Lue keskustelun säännöt.
Sairastin 15 vuotta syömishäiriötä. Nyt kun yritän syödä terveellisesti ja säännöllisesti, se onkin hirveä ongelma aina kaikille.
08.03.2017 |
Minulla on epäsäännöllinen elämä. Työpäivät ovat epäsäännöllisiä ja matkustelen todella paljon sekä Suomessa että ulkomailla. Ei ole olemassa "tavallista" työpäivää, joten syöminen oli pitkään sitä, että söin mitä sattuu ja milloin sattuu. Ahmin 15 vuotta, sairastin siis BED-syömishäiriötä (Binge Eating Disorder). Saatoin olla päivän kokonaan syömättä, mutta hotelliin ostin kassillisen herkkuja, jotka söin yhdeltä istumalta. Välillä pystyin syömään ihan ok, mutta stressitilanteissa aloin aina ahmia holtittomasti.
Kävin kaksi vuotta terapiassa tämän asian takia ja nyt pystyn jotenkin sanomaan, että olen parantunut. Ahmimista tulee eteen enää ehkä noin 3-6kk välein yksittäin, mutta pystyn lopettamaan sen yhteen kertaan. Minut pitää järjissäni säännöllinen syöminen. Viisi ateriaa päivässä ja etukäteen suunnitteleminen. Herkkuja tasan kerran viikossa ja silloinkin vain yksi pulla/munkki tms. Jos syön kaksi, luisun helposti taas itseinhoon ja se johtaa siihen, että illalla vedän kaksin käsin herkkuja suoraan kaupan muovikassista.
Törmään jatkuvasti siihen, että minulle tuputetaan ruokaa. Ystävät, sukulaiset, kaikki. En halua syödä mitään ylimääräistä aterioiden välillä, vaan pidän tiukasti kiinni ateriarytmistäni. Moni ei ymmärrä, miten yksi keksi, pieni croissant tai tuore sämpylä ei vain sovi minulle. Esimerkiksi viime sunnuntaina kävin ystävälläni puolenpäivän aikaan. Olin syönyt sitä ennen aamupalan ja tapaaminen oli lyhyt, olin siis ajatellut syödä luonaan kotona. Kaveri tuputtu ja tyrkytti leipää ja puolukkapiirakkaa. "Syö nyt jotain, maista, ei tartte syödä kotona sitten..". En haluaisi oikeasti jakaa pitkää syömishäiriötaustaani jokaisella tyrkyttämiskerralla, ei se muille kuulu. Inhottaa vain se, ettei 'Kiitos ei' riitä, vaan tuputetaan väkisin.
Kommentit (33)
Et ole reilu, kun vaadit tuollaista ymmärtämistä. Varsinkin, kun et halua ongelmastasi kertoa. Tiedät aivan hyvin, että kohteliaaseen käytökseen kuuluu tarjota vieraalle ruokaa. Kaikissa maissa ja kulttuureissa. Totta kai olisi mukava purkaa ikäviä tunteita muihin, mutta he eivät ansaitse sitä. Ongelmasi ei ole heidän syynsä. Jotenkin sinun pitäisi nyt miettiä ratkaisu tähän ongelmaan. Muiden syyttely ei ole se oikea keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen tyrkyttäminen on epäkohteliasta vaikka tyrkytyksen kohteella ei olisikaan syömishäiriötä. Ne tyrkytettävät ruuat kun usein on jotain epäterveellistä kuten kakkuja, suklaata tms. Tyrkyttäjillä itsellään on varmaan jotain mielenterveysongelmia kun saavat kicksejä siitä että onnistuvat pakottamaan jonkun syömään sellaista mitä hän ei halua syödä.
Varmaan sitten 99 %:lla maailman ihmisistä on mielenterveysongelma koska tuo vieraan kestitseminen on osana kaikkia kulttuureja.
