25v nainen ei ikinä seurustellut, omituista?

Minä en ollut 25 vuotiaana vielä edes tavannut ensimmäistä seurustelukumppaniani. En myöskään olllut harrastanut seksiä kenenkään kanssa, millään tasolla.

Ihastuin 27 vuotiaana mieheen, joka oli, ja on edelleen, saman ikäinen kuin minäkin, ja yhtä kokematon (nykyisin yhtä kokenut) kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin oon hyvää vauhtia saavuttamassa tuon "etapin". En uskalla seurustella, vaikka haluaisin ja olen huomannut, että on pari kiinnostunuttakin. En osaisi seurustella, joten en halua kenenkään tuhlaavan aikaansa minuun. N19

Sinänsä hyvä juttu, että ajattelet noin. Se kertoo, ettet halua tuhlata toisen aikaa ja että haluat kunioittaa toista. Toisaalta saatat olla liiankin varovainen, koska kuvittelet muilla olevan jotain sellaista, mitä heillä ei ole. Kenelläkään ei ole jotain maagista kykyä sitoutua yhteen ihmiseen loppu iäkseen. Se vaatii ennen kaikkea paljon motivaatiota. Siihen ryhtyy, kun sopiva tulee kohdalle, ja kokee sen olevan kaiken vaivan arvoista. Jotkut eivät näin koe koskaan eivätkä pariudu. Minäkään en olisi pariutunut, jos en olisi tavannut miestäni, jonka kanssa koin haluavani tehdä parhaani. Joka päivä. Ja hän minun. Tietenkään kumpikaan ei onnistu olemaan täydellinen puoliso. Mutta se halu on tärkein. Vetää yhtä köyttä. Olla samassa veneessä. Kulkea samaan suuntaan. Ja mitä muita näitä kliseitä nyt on.

Jotkut pariutuvat, vaikka eivät halua edes yrittää parisuhdetta tai vaikka eivät rakasta, mutta en aivan ymmärrä heitä. Siinä heittää hukkaan paitsi toisen, myös oman elämänsä. On huomattavasti helpompaa olla sinkku kuin huonossa suhteessa. Jos jotain opettaisin nuorelle naiselle elämästä niin tämän.

Ehkä ujo ja estynyt?

Ei tuossa mitään kummallista ole. Itse olen 40-vuotias nainen, ja kokeilin 16-vuotiaana "seurustelua" viikon verran. Oli sen verran tylsää puuhaa, että jätin homman (ja kyseisen pojan) sikseen. Olen harrastanut irtosuhteita silloin tällöin, kun on tehnyt mieli munaa, mutta seurustelu, parisuhde tai muu sellainen ei ole ikinä kiinnostanut. Elän omaa elämääni, johon ei kuulu vakituisesti muita miehiä (tai naisia) kuin ystäviä, tuttavia, työtovereita ja sukulaisia.

Veikkaan, että kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kuluttua tämä on vielä yleisempää kuin nykyään, eikä ydinperhettä enää pidetä minään kiveen hakattuna normina.

Loistava vaimoehdokas.  Kuka sitä kaikkien naimaa naista haluaisikaan.

hyvävaimoehdokas kirjoitti:

Loistava vaimoehdokas.  Kuka sitä kaikkien naimaa naista haluaisikaan.

Jos on vielä 30-vuotiaana sinkku, niin pitävätkö miehet loistavana vaimoehdokkaana? Ei taida kumppanien määrät vaikuttaa suuntaan eikä toiseen.

hyvävaimoehdokas kirjoitti:

Loistava vaimoehdokas.  Kuka sitä kaikkien naimaa naista haluaisikaan.

Niinkö?

1. 25v nainen ei ole ikinä seurustellut, mutta on kyllä harrastanut seksiä. Ei ole vakiintunut kenenkään kanssa. Tällainen nainen luultavasti ei olisi sinusta loistava vaimoehdokas vaan täysin päin vastoin -huonoin mahdollinen.

2. 25v nainen ei ole ikinä seurustellut eikä ole harrastanut seksiä.  Tällainen nainen ei luultavasti pidä seksiä kovin tärkeänä asiana elämässään. Parisuhteessa hän ei luultavasti haluaisi yhtä paljon kuin sinä, joten valittaisit, että hän on pihtari. Neitsyt, joka jotenkin puhkeaa kyltymättömän himon kukkaan juuri suhteessa sinun kanssasi on luultavasti taruolento.

Vierailija kirjoitti:

Minä. En ollut seurustellut 25-vuotiaana. Ei kukaan oudoksi haukkunut (kai, ellei selän takana). Sen sijaan minua pidettiin fiksuja, kauniina ja ihmisenä, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Nyt olenkin ollut naimisissa jo 12 vuotta. Vähän olen introvertti itsekin. Tykkään kyllä tavata ihmisiä, mutta viihdyn yksinkin.

Täällä toinen vastaava ilmoittautuu, ja pistän vielä "paremmaksi": tapasin mieheni vasta 28-vuotiaana, eikä sitä ennen vastaan tullut ketään, jonka kanssa kemiat olisi kohdanneet yhtä hyvin. Nyt olemme olleet yhdessä jo melkein 10 vuotta, naimisissa ja lapsiakin on, eli en pidä aloituksen henkilöä millään lailla omituisena tai poikkeavan

Enpä ole minäkään koskaan seurustellut ja ikää on kohta 21v.

Välillä tuntuu siltä, että on jotenkin poikkeava kun ei ole koskaan seurustellut, mutta en osaa tai osaisi seurustella jos tilaisuus tulisi.

En pysty päästämään ketään lähelleni enkä halua satuttaa itseäni. Eli ts. itselläni on ongelmia jotka pitää työstää ensin ennen kuin voisin harkita seurustelua.