Lue keskustelun säännöt.
Kollegani ei luota osaamiseeni
Nuorisoa
06.03.2017 |
Olen 25-vuotias nuori nainen ja aloitin 3 kuukautta sitten haaveideni työpaikassa. Sain palkan ja tittelin korotuksen, vaikka olen aiemmin tehnyt tätä työtä lähinnä lyhyinä pätkinä. Ylin esimieheni tuntee minut ja hän halusi minut tekemään tätä työtä, ja olen siitä todella iloinen. Työ on vaativaa ja kiireistä, mutta olen viihtynyt.
Paitsi että.
Kollegani, jolla on triplasti pidempi työura takanaan kuin minulla ja joka tekee samalla nimikkeellä saman tason hommaa kuin minä, osoittaa jatkuvasti hienovaraisesti, ettei hän oikein luota osaamiseeni. Työn alussa luettelin mitä kaikkea olen tehnyt ja hän sanoi yllättyneenä: "Aijaa no hyvä, mä kun luulin ettet sä oo tehnyt näistä mitään..."
Hän myös olettaa, että en osaa pitää aikatauluja, joten hän huomauttelee minulle jatkuvasti, että muista tämä ja tämä ja tämä ja tämä... joskus laittaa meiliäkin perään. Ja kyseessä siis on minun vastuualueeni, jota hän ei hoida. Tämä stressaa, sillä olen äärimmäisen aikatauluorientoitunut ihminen, joka ottaa muutenkin paineita deadlineista. En ole täydellinen työntekijä missään nimessä, mutta jos jossain minuun voi luottaa, niin siinä, että hoidan asiat ajallaan. Kollegani ei kuitenkaan tiedä tätä, sillä hän ei tunne minua entuudestaan.
Ylin esimieheni taas luottaa osaamiseeni ja osoittaa sen kaikin tavoin, mutta hän ei ole kiinni käytännön työssä. Olen jatkuvasti stressaantunut muutenkin, sillä olen luonnostaan epävarma itsestäni ja kollegan epäily saa minutkin epäilemään yhä vahvemmin. Varsinkin, koska olen näin nuori. Päässäni pyörii irtisanoutumisen mahdollisuus. En tarvitse jatkuvia taputuksia olkapäälle mutta tahdon tuntea olevani tasavertainen, yhtä pätevä.
Kollegan huomauttelu on hyvin hienovaraista, joten en voi myöskään sormella osoittaa, että hän lyttäisi tai tekisi mitään väärin. Fakta on kuitenkin, että minua ahdistaa. Mitä oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (13)
Pakko vielä ottaa tämä puheeksi, tuntuu pahalta. Eilen tämä kollegani totesi, että kun hänen luottohenkilönsä (minun edeltäjäni) kun lähti, niin häntä ahdisti, kun hän teki työtä (siis epäsuorasti sanottuna minun työni) niin itsenäisesti tosta noin vain... siis tuohan on kampittamista ja epäluottamuslause, ja töykeää käytöstä!
En tiedä kenelle tästä pitäisi puhua, koska en kuitenkaan halua huonontaa työilmapiiriä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy esimieheltäsi onko kollegasi esimiehesi jolle olet raportointivelvollinen projektin edistymisestä.
Muuten ottaen varmaan menee vuosia ennen kuin pääset "samalle tasolle" hänen kanssaan, jos ikinä. Viimeksi tänään kuuntelin itse sellaisen vuosikymmeniä paikassa olleen kollegan vittuilua siitä kuinka olin tehnyt asian jotenkin väärin vaikka lopputulema oli sama kuin hänenkin tavallaan. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Kysy esimieheltäsi onko kollegasi esimiehesi jolle olet raportointivelvollinen projektin edistymisestä.
Muuten ottaen varmaan menee vuosia ennen kuin pääset "samalle tasolle" hänen kanssaan, jos ikinä. Viimeksi tänään kuuntelin itse sellaisen vuosikymmeniä paikassa olleen kollegan vittuilua siitä kuinka olin tehnyt asian jotenkin väärin vaikka lopputulema oli sama kuin hänenkin tavallaan. Huoh.
En ole kuulemma raportointivelvollinen, silti jatkuu sama meininki... huoh. Täytyy yrittää vain olla huoletta, hoitaa tonttinsa hyvin, ja antaa mennä toisesta korvasta ulos. Pomottajia lienee aina, jokaisessa työyhteisössä.
Ota puheeksi esimiehen kanssa.
Kuulostaa hankalalta tyypiltä, ja esimiehesi on hänen hankaluuteensa varmasti törmännyt jo aiemmin.
Olen esimiehenä joutunut puuttumaan juuri samanlaiseen tilanteeseen.
Sinuna ap sanoisin ystävällisesti, mutta jämäkästi tyyliin "kiitos muistutuksesta, mutta tiedän kyllä aikataulun.... tiedän kyllä, koska asian vastuu on MINULLA"
Kun ystävällisesti torppaat hänen ystävällismieliset muistuttelut, kyllä se siitä ajan kanssa menee ohi. Älä näytä hermostumistasi. Anna hänen ymmärtääm että hoidat oman osuutesi. Oletko kertaakaan hänelle mitään sanonut asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä ap. Työskentelin pienessä 4 hengen tiimissä jossa yksi nainen, minua 35 v vanhempi, kyseenalaisti alusta asti osaamiseni. Eihän nuori nainen (olin 27v kun aloitin ja hän silloin päälle 50v), kaiken lisäksi nätti ja vielä ystävällinen ja iloinen, voi tehdä työtään hyvin. Hän kun oli aina epäystävällinen -koska oli niin kova kiire (tarkistella muiden tekemisiä) ettei ehtinyt olla mukava kenellekkään.
