Harrastatteko te äidit, kukaan, liikuntaa "tosissaan"?

Av:lla ei mammat harrasta liikuntaa, kun se aika on lapsilta pois.

Kukaan vain ei ole vielä hoksannut, että sen ajan voisi käyttää liikkumiseen.

just oltiin koko perhe juoksemassa (lapset rattaissa), ja sen jälkeen jatkoin kotona joogalla, mies kylvetti lapsia sillä aikaa, ja kun olivat valmiit, tulivat pyörimään kanssani lattialle, silloin oli kyllä hieman vaikeampi minulla keskittyä, mutta kivaa oli kun ottaa sen sillä asenteella.

En treenaa varsinaisesti mitään tiettyä tavoitetta varten, vaan timmiä kroppaa ja hyvää kuntoa loppuelämäksi olen rakentamassa (nyt lapsiluku täynnä)

Ei se siitä pitäisi olla kiinni.

Oikeastaan kuntosali on ainut paikka, minne en vielä pienintä ota mukaan.

Rullaluistelua rattaiden kanssa, juoksua rattaiden kanssa, käsipainot + jumppaa kotona... Voi, mahdollisuuksia on!

ap

Yksi lapsi, jo kouluiässä. Harrastan kotijumppaa ja joogaa, joita varten ei tarvitse lähteä minnekään. Lisäksi lenkkeilyä, arkisin puoli tuntia ja viikonloppuisin tunti kerralla. Kulutan liikkumalla tällä hetkellä noin 500 ylimääräistä kaloria päivittäin. Olen juuri päässyt hyväkuntoisen rajan yli ja normaalipainoon eli minusta ja Matinsalosta ei kyllä voi puhua samassa lauseessa. Mutta tavoitteellista toimintaa tämä kyllä on: tavoitteena 10 METs.

Miten paljon "puuttuu" unelmakropasta? ap

ja kroppa on ihan hyvässä kunnossa, ei ylimääräistä missää jne :)



Kolme lasta

Enkä vertaa itseäni muihin.. ;)

Lopetin vertaamasta itseäni muihin ja alotin muokkaamaan itseäni parempaan. Kuntosalilla oli ikävä käydä alussa jenkkojen kanssa, mutta kohta ei ollutkaan se porukan pahiten puuskuttava!!

Liikun itseni vuoksi, lopetin vertailun ja koitan vaan rääkätä itseäni.



Aloitin liikkumisen lapsien jälkeen ja ihan hyvässä kunnossa. Tän hetken tavote pysyä raskaus suht. kunnossa ja palautua taas lenkille ja potkunyrkkeilyyn.



Haaveessa olis maratooni, mies luvannut maksaa sen. Raskaus hidastaa tavotetta, mutta toisaalta riittää että lenkkeilyn makuun pääsee taas synnytyksen jälkeen.



Lisää aikaa lapsille taas saa kun nipistää aikaa jostain muusta ja tehdään asioita yhdessä miehen kanssa. Siis mies myös siivoaa, tekee ruokaa jne. ja ehtii lapsien kanssa olemaan.

Joku ompelee, kolmas käy kielikursseilla. Ajan käyttö on kumma käsite..



Muutaman tunnin liikkuminen ei ole mikään este vaan tekosyy ettei tarttes liikkua. Itse nautin liikkumisen tuomasta raukeudesta ja virkeydestä. Sitä nukkuu paremmin ja jaksaa puuhata muuta kun välillä rääkkää sydämen ja keuhkot.



Siinä mielessä tosissani olen liikkumaan että siitä saa hyvät kiksit, pitää muotoja, saa omaa aikaa, terveys pysyy kunnossa.

Näen liikkumisen pienenä asiana, päivittäin pystyy liikkumaan pienien lapsien äitinäkin (ja lapsista saa hyvää seuraa sekä lisäpainoa)!

vähintään kolme kertaa viikossa. Helppo treenata, kun salilla on järjestetty lasten hoito. Kroppa hyvässä kunnossa.. Tosin nälkä kasvaa syödessä ja aina lötyy jotain parannetttavaa,

Nyt kahden lapsen kanssa varsinaisen liikunnan määrä on kolmisen kertaa viikossa. Käyn juoksemassa, salilla jumpissa ja itsekin vedän yhtä liikuntaryhmää.



En osaa elää ilman liikuntaa, kai jonkinlainen koukkuun jääminen tapahtui jo 20 v. sitten. :)

Mistä saisi hyviä kotijumppaohjeita, joilla voisi saada tuloksiakin aikaan...?



Mulla on 1½-vuotias napero, joka ei istu rattaissa 15 min pidempään ja joka tulee hyppimään päälle tai kiipeää/koskee kaikkeen kiellettyyn, jos yritän kotona jumpata. Mies reissutöissä, joten olen paljon lapsen kanssa kaksin. Liikuntavinkkejä otetaan vastaan...