Niin... suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vielä kursailukin, eli monet kieltäytyvät ensin ja ottavat vasta toisella tarjoamisella jne. Itse olen sitä mieltä, että kaikista herkuista kieltäytyminen ei voi olla normaalia syömistä, ja nimenomaan normaaliuteen tulisi jokaisen sh-taustaisen pyrkiä tavalla tai toisella. Mutta vaikeaa sen on. "Tyrkyttäjien" syy ei ole toisen vaikea suhde ruokaan.
t. 6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen "entinen" bulimikko, siihen liittyi myös syömättömyyttä päivällä. Iltaisin sitten ahmin ja oksensin. Ja se ahdistuneisuus helpotti aina hetkeksi sillä.
No , ahdistuneisuutta on vieläkin, vaikka bulimia-ajoistani on vuosia.
Suhteeni ruokaan on hyvin mustavalkoinen ja on/off.
Joko syön superterveellisesti, jolloin olo on hyvä, energiaa riittä yms. Mutta jos erehdyn syömään esim. Perjantain kunniaksi munkin /suklaata , homma lähtee ihan lapasesta ja siitä voi alkaa sellainen viikon sokerikuuri masennuksen ja ahdistuneisuuden kera.
Jokainen päivä määräytyy sen mukaan ,pystynkö olla syömättä roskaa ,eli edistynkö painon laskemisessa. Joka aamu kun herään ,haluaisin olla laiha. Kaikki haaveeni ,unelmani ja tavoitteeni alkavat lauseella "sitten kun olen laihtunut." Minulla on lapsia ja raskaudet ovat muuttaneet kehoani. On stressiä ja univelkaa.
Parisuhteeni on kriisissä ,koska vihaan itseäni , pääasiasssa vartaloni takia ,ja seksi on myös hankalaa sen takia.
Vaikka näkyvä syömishäiriöni on väistynyt ,olen pääni sisällä edelleen syömishäiriöinen. Painan tällä hetkellä 79 kg , ja siitä pitäisi pudottaa se 20kg ,että voisin olla onnellinen. Sairasta ajatteluahan tämä on , varmaan.
Mutta elämäni ei varmaan koskaan ala ,kun on "sitten kun" tilassa koko ajan.Mitä ihmettä!? Tämähän olen tasan minä! Sanasta sanaan, painokin tänään tasan 79kg. Minullakin lapsia ja parisuhdeongelmia vartaloni takia. Minulla ei tosin ole bulimiaa, vaan juuri tuo ap:n BED. En oksenna, vaan paastoan. Nytkin viikonloppu meni ahmiessa, joten olen kolmatta päivää pelkillä Nutrilett-pusseilla..
Olen todennut ,että kaikkein parhaiten toimii se, että pakottaa itsensä syömään kolmen -neljän tunnin välein jotain kasviksia ,proteiinia ja hyvänlaatuista öljyä , ja ottaa sitten pari palaa 70% Suklaata . Paleo -tyyppinen syöminen ei ruoki sokerihimoja.
Lisäksi laadukkaat ravintolisät ja vahvat maitohappobakt. Ovat oiva apu mielenkin tasoittamiseen. Itsensä pitää vaan muutama päivä pakottaa siihen säännöllisyyteen ,niin sitten se alkaa sujua jo itsestään kun olo kohenee.
Itse olen myös jonkin sortin syömishäiriöinen, mutta mielestäni on epäkohteliasta kieltäytyä pöydän antimista.
Mieluummin ennakoin tulevia juhlia syömällä kotona vähemmän sinä päivänä.
Älä piittaa mitä muut sanoo. Siis vehkeen huono neuvo syömishäiriöiselle.
Mullekin on huomautettu, että syön joko liikaa tai liian vähän.
Erään kerran ostin kasviksia ja kalaa kaupasta, koska tykkään niistä.
Se oli virhe. Olis kuulemma pitäny ostaa makaronilaatikkon ainekset, koska ne on halpoja.
