Kokemuksia??

Eikö ketään tälläistä paikalla? Meillä tää mies jolla ongelma alkoholin kanssa, väittää, että hänen elämänsä muuttuu kun päästään toisistamme eroon. Että nyt hän vain tappaa aikaa juomalla. Juonut kaks vuotta putkeen, viime vuonna päiviä jolloin ei juonut, voi laskea yhden käden sormilla ja nekin oli yksittäisiä päiviä.

Onko mahdollista että pystyy lopettamaan jokapäiväisen juopottelun kun muutamme erilleen? Miksi hän ei ole halunnut tehdä sitä meidän aikanamme, kun tiesi että se vaikuttaa myös minuun.

Aivan kuin se olisi minun syytä että juo. Vaikka kaipa ne keksii syitä ettei tarvi lopettaa.

Olisi jatkanut juopottelua pohjaan asti, mutta uskoi kerrankin puheitani ja hillitsi itseään. Ahdistus väheni muutenkin aika pian ja välimme paranivat. Ko. ihminen oli enemmän tuurijuoppo ja mt-ongelmainen.

Tein myös selväksi, ettei tästä lähin puututa toistemme asioihin, ellei kummallakaan ole todellista huomautettavaa.

Myöhemmin hänen asiansa  sakkaantuivat  uudelleen, mutta siinä vaiheessa emme olleet enää paljon tekemisissä.

Jatkoi juopottelua. Oli sekakäyttäjä, moniongelmainen. Eron jälkeen soitteli ja yritti lainata rahaa, mutta tein selväksi, etten halua olla tekemisissä.

Onko siis tälläistä kokemusta, että eron jälkeen juoppo onkin raitistunut? Vai alkaako yleemsä menemään vielä huonommin kun kukaan ei ole enää vieressä vahtaamassa juomista?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään tälläistä paikalla? Meillä tää mies jolla ongelma alkoholin kanssa, väittää, että hänen elämänsä muuttuu kun päästään toisistamme eroon. Että nyt hän vain tappaa aikaa juomalla. Juonut kaks vuotta putkeen, viime vuonna päiviä jolloin ei juonut, voi laskea yhden käden sormilla ja nekin oli yksittäisiä päiviä.

Onko mahdollista että pystyy lopettamaan jokapäiväisen juopottelun kun muutamme erilleen? Miksi hän ei ole halunnut tehdä sitä meidän aikanamme, kun tiesi että se vaikuttaa myös minuun.

Aivan kuin se olisi minun syytä että juo. Vaikka kaipa ne keksii syitä ettei tarvi lopettaa.

Nimenomaan keksivät. He juovat, koska ahdistaa. Todellisuudessa heitä ahdistaa, koska he juovat. Noidankehä on alkanut joskus, muttei kukaan tarkkaan tiedä koska ja mistä syystä.

Monen alkoholismin taustalla on luonnevika, eikä kukaan muu osaa syyllistää toista niin hyvin kuin riippuvainen, mielialahäiriöinen ihminen.

Muutos on uhka, ja piikittelemällä he yrittävät saada toisesta vielä jotain irti. Heidän kanssaan on turha yrittää keskustella.

Juopon uhria syyllistetään turhaan mahdollistamisesta. Se on suojakeino epätasapainoisessa suhteessa. Juominen on aina enemmän juopon oma syy.

Kohta vapaa juoposta kirjoitti:

Onko siis tälläistä kokemusta, että eron jälkeen juoppo onkin raitistunut? Vai alkaako yleemsä menemään vielä huonommin kun kukaan ei ole enää vieressä vahtaamassa juomista?

Joku raitistuu, toinen tuurijuo, kolmas juo itsensä hautaan. Ikinä ei voi tietää. Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään, juoppokin, joka asettautuu lapseksi.

Hänet voi yrittää ohjata hoitoon, mutta jos palkaksi saa vain hattuilua, on aika nostaa kädet pystyyn vaikka kirpaisee.

AA:lla on omaisten ryhmiä.

Olen tämän ajan aikana antanut monia asioita anteeks, mutta siltikin nyt viime kuukausina olen käynyt läpi hirveää vihaa ja katkeruutta tätä alkoholistia kohtaan.

Hän on tehnyt paljon asioita millä on saanut satutettua, aiheutettua hylkäämisen tunnetta ja varsinkin pelkoa.

Olen päättänyt että en jää siihen vihaan ja katkeruuteen, varsinkin jos toisen elämä ei tuu muuttumaan parempaan suuntaan eron jälkeen. Mutta koskaan ennen en ole tuntenut tälläistä ketään kohtaan. Niin syvää vihaa että on joskus vaikea olla edes samankaton alla.

Tää mies ei myönnä mitään tehneensä väärin, ei pyydä anteeksi, ainoastaan syyttää minua että olen rikkonut perheen.

Niinpä joudun yksin käymään läpi nää tunteet ja antamaan anteeksi vaikka toinen ei halua auttaa asiassa yhtään. Kun olen ite pyytänyt anteeksi ihan naamatusten häneltä, niin hän ei ole sanonut sanaakaan minulle.

Helpottunut olen kun tiedän että pääsen pois...auttaa jaksamaan näitten parin kuukauden yli tässä...

Toisaalta jos kävisikin niin, että hän yhtäkkiä raitistuisi ja hänen elämänsä alkaisi menemään paremmin kuin itellä, niin olisiko itellä vaikeampaa päästä yli kaikesta siitä mitä hän teki m eidän aikanamme...

Up