(Pyöräilemme kyllä lähes päivittäin, mutta ei lapsi siinäkään hirveän kauaa viihdy ja toisaalta en itse varsinaisesti pidä pyöräilystä.)



Sori, kun meni aivan aiheen ohi...

toki edestakainen pyörämatka päivässä on 22km, ihan jokapäivä en kulje pyörällä, mutta noin 3-4 kertaa viikossa.



Lapsia on kaksi (3 ja 1v ) ja silloin kun olin vielä kotona, kävin aamuisin ennen miehen töihin menoa juoksemassa tunnin lenkin, ihanan piristävä päivän avaus. Kuuluin talvella maratoonariporukkaan, mutta totesin niin aktiivisen harjoittelun olevan tässä elämäntilanteessa mahdotonta.



Ihan normaalipainoinen olen, Tuuliin ei voi verrata, mutta en mikään löllykkäkään tunnusta olevani :)

Ennen lapsia toimiin jopa ohjaajana useisiin eri kuntolajeihin. Nyttemmin viisi pientä lasta ja totaalinen oman ajan puute on pakottanut lähestulkoon lopettamaan harrastusmielessäkin treenaamisen:( Ehkäpä joskus vielä, jos en sitä ennen repsahda ihan kokonaan.

Johan se on äidin/isän vika jos lapsi sotkee jollain kielletyllä (vaikka huulipunalla tai tussilla) tai rikkoo jotain. Itse olette jättäneet niin ettei tavarat ole turvassa.



Eli koti lapsiystävälliseksi.

Ota lapsi mukaan jumppaamaan tai painoksi kun teet liikkeitä (maalaisjärki käyttöön ettei satu).

Lapselle voi antaa muovailuvahaa tai kynät siksi aikaa kun jumppaat vieressä.

Lenkille voi lähteä säällä kun säällä. Rattaat, pyörään lapselle istuin tai vaunuosa?



Muutenkin jos lasta tarttee kieltää niin koita keksiä tapoja HOUKUTELLA lapsi parempaan puuhaan. Yleensä auttaa..



Ei reissaava mies ole este liikkumiselle.

Mutta tässä on loistava blogi niille, jotka harrastaa. Upeaa tekstiä, tyyli hieno ja naisella upeita suorituksia. Juossut mm. 100km kisoja useita ja 24 tunnin kisoja ja nyt 48 tunnin kisan.

Kannattais läskien av.mammojen ottaa vähän mallia.



http://maraton.vuodatus.net/

Mutta siis harrastan kyllä - olen kuntosalin jäsenenä ja yritän käydä joka viikko vähintään 3 kertaa spinningiä, pilatesta, vatsa-selkää jne. Aamutunnit on aivan loistavia eli klo 7-8 olevat - hyvä fiilis kun sen jälkeen käy suihkussa ja syö aamupalan ja sen jälkeen töihin. Me harrastetaan molemmat miehen kanssa ja näin ollen myös tuetaan toistemme harrastuksia. Eli mies hoitaa aamut tietysti mun jumppa-aamuina ja yrittää käydä itse lounaalla salilla joka toinen päivä. Näin kun tekee niin ei kulu turhaan aikaa illasta.

itse olen täällä kymmenisen minuuttia joka aamu, kun lapset nukkuvat. Johonkin tylsään kotivoimisteluun tämän voisi vaihtaa, mutta varsinaista liikuntaa tässä nyt ei pysty harrastamaan, kun pitää olla hiljaakin.

Viisi maratonia olen juossut ja täytyy kyllä sanoa, että olen siitä ylpeä!

Kunto on hyvä ja kroppakin paremmassa kunnossa kuin ennen tätä harrastutani.



Aloitin juoksuharjoitukset lähes nollasta, jaksoin ekalla lenkillä juosta 20min putkeen.. eli kaikille voin suositella, sitkeyttä täytyy vain olla, jotta viitsii lähteä lenkille tarpeeksi säännöllisesti.

Käyn aamusta 1,5 tunnin juoksulenkin ja viisi kertaa viikossa kuntosalilla lihasharjoittelussa. Kroppa on kiinteässä kunnossa, ja lihakset ovat "näkyvillä".



Lapsia on kolme.

En ole tottunut kuntosalilla käymään, enkä siis osaa niitä laitteita käyttää ja olen rapakunnossa muutenkin. Mutta jatkuvan selkäkivun takia minun pitäisi voimistaa lihaksia. Kotona en jaksa jumpata. Kävelylenkillä käyn, mutta se ei riitä. Syksyllä aloitan raskaan hoitotyön ja kropan pitäisi kestää. Neuvoja?