Yritän kai tässä kömpelösti ilmaista, että oma oivallus parempi, ku mitkään muitten mielipiteet tai neuvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös jonkinlainen syömishäiriö siten että jos otan sen ensimmäisen herkun niin sitten lähtee helposti käsistä. Varsinaista muuta ei ollut mutta tavallisenkin ruuan liika ahmiminen on ollut nuoresta saakka. Nuorena olin normaalipainoinen, nyt olen ylipainoinen mutta en tiedosta sitä tarpeeksi ja en ole pystynyt laihduttamaan vaikka se olisi ensiarvoisen tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen tyrkyttäminen on epäkohteliasta vaikka tyrkytyksen kohteella ei olisikaan syömishäiriötä. Ne tyrkytettävät ruuat kun usein on jotain epäterveellistä kuten kakkuja, suklaata tms. Tyrkyttäjillä itsellään on varmaan jotain mielenterveysongelmia kun saavat kicksejä siitä että onnistuvat pakottamaan jonkun syömään sellaista mitä hän ei halua syödä.
Varmaan sitten 99 %:lla maailman ihmisistä on mielenterveysongelma koska tuo vieraan kestitseminen on osana kaikkia kulttuureja.
Niin... suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vielä kursailukin, eli monet kieltäytyvät ensin ja ottavat vasta toisella tarjoamisella jne. Itse olen sitä mieltä, että kaikista herkuista kieltäytyminen ei voi olla normaalia syömistä, ja nimenomaan normaaliuteen tulisi jokaisen sh-taustaisen pyrkiä tavalla tai toisella. Mutta vaikeaa sen on. "Tyrkyttäjien" syy ei ole toisen vaikea suhde ruokaan.
t. 6
Ei se kursailu nyt ihan kaikilla suomalaisilla ole tapana. Mielestäni ei ole kohteliasta tyrkyttää jos toinen sanoo "ei kiitos". Ei sellainen tyrkyttäminenkään ole normaalia. Eikä mielestäni tarvitse alkaa selitellä syömishäiriöstään/allergioistaan/sairaudestaan tai siitä ettei vain tee mieli pullaa. Ja jos on yksin menossa kylään niin ainahan voi kertoa etukäteen kylään menessään, ettei minua varten tarvitse laittaa mitään, niin toisten ei tarvitse nähdä turhaan vaivaa.
Eikä aloittaja edes kieltäydy herkuista kokonaan, hänellähän oli herkkupäiväkin.
(en ole tuo aiempi kirjoittaja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäänpä tähän vielä oman ongelmani: ylisuuri suku ja jatkuvat juhlat. Joka viikko jonkun kummipojan synttärit, mummon nimipäivät, serkun valmistujaiset, tädin 50v-juhlat.. Usein juhlissa on tarjolla tasan voita, sokeria ja vehnäjauhoja. Minä yritän laihduttaa ja joudun joka kerta vääntämään siitä, pilaako se yksi kakku nyt mitään. No pilaa, kun niitä kakkuja pitäisi syödä jatkuvasti! Joka ikinen viikonloppu pitäisi maistaa niitä herkkuja, jotka on vaivalla tehty - jokaista sorttia.
Tuohonkin auttaisi että se ruoka ei olisi enää kaiken keskipisteenä vaan olisi muutakin tekemistä kuin syöminen ja juominen. Sellaista se taitaa olla monessa suomalaisperheessä. Tunteita padotaan ja piilotetaan. Sen sijaan että osoitettaisiin tunteita sanoin, elein ja teoin, ne kätketään. Tunteita käsitellään sitten juomalla tai syömällä. Jotenkin niin sairasta.
Ymmärrän entisenä syömishäiriöisenä hyvin, miksei AP halua kuuluttaa taustastaan kaikille. Lähipiirin hyvääkin tarkoittavat reaktiot tuntuvat joskus todella ikäviltä.
"Et kai taas yritä laihtua luurangoksi??"
Kun en santsannut kakkua.
"Liikuntahan on sinulle jo pakkomielle!"
Koska käyn kerran viikossa lenkillä.
Haluaisin vain elää elämääni ilman syömishäiriöisen leimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan tottua normaaliin elämään. Kaikille meille tuputetaan ja vähätellä sitä yhtä pientä croisanttia, pitää vaan opetella pitämään puolensa ja pysymään tiukkana.
