Hh

Haluaisin kuulla mielipiteitä esim. muilta uusperheellisiltä tai uusperhettä suunnittelevilta. Olen seurustellut miehen kanssa pari vuotta. Esittelimme kumpikin omat lapset toisillemme ja lapset keskenään toisilleen muutaman kuukauden jälkeen. Lapset ovat minulla alakoulu- ja miehellä yläkouluikäisiä, miehellä viikko-viikkosysteemi ja minulla lapset pääasiassa arkisin plus joinakin viikonloppuina.

Tähän mennessä tapaamme kumpikin toisten lapsia vähintään viikottain, mutta lapset ovat nähneet toisiaan tämän yli vuoden aikana vain muutaman kerran. Me olemme vierailleet heillä pari kertaa, yhdessä on käyty pari kertaa esim. keilaamassa ja syömässä, miehen lapset ovat käyneet meillä kerran (syömässä jouluna). Emme ole suunnittelemassa yhteen muuttoa ainakaan n. pariin vuoteen, mutta mielestäni kanssakäymistä on verrattain vähän eikä mitään sopeutumista uusperheajatukseenkaan ole ehtinyt tulla. Miehen lasten äiti on tuntenut avopuolisonsa vähemmän aikaa kuin me, ja he muuttivat saman tien yhteen ja se aiheutti heillä ns. hankaluuksia. Mm. sen takia emme ole kiirehtineet. Ei minulla kiire ole, mutta ihmettelen, kun yhteistä aikaa ei (enimmäkseen miehen puolelta) edes halutaan järjestää. Nytkin olisi hiihtolomaviikko, eikä tehdä mitään yhdessä. Reissua mietittiin talvella, mutta todettiin, ettei sellaista reissua saada aikaan, että kaikilla olisi kivaa.

Haluaisin mielipiteitä, onko tämä normaalia. Väistämättä vertaan muiden ihmisten tilanteisiin. Usein uusperheet on perustettu verrattain pian tai ainakin yövytään puolin ja toisin lähes koko ajan. Meillä menee niin, että minä yövyn yleensä heillä yhden viikonloppuyön silloin, kun miehellä on lapset ja omat lapseni ovat isällään. Joka toisen viikonlopun vietämme kahdestaan ja mies yöpyy meillä 1-2 yötä sellaisella viikolla, kun hänellä ei ole lapsia. Minusta se tuntuu aika ajoin melko vähältä; miestä ei tunnu haittaavan.

  • ylös 5
  • alas 1

Kommentit (18)

Vierailija

Tuo on paras mahdollinen tilanne. Ei se ole millään tavoin ala- ja yläkouluikäisten lasten etu, että heitä aletaan survoa yhteen toisten lasten kanssa. Nämä lapset eivät ole sisaruksia, eivät edes puoliksi, eikä heistä sellaisia tule. Itse tapaan isäni uuden vaimon poikaa kerran vuodessa, olemme päälle 20v. 

Lasten tulevien ongelmien määrä korreloi suoraan siihen, kuinka paljo väkisin väännätte heitä yhteen teidän juttunne vuoksi. 

  • ylös 21
  • alas 2
Vierailija

Miksi oikeasti toisilleen ventovieraiden lasten, joilla ei ole mitään yhteistä (paitsi te) ja ovat aivan eri ikävaiheessa, pitäisi viettää aikaa keskenään? Ovat vielä eri sukupuoliakin? Aivan turhaa ja stressaa vain lapsia. Kuinka moni meistä aikuisista lähtisi ehdoin tahdoin lomalle oman äitinsä, tämän uuden miehen ja miehen aikuisten (2kpl) lasten kanssa? 

  • ylös 16
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap..

Välillä ajattelenkin niin, että paras mahdollinen tilanne. Välillä - kuten nyt hiihtolomaviikolla - iskee perhekaipuu. Erosimme ex-mieheni kanssa osaksi siitä syystä, ettemme koskaan ollut oikein perhe, emme tehneet mitään yhdessä.

Vierailija

Ap.. kirjoitti:
Välillä ajattelenkin niin, että paras mahdollinen tilanne. Välillä - kuten nyt hiihtolomaviikolla - iskee perhekaipuu. Erosimme ex-mieheni kanssa osaksi siitä syystä, ettemme koskaan ollut oikein perhe, emme tehneet mitään yhdessä.

Sinä et voi saada enää ehjää, oikeaa perhettä. Hyväksy se, sillä se juna meni jo. Omat lapsesi ja miehen lapset ovat niin vanhoja, että heitä ei voi näihin idyllisiin perhefantasioihin enää pakottaa. Heille ette tule koskaan olemaan yhtenäinen perhe ja se on enemmän kuin ymmärrettävää.

  • ylös 13
  • alas 3
Ap..

Hyvä pointti tuo että lähtisinkö itse äitini, tämän uuden miehen ja hänen lastensa kanssa mökkireissuille. No, voisin ehkä kuitenkin jonkin pizzanteko- ja lautapeli-illan viettää.

