Säälittävä pomo

Löysin viime vuonna oikein kivan työpaikan, ala tuntuu omalta ja mielenkiintoiselta. Toimiston muut työntekijät (miehiä ja yksi nainen) ovat kerrassaan huippuja ja meillä on yhdessä todella hauskaa ja olemme loistava ja tehokas tiimi. Yhtä tekijää lukuunottamatta: pomoa. Kyseessä on 40-v. nainen, joka on kerrassaan raskas tapaus. Täysi ADHD, laiskottelee aina kun on vain mahdollisuus, keskittyy epäolennaisuuksiin ja jättää tärkeät hommat aina viime tippaan, jolloin hänelle tulee kiire ja sitten siitä kiireestä saavat kärsiä muutkin. Tai no, pääasiassa minä.

Legendaarinen lause ensimmäisellä työviikollani:
"Sun silmistä näkee ettet sä tajua."

Tapauksia on monia mutta eräs joka tosissaan pisti vereni kiehumaan oli kun hän syytti heti ensimmäisenä minua erään tärkeän paperin puuttumisesta. Hän sepitti kaikkien kuullen fiktiivisen tarinan siitä miten hän on antanut tämän paperin minulle ja minä olen sen nyt hukannut. Sanoin, että tällaista keskustelua ei ole koskaan tapahtunut etkä ole antanut minulle kyseistä paperia. Hän väitti kivenkovaan, että näin on ja paperi on minulla. Sanoin, että ei ole koska sinulla ei ole mitään syytä ylipäänsä ollut antaa minulle kyseistä paperia (ei kuulu toimenkuvaani, ne asiat hoitaa aina hän itse tai toinen henkilö). Pyysin häntä rauhoittumaan ja miettimään kenelle paperi on viimeksi oikeasti kuulunut mennä. Noh, sieltähän se paperi sitten löytyi ja anteeksipyyntöä en saanut mutta samapa tuo.
Pomollani on myös tapana käydä fyysisesti käsiksi minuun, tai no, läpsiä oikein kovaa ja kerran sain häneltä oikein kunnon lyöntejä käsivarteeni. Tämä oli sen jälkeen kun hän oli kuullut, että mieheni on jossain määrin varakas. Siispä paksulla kirjalla pari tomeraa lyöntiä käsivarteeni. Sanoin, että sattuu, lopeta, älä enää ikinä tee noin. Hän totesi myöhemmin, että "ai kauheeta, taidan kyllä olla agressiivinen ihminen".

Pomollani on myös pakkomielle siihen, että joku keittää hänelle aina kahvit valmiiksi toimistolla. Kerran oli jo pannu täynnä tuoretta kahvia mutta hänpä vaati että pitää keittää lisää. Siinä sitten katselimme kun hän dramaattisesti keittelee kahviansa ja helvetti on irti kun huomaa, että kahvi onkin loppumassa. Jälleen kerran minä saan syyt niskoilleni. Totesin, että oltuani lomalla on ollut hieman hankala pysyä perillä toimiston kahvitilanteesta koska en tosiaan ole ollut paikalla mutta teen listan puuttuvista/loppumassa olevista asioista nyt kun olen palannut. Miten kävi pomon kahvin? Noh, heitimme ne kaksi lähes täyttä pannua päivän päätteeksi viemäristä alas kun eihän toimistolla ollut porukkaa juomassa kahvia.

Teen myös paljon hänen töitään. Teen niitä samalla kun hän itse juttelee oman pomonsa kanssa puhelimessa tisseistä ja perseistä tai ravaa röökillä.

Työntekijät istuvat paskoilla työtuoleilla, joista lähtee pyörät irti, työkoneet ovat halvimmat mahdolliset, mutta ottaessani nämä aiheet puheeksi olen saanut vastaukseksi, että älä aina valita. Noh, eipä ole mukava kun asiakkaan alta pettää tuoli tai emme voi tehdä työtämme huonojen koneiden takia.

Kyseessä on suht tunnettu firma. Voi kunpa voisin tässä kertoa mistä firmasta ja kenestä on kyse. Sen kerron toukokuussa kun lähden itse firmasta pois. Uskon, että minulle löytyy parempi paikka. Eiköhän näistä huonoista pomoista ole kärsitty jo tarpeeksi. En tiedä miksi hän on valinnut minut silmätikukseen.