Hienoa että olet saanut ongelmasi kuriin! Sisäistä vielä se tosiasia, että maailma ei pyöri syömishäiriösi ympärillä, ihmiset eivät siis tee asioita sinua vahingoittaakseen vaan noudattavat täysin normaalia sosiaalista kaavaansa pitäen sinua normaalina ihmisenä. Toki jos haluat erityishuomiota tässä asiassa, niin sinun täytyy kertoa rehellisesti ongelmastasi, kaikki eivät välttämättä silti sitä sisäistä ja ymmärrä, mutta ainakin olet yrittänyt.
Tuota olenkin miettinyt paljon, ettei maailma pyöri syömishäiriöni ympärillä. En haluaisi tehdä siitä mitään ongelmaa tai juttua, mutta väkisinkin siitä sellainen tulisi, jos asiasta kertoisin. Haluaisin, että se 'Ei kiitos, olen just syönyt/olen just menossa syömään' riittäisi ilman ihme perusteluja. Jos kertoisin, etten syö syömishäiriöni takia, niin pelkään kaikkien tulevien tapaamisten olevan tunnelmaltaan erilaisia sen syömisen takia. Ettei joko ikinä tarjottaisi yhtään mitään tai ei voitaisi ikinä syödä yhdessä tai muut tarkkailisivat jatkuvasti, mitä syön tai en syö.
ap
Kuten olet huomannut, pelkkä ei kiitos ei riitä. Syynä on se, että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu myös kursailla, eli nimenomaan se että sanotaan että "ei minua varten tarvitse mitään laittaa", mutta kuitenkin sitten tapoihin kuuluu jotakin tarjota. Itse en aina syötävää tarjoa, mutta kyllähän se usein tuntuu siltä, että niin kuuluisi tehdä.
Vauva-palstalla asiasta kirjoittaminen ei varmasti muuta esim. ystäväsi käyttäytymistä, sinulle jää kaksi vaihtoehtoa: Joko kerrot ongelmastasi jotta ystäväsi muuttaisi käytöstään tai sitten jättät kertomatta ja sopeudut tilanteeseen ja kestät sen, että sinulle tuputetaan.
Muista kuitenkin se, että kukaan ei voi pakottaa sinua syömään, eli kieltäytymiseen sinulla on oikeus. Olen itsekkin kieltäytynyt ja jos joku sinnikkäästi tuputtaa, niin olen sanonut rehellisen totuuden kuten esim. "Minulla ei oikeasti tee mieli tuota" tai "en tykkää tuosta tarjottavasta" jne. Siihen loppuu viimeistään, mielelläni en suoraan sano, koska se on oikeasti epäkohteliasta, mutta jos tuputtaja siihen pakottaa niin minkäs mahtaa.
Sinä et voi saada kaikkea. Nyt haluaisit olla kertomatta, mutta haluaisit tuputuksen loppuvan koska sinulla on syömishäiriö. Molempia et nyt vain voi saada, olet pattitilanteessa haluneisi, jostakin päästä sinun pitää nyt joustaa, itse voit miettiä kumpi vaihtoehto on paremi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ongelmia ruuan vaan alkoholin kanssa. Raitistuin viisi vuotta sitten eikä vieläkään suku tiedä alkoholismistani, oli niin hyvin piilossa. Enkä kerro, on oma juttu jota en halua selittää. Käytän muita terveyssyitä "tekosyynä", mulla on korkea verenpaine, tein sen vuoksi elämäntaparemontin. Kukaan ei loppujen lopuksi kysele enempää vaan hyväksyy vesilasini tai alkoholittoman vaihtoehdon. Meniskö joku vastaava: jätä se itselle arka juttu kertomatta, sano kärsiväsi mahaongelmista minkä vuoksi syöt varovasti ja tiukkoja aikoja noudattaen. Hirmu monilla kaltaisillasi kiireisillä ja paljon liikkuvilla on noita ongelmia, ei ihmetellä vaan annetaan noudattaa omaa dieettiä. Pidä vaan oma pääsi, sinun keho, sinun terveys, tsemppiä!
Varmaan sitten 99 %:lla maailman ihmisistä on mielenterveysongelma koska tuo vieraan kestitseminen on osana kaikkia kulttuureja.