Aluksi se oli juuri tuollaista hienovaraista vihjailua joka muuttui suorasukaisemmaksi epäilyksi siitä osaanko mitään. Sitten minusta puhuttiinkin avoimesti jo paskaa ja suoranaisia valheita. Nainen alkoi tehdä kysymättä lupaa minun töitäni koska "en kumminkaan hoitaisi niitä oikein (eli kuten HÄN halusi) Tajusin että nainen kokee minut niin suurena uhkana että halusi savustaa minut ulos. Hänelle oli tärkeää toitottaa kokoajan miten äärimmäisen ylityöllistetty hän muka on, kuinka kukaan muu ei osaa mitään ja kuinka ilman hänen jatkuvaa tarkisteluaan mikään ei toimisi. Oma toimintatapani oli erilainen, eikä nainen voinut sietää sitä. En mennyt mukaan hänen hysteriaan liiasta työmäärästä enkä pomon perseennuolentaan. Tämä sai naisen vihaamaan minua entistä enemmän. Viisi vuotta kestin jatkuvaa osaamiseni kyseenalaistamista kunnes vaihdoin työtä. Pomoni oli kovin pahoillaan mutta sanoi ettei vaan jaksa tapella tuon naisen kanssa vaan odottaa että hän jää eläkkeelle. Menetin motivaation kivaan työhön tuon kyttääjän myötä. Kostoksi lähtiessäni kerroin kaikille että syy lähtööni oli 100% tuo nainen. Entuudestaan jo inhottu kollegani sai niskaansa paskamyrskyn, sillä minä Olin tykätty työkaveri ja entiset työkaverit harmistuivat tosi paljon lähdöstäni. Tästä alkaa 4 kk.
Kuulin että jälkeeni palkattiin uusi työntekijä, joka lopetti koeajan puitteissa. Syynä kollegani joka savusti minutkin ulos.
On se hienoa että tuollaiset luonnevikaiset ämmät saavat riehua kun pidetyt ja osaavat työntekijät vaihtavat paikkaa. Tosin Onni minulle että vaihdoin, uusi työni on paljon mukavampi ja saan paljon kiitosta osaamisestani; jota ehdin jo epäillä kiitos tämän dissaavan kollegan.
P? Siis tää työkaveri? Kuulostaa meinaan aika tutulta ja voin sanoa että raskasta oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haistata paskat tommoselle ämmälle, ei ihmisten tarvitse sietää mitään ylimääräistä kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin joku tuossa jo neuvoi jämäkkyyttä peliin. Katkaise turhat kyselyt/varmistamiset ystävällisesti mutta napakasti samantien. Sano: kiitos vaan, mutta asia on jo hoidossa/hoidettu. Juu, riedän kyllä projektini aikataulun. Ok, kiitos, mutta tämä selvä. Miksi kysyt, hommahan on ilman muuta minulla hoidossa. Tietenkin, miksi sitä kysyt. Joo, sehän on minun työni, totta kai hoidan. Hei camoon, älä nyt tuolla päätäsi vaivaa, sehän on jo sovittu juttu, että teen sen. Hei joo, kiitos vaan, mutta olen jo perillä prosessista, ei ole tarpeen enää muistutella. Joo, kysyn jos tarvitsen tietoa.
Nro 11 jatkaa. Koittaisin tosiaan ensin itse olla jämäkkä ja ystävällinen, enkä hermostuisi toisesta. Näin ulkopuolelta ei voi sanoa, onko työkaverillasi negatiiviset aikeet vai yrittääkö hän tosiaan vaan auttaa. Et voi myöskään tietää mitä kaikkea hän on kokenut uransa aikana tai tekeekö hän pientä surutyötä edeltäjäsi lähdettyä. Parhaiten menestyt, jot osoitat tervettä varmuutta ja sopivaa itsenäisyyttä. Mieti mistä työasioista voisit joskus puha ihan vaikka muodon vuoksi ja mistä asioista et jaksa keskustella. Rajaa ja ota ohjat omiin käsiisi, mutta muista toki myös tiimityötaidot. Ja voithan sinäkin ehkä kysyä jotain työkaveriltasi. Mutta jos tilanne jatkuu tai kasvaa pahantahtoisesta suuntaan, sitten voi olla tarpeen jutella esimiehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, mulla on nyt sama tilanne, paitsi että oon ollut vasta kuukauden uudessa työssäni. Eka oman alan vakituinen duunipaikka pienessä järjestössä ja vierustoverini yrittää koko ajan änkeä reviirilleni typerine ehdotuksineen.
Olen sanonut ihan suoraan nyt pari kertaa, että hienoa, kun sulla riittää intoa auttaa, mutta tämä on mun vastuualueeni ja mä teen lopulliset päätökset näissä asioissa. Ja että tehdään niin että lähestyn häntä itse jos kaipaan neuvoja. On vähentynyt vihjailu ja itse suhtaudun nyt itsevarmemmin työhöni. Päätin vaan olla välittämättä :D suosittelen!
Otat puheeksi esimiehen kanssa. Ei sen vaikeampaa.