Vierailija

Minulla on kyllä toisenlainen tilanne, kun miehellä ei ole lapsia lainkaan. Mies on meillä tuohon verrattuna todella paljon, kun järjestetään niin, että minä olen hänen luonaan silloin, kun minun lapset  ovat isällään. Hän on taas minun luonanin ne viikonloput, jolloin lapset ovat kotona.

Nytkin hiihtolomalla oltiin puoli viikkoa lasten kanssa miehen luona. Meillä nyt tähän suhteeseen ja pakettiin kuuluu nuo lapsetkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ap.. kirjoitti:
Välillä ajattelenkin niin, että paras mahdollinen tilanne. Välillä - kuten nyt hiihtolomaviikolla - iskee perhekaipuu. Erosimme ex-mieheni kanssa osaksi siitä syystä, ettemme koskaan ollut oikein perhe, emme tehneet mitään yhdessä.

Sinä et voi saada enää ehjää, oikeaa perhettä. Hyväksy se, sillä se juna meni jo. Omat lapsesi ja miehen lapset ovat niin vanhoja, että heitä ei voi näihin idyllisiin perhefantasioihin enää pakottaa. Heille ette tule koskaan olemaan yhtenäinen perhe ja se on enemmän kuin ymmärrettävää.

Ihan psykologitkin sanovat, että jos uusi kumppani tulee lasten elämään yli vaippaiän, ei suhteesta koskaan voi tulla vanhempi-lapsi-suhde, vaan sitä pitäisi aina viedä kaveruuden suuntaan enemmän ja jättää kasvatusvastuu oikeille vanhemmille. Sama se on sisarustenkin suhteen; eivät nämä lapset ole millään tavoin sisaruksia. Jos eroaisitte, niin näkisivätkö he koskaan enää toisiaan? Eivät, eikä varmaan kiinnostaisikaan.

Ehjää perhettä et voi saada, paljon hyvää kuitenkin. Hyväksy tilanne ja luo omanlainen suhde jokaiseen löyhässä yhteisössänne. Tulevaisuudessa voitte miehen kanssa hoitaa lapsenlapsia.

Vierailija

Tämä ei ehkä vastaa kysymykseesi, mutta itselleni oli itsestäänselvää, ettei lapseni joutuisi ikinä elämään uusperheessä. Ne parisuhteet mitä minulla oli yksinhuoltajana ollessani, olivat juuri sellaisia suhteita, joissa vain me aikuiset seurustelimme keskenämme ja lasten kanssa tapailimme vain silloin tällöin.

Vierailija

Mitä yhteistä noin eri-ikäisillä toisilleen vierailla lapsilla on? Jos kyseessä olisivat esim. serkukset, niin voisivat viettää yhdessä aikaa ikäerosta huolimatta, mutta nythän he ovat aivan vieraita toisilleen. Miksi pakottaa lapset viettämään aikaa yhdessä?

Ap...

Olivatko nämä kommentit todella uusperheellisiltä tai uusperhettä suunnittelevilta? Vai kenties itse uusperheessä eläneiltä?

Vierailija

Oman kokemukseni pohjalta sanon, että sellaisesta väen vängällä perheellistymisestä ja lasten pakottamisesta leikkimään perhettä ei tule mitään. Paras tilanne on, kun annatte kaikille tilaa. Silloin ihmiset kasvavat vuosien mittaan pitämään toisistaan ja aikuisena voi olla tosi hyvät välit, voidaan pyhiäkin viettää yhdessä. 

Vierailija

Ap... kirjoitti:
Olivatko nämä kommentit todella uusperheellisiltä tai uusperhettä suunnittelevilta? Vai kenties itse uusperheessä eläneiltä?

No minä ainakin olen asunut uusperheessä oman isäni ja hänen vaimonsa kanssa (+vaimon lasten). Olen nyt 29v.

Vierailija

Minulla ja miesystävälläni ovat lapset osittain eri aikaan. Miehellä viikko-viikko, minulla lapset enemmän. Useimmiten mies ja lapsi ovat meillä joka toinen vkl yhden yön. Joka toinen vkl ollaan kahdestaan jommassa kummassa kodissa. Silloin kun minulla on lapset ja miehellä ei, on hän meillä aika usein, mutta ei joka yö. Silloin kun minulla ei ole lapsia, mutta miehellä on, olen enimmäkseen hänen luonaan. Yhdessä olemme siis n. 3-5 iltaa viikossa. Lapset näkevät toisiaan keskimäärin kerran kahdessa viikossa.

Nyt olemme varanneet ensimmäiset "perhelomat" ensi kesälle. Olemme seurustelleet lähes puolitoista vuotta.

