Mulla on elinaikaa 1-3 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Mulla kanssa syövän uusimisepäily, tiedän torstaina. Voi olla että kuolen sitten puolen vuoden sisään, voi tietenkin olla että pelastun vielä, mutta immuniteetti on niin heikko jo valmiiksi että epäilen. Jos ennuste on hyvin huono, jätän hoidot väliin ja retkeilen luonnossa synnyinpaikkakunnallani lapsen kanssa ja ehkä käymme ruotsissa. Ehkä yritän tehdä jonkun hyvän kappaleen jos ehdin. On omituinen tunne, jos minkään "kehittävän" tekeminen ei enää kannata. Esim. opiskelu, tulevaisuuden suunnittelu, uuden instrumentin opettelu.

Enpä tierä mitä sanoa.

Be the force with you.

Me ollaan unohdettu.

Ap on siis hyvin toimeentuleva, vähintään lievästi katkeroitunut, yhteiskunnalleko?

Mä annan ohjeeksi, että ala elämään ja tekemään asioita, mitkä tuntuvat sinusta tärkeiltä ja kiinnostavat itseäsi. Mistä sinulle tulee hyvä olla.

Kaikki kostamiset ja katkeruudessa vellominen on paras unohtaa tykkänään!

Totta on, että pyytetön muiden auttaminen lisää onnellisuutta, mutta vain silloin, kun se on vilpitöntä ja itse oikeasti kokee haluavansa tehdä niin.

Minäkään en perusta "systeemistä", joka hyllytti minut jo nuorena eläkkeelle. Sen jälkeen olen elänyt itsenäistä, omannäköistäni elämää: teen sitä, mikä minua milloinkin motivoi. Tärkeää on löytää ilon lähteitä. Minä pyrin siis vähentämään kärsimystä ja lisäämään iloa, sekä itseni että muiden.

Olen henkisesti yhteiskunnan ulkopuolella, systeemi ei minua liikuta puoleen eikä toiseen. Niin kauan kuin eläke ilmestyy tilille kerran kuussa.

Elinvuosieni määrä on mikä on, kuolemaa en murehdi.

Jaa'a, jos olisi varma kuolemantuomio niin varmaankin ottaisin lainaa heti niin paljon kuin saisin, vielä parempi jos olisi alla hyväpalkkainen vakityö niin lainaahan saisi kivasti ennen kuin tieto tulevasta kuolemasta valuu pankkiin asti. Sitten ei muuta kuin töistä pois, liiton rahalle tai sairauspäivärahalle ja lainat lyhennysvapaalle. Ihan lopunaikana voisi vetää kaikki luottokortit ja pikavipit tappiin. Hoito pitäisi saada sovittua niin, että avustava lääkitys on kunnossa eli kipulääkkeet jne.. Sitten yrittäisin saada elämästä irti sen mitä voi saada.

22 jatkaa:

Anna sen "systeemin" olla!

Keskity itseesi ja muihin ihmisyksilöihin. Joko perheenjäseniin tai kohtalotovereihin tai kehen tahansa, joka tiellesi osuu.

Niin kauan kuin sinulla on voimia, pyri tekemään asioita, jotka antavat elämällesi mielekkyyden. Kun vielä jaksaa, on tärkeä tuntea olevansa tarpeellinen ja jollain tapaa hyödyksi.

Muina aikoina on hyvä tutustua itseensä ja oppia rakastamaan paljasta itseään, niin että yksinään(kin) on hyvä olla, mitään tekemättä. Armahda itseäsi niin kuin muitakin.

Lopulta tämä kohtaa jokaista, ellei äkkikuolema yllätä.

Ole rakkaittesi kanssa. Tee mitä haluat. Lähde sinne minne haluat. Vältä negatiivisia ihmisiä. Kuuntele intuitiotasi. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Ap on siis hyvin toimeentuleva, vähintään lievästi katkeroitunut, yhteiskunnalleko?

Mä annan ohjeeksi, että ala elämään ja tekemään asioita, mitkä tuntuvat sinusta tärkeiltä ja kiinnostavat itseäsi. Mistä sinulle tulee hyvä olla.

Kaikki kostamiset ja katkeruudessa vellominen on paras unohtaa tykkänään!

Totta on, että pyytetön muiden auttaminen lisää onnellisuutta, mutta vain silloin, kun se on vilpitöntä ja itse oikeasti kokee haluavansa tehdä niin.

Minäkään en perusta "systeemistä", joka hyllytti minut jo nuorena eläkkeelle. Sen jälkeen olen elänyt itsenäistä, omannäköistäni elämää: teen sitä, mikä minua milloinkin motivoi. Tärkeää on löytää ilon lähteitä. Minä pyrin siis vähentämään kärsimystä ja lisäämään iloa, sekä itseni että muiden.

Olen henkisesti yhteiskunnan ulkopuolella, systeemi ei minua liikuta puoleen eikä toiseen. Niin kauan kuin eläke ilmestyy tilille kerran kuussa.

Elinvuosieni määrä on mikä on, kuolemaa en murehdi.

Joo,  jotenkin tuntuu ikävältä että tarvii lopun elämää ruveta tappelee yhteiskunnan kanssa,

Ei oikein osaa haitattaa pitkää p'skaa koko yhteikunnalle. 

Olisin toivonu parempa suhtautumista. Vaikka mitään en tarvii.

Niin olisin itsekin suhtautunau paremmin. Niin metsä vastaa kuin kuin sinne huutaa.

Siksi haist*tan vitkän veen. Ei oo suomaalla mitään mitään toivoa.

AP