin. Sen kanssa nyt joutuu elämään, tai sitten lätkii menemään.

Vierailija kirjoitti:

Edesmenneen vaimon vanhempien, lasten isovanhempien, voi olla vaikea ottaa vastaan lasten uutta "äitiä" etenkin siinä vaiheessa, kun tuska oman tyttären kuolemasta on vielä pinnalla.

Tai sitten heille voi olla suuri helpotus, että suremaan jäänyt mies on löytänyt rinnalleen kumppanin. Kyllähän pienet lapset tarvitsevat äitihahmoa elämäänsä. Toki kuolleet muistetaan aina vähintäänkin pyhimyksiä, joten ap:ta kohtaan odotukset voivat olla kohtuuttomankin kovat. Silti uskoisin, että päällimmäisenä tunteena on helpotus. Varmasti läheiset ovat olleet huolissaan miehen jaksamisesta kolmen pienen lapsen kanssa, vaikka ovat apuna olleetkn. 

Minun äitini meni naimisiin leskimiehen kanssa. Isälläni oli ensimmäisestä avioliitosta kolme lasta, jotka olivat teini-ikäisiä kun heidän äitinsä kuoli. Siinä vaiheessa kun isä ja äiti olivat menossa naimisiin, kaksi lasta asui vielä kotona ja vastustus äitipuolta vastaan oli kova. Heillä oli ollut joku oma suosikkinsa uudeksi äitipuoleksi, joku jolla oli hieno kesähuvila :-) Heltyivät kuitenkin päästämään äitini saman katon alle, koska äiti oli raskaana. Ennen tätä tietoa yrittivät kovasti torpata. Suuren ikäeron vuoksi meistä eri sisarussarjan lapsista ei koskaan tullut kovin läheisiä. Ja puolet ajasta en edes muistanut, että isälläni on yhteensä kuusi lasta - minusta se on aivan järkyttävä määrä. 

Milloin ex kuoli, kuoliko nuorimmaisen synnytykseen kaksi vuotta sitten vai sen jälkeen? Joka tapauksessa tuore tapaus ja taitaa haluta vain jonkun jakamaan jakamaan työtä ja arkea penskoistaan.