Eli eivät kaikki etene nopeasti. Minä en ole edes varma muutetaanko koskaan yhteen, ainakaan ennen kuin lapset ovat isoja. Haluaisin kyllä, mutta käytännön toteutus edellyttäisi koulun vaihtoja yms. Lapset alakoulussa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miesystävälläni ovat lapset osittain eri aikaan. Miehellä viikko-viikko, minulla lapset enemmän. Useimmiten mies ja lapsi ovat meillä joka toinen vkl yhden yön. Joka toinen vkl ollaan kahdestaan jommassa kummassa kodissa. Silloin kun minulla on lapset ja miehellä ei, on hän meillä aika usein, mutta ei joka yö. Silloin kun minulla ei ole lapsia, mutta miehellä on, olen enimmäkseen hänen luonaan. Yhdessä olemme siis n. 3-5 iltaa viikossa. Lapset näkevät toisiaan keskimäärin kerran kahdessa viikossa.

Nyt olemme varanneet ensimmäiset "perhelomat" ensi kesälle. Olemme seurustelleet lähes puolitoista vuotta.

Eli eivät kaikki etene nopeasti. Minä en ole edes varma muutetaanko koskaan yhteen, ainakaan ennen kuin lapset ovat isoja. Haluaisin kyllä, mutta käytännön toteutus edellyttäisi koulun vaihtoja yms. Lapset alakoulussa.

Lisään vielä, että lapsemme ovat samaa sukupuolta ja ystävystyneet kovasti.

Vierailija

En ikinä ole altistanut lapsiani tähän hommaan. Kun olivat pieniä, oli helppoa viettää ns lomaa yhdessä, mutta ei sen jälkeen. Mun lapset ovat erittäin lojaaleja vanhemmilleen, eli emme ole sitä viitsineen muuttaa väkisin.
Seurustelu toimii meillä niin paremin, ettei lapset ole koko ajan mukana, eli harvakseltaan.
Mutta jokainen tavallaan. Me tunnemme lapsemme, joten näin parempi.

Vierailija

Minä olen eronnu ja minulla on kouluikäisiä lapsia. Minä en halua mitään uusperhe kuviota,vaan haluan elää lasteni kanssa.

Tätä ei miehet joiden kanssa olen seurustellut ole tahtoneet ymmärtää,ja tästä syystä suhteeni eitkään ole kestäneet.

Mutta minä haluan näin. Ehkä sitten eri asia kun lapset ovat isoja..ehkä sitten otan miehen jonka kanssa asuisin..

Vierailija

Mä en ole suostunut edes tapaamaan näitä "sisaruksia". Miksi pitäisi, ei ne ole mulle mitään sukua eikä meillä ole mitään yhteistä. Tapaan vain isääni, en muita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ap.. kirjoitti:
Välillä ajattelenkin niin, että paras mahdollinen tilanne. Välillä - kuten nyt hiihtolomaviikolla - iskee perhekaipuu. Erosimme ex-mieheni kanssa osaksi siitä syystä, ettemme koskaan ollut oikein perhe, emme tehneet mitään yhdessä.

Sinä et voi saada enää ehjää, oikeaa perhettä. Hyväksy se, sillä se juna meni jo. Omat lapsesi ja miehen lapset ovat niin vanhoja, että heitä ei voi näihin idyllisiin perhefantasioihin enää pakottaa. Heille ette tule koskaan olemaan yhtenäinen perhe ja se on enemmän kuin ymmärrettävää.

Ompa ilkeää. Uusperhe ei voi olla ydinperhe, mutta kyllä siitä ehjän ja varsinkin OIKEAN perheen saa. Meillä vähän sama tilanne, mulla 2 pienempää, miehellä 2 isompaa. Olemme viettäneet tosi kivoja aikoja yhdessä, vaikka arki melkoista palapeliä onkin. Lomilla ja yhteisinä viikonloppuina teemme yhdessä ruokaa, järjestämme pieniä matkoja joissa tosiaan on huomioitu eri-ikäisten tarpeet. Eivät lapsemme sisaruksiksi toisiaan koe, mutta nauttivat silti yhdessä olemisesta ja tekemisestä. Uusperheen rakentumisessa tärkeää on juuri se, että löydetään yhteinen juttu, josta kaikki tykkäävät ja se on sen uusperheen yhteinen asia. Että ei mikään juna mennyt ole. Eikä lapsia voi mihinkään pakottaa, parhaiten toimii se, että heillä saa olla just ne tunteet kuin on- ja esim. se on selvää ettei kukaan odota mitään kiintymyksiä mihinkään suuntaan, vaan ollaan yhdessä ihan muuten vaan. Nuo miehen lapset eivät ensin olleet innostuneet minun pienemmistä, mutta kun ovat saaneet rauhassa pitää etäisyyttä, eikä heidän ole tarvinnut mistään luopua, ovat alkaneet tykätä lapsistani. Meidän aikuisten ja lasten väleillä kiintymystä on ollut havaittavissa jo pitkään. Mut siitä vaan ap rakentamaan oman näköistä arkea. Kyllä uusperheestä voi tulla hyvä, oikea perhe.  Ja silloin lapset saavat iloa myös hyvästä tunnelmasta ja aikuisten välisestä lämmöstä. Tätähän ei läheskään aina ole tarjolla "oikeassa" ydinperheessäkään. 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla