Kadun lasten tekoa.
Rakastan lapsiani, mutten meinaa jaksaa pikkulapsi aikaa ja olen alkanut epäilemään, pystynkö kasvattamaan lapsistani terveitä tasapainoisia aikuisia. Tuntuu, että vihaan useimmiten tuota uhmaavaa 6 vuotiasta. Hän huutaa koko ajan. Tappelee 3-vuotiaan pikku-veljen kanssa. Saa raivareita, joissa jopa lyö minua, isäänsä ja veljeään. Uhma on jatkunut jo 2 vuotta, loppuuko se koskaan? 3-vuotias ei useimmiten nuku vieläkään öitään, vaan herää yöllä 4 än aikaan ja joudun nukuttelemaan häntä tunnin tai kaksi ja sitten en usein itse enää kerkeä nukkumaan. Isä osoittautui lasten saannin jälkeen välinpitämättömäksi kusipääksi, jolle ei voi mistään puhua, ilman että saa raivokohtauksen. Tuntuu että vihaan elämääni. Sosiaaliset verkostot on heikot ja en tässä tilassa pysty luomaan uusia. Lasten tulevaisuus ahdistaa ja koko tilanne on hirveä. Voiko tämä vielä helpottaa tästä vai vaikeutuuko vielä lasten kasvaessa?
Kommentit (2)
Aijaa, luulin otsikon perusteella, että olisi selostus kadun lasten tekemisestä. Olikin vaan jonkun epävarman äitylin kitinä.
Pyydä apua perheneuvolasta. Huono suhde syö voimia yllättävän paljon, vaikkei väkivaltaa olisikaan joten eroa miehestä. Laita lapset päiväkotiin niin jaksat paremmin.