Voiko 39-vuotias vielä saada parisuhteen?

Teet itse suoran aloitteen kadulla tai missä tahansa salilla jollenki miehelle.

Mä löysin mun miehen 38 vee!

Olisi mukavaa, jos joku tulisi ehdottamaan treffejä vaikkapa kaupassa, bussissa, junassa, apteekissa, kirjastossa, salilla tai jopa työpaikallakin, mutta en jaksa mennä minnekään muuten tyrkylle. :/

Mulla oli sama ongelma parikymppisenäkin. Siis en tavannut ketään juuri ikinä, vaikka olin ihan nätti ja hoikka sekä halukas parisuhteeseen, kun siis en käynyt ikinä viihteellä ja opiskelin, tein töitä ja illat vietin aina kotona. Tuolloinkin olin aivan liian ujo mihinkään nettideittailuunkin.

Ihastuin sitten joihinkin opettajiin/luennoitsijoihin tai (salaa) vanhempiin & varattuihin töissä, kun siis en tavannut edes potentiaalisia kumppaneita muualla. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukavaa, jos joku tulisi ehdottamaan treffejä vaikkapa kaupassa, bussissa, junassa, apteekissa, kirjastossa, salilla tai jopa työpaikallakin, mutta en jaksa mennä minnekään muuten tyrkylle. :/

Mulla oli sama ongelma parikymppisenäkin. Siis en tavannut ketään juuri ikinä, vaikka olin ihan nätti ja hoikka sekä halukas parisuhteeseen, kun siis en käynyt ikinä viihteellä ja opiskelin, tein töitä ja illat vietin aina kotona. Tuolloinkin olin aivan liian ujo mihinkään nettideittailuunkin.

Ihastuin sitten joihinkin opettajiin/luennoitsijoihin tai (salaa) vanhempiin & varattuihin töissä, kun siis en tavannut edes potentiaalisia kumppaneita muualla. T. Ap

Haha, mä menin naimisiin (yliopiston) opettajani kanssa. Juuri tuosta syystä: en tavannut miehiä missään muualla. Opiskelukavereissa ei ollut potentiaalisia kumppaneita, vaikka muutamaan ehdin olla ihastunut. Ujous esti minkään enemmän kehittelyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukavaa, jos joku tulisi ehdottamaan treffejä vaikkapa kaupassa, bussissa, junassa, apteekissa, kirjastossa, salilla tai jopa työpaikallakin, mutta en jaksa mennä minnekään muuten tyrkylle. :/

Mulla oli sama ongelma parikymppisenäkin. Siis en tavannut ketään juuri ikinä, vaikka olin ihan nätti ja hoikka sekä halukas parisuhteeseen, kun siis en käynyt ikinä viihteellä ja opiskelin, tein töitä ja illat vietin aina kotona. Tuolloinkin olin aivan liian ujo mihinkään nettideittailuunkin.

Ihastuin sitten joihinkin opettajiin/luennoitsijoihin tai (salaa) vanhempiin & varattuihin töissä, kun siis en tavannut edes potentiaalisia kumppaneita muualla. T. Ap

Haha, mä menin naimisiin (yliopiston) opettajani kanssa. Juuri tuosta syystä: en tavannut miehiä missään muualla. Opiskelukavereissa ei ollut potentiaalisia kumppaneita, vaikka muutamaan ehdin olla ihastunut. Ujous esti minkään enemmän kehittelyn.

Itse asiassa niin menin minäkin. :) Tosin meille tuli hiljattain ero (tähän aiheeseen liittymättömistä syistä). Nyt olen saman lähtöasetelman äärellä jälleen.

T. Ap

Miksi nettisuhteesta alkanut olisi poissuljettu? Jos katselet miesten profiileja ja kirjoitat jollekin kivan oloiselle? Jos et siis omaa profiilia halua tehdä?

Mulla sama ongelma. Tosin olen sinua vanhempi ja mut hylättiin. En uskalla tehdä mitään ja en voi oikein missään tavata ketään. Voiko mihinkään nettiin jättää enää ihan vaan kirjeenvaihtoilmoitusta, että voisi sähköpostilla rauhassa tutustua ilman mitään profiileja? N48

Vaikea täältä on neuvoja saada kun keskustelun taso on luokkaa 'noloin pierusi, kampaamokatku....'.

Äitini löysi 62-vuotiaana kurssilta miesystävän. Kiinnostaisiko ap:tä opiskelu?

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukavaa, jos joku tulisi ehdottamaan treffejä vaikkapa kaupassa, bussissa, junassa, apteekissa, kirjastossa, salilla tai jopa työpaikallakin, mutta en jaksa mennä minnekään muuten tyrkylle. :/

Todellisuudessa jos joku tuntematon tulisi ehdottamaan treffejä, niin tekisit hänestä rikosilmoituksen raiskauksen yrityksestä tms.

Hiljattain oli uutinen naisesta, joka meni ensimmäisen kerran naimisiin 92-vuotiaana, joten ei 39-vuotias siinä mielessä ole vielä lainkaan vanha :) !

Mun mielestä paras neuvo on liikkua ihmisten ilmoilla, harrastuksissa, illanvietoissa ja kaikenmaailman kissanristiäisissä. Siellä niitä miehiä tapaa. Ole aktiivinen kavereidesi kanssa, kun joku pyytää johonkin , lähde mukaan. Kun harrastusporukka tia työkaverit tai vanhat luokkakaverit lähtee kaljalle tai syömään, ole mukana. Sitä kautta tapaat paljon ihmisiä ja kenties jossain vaiheessa sen sopivan miehenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hiljattain oli uutinen naisesta, joka meni ensimmäisen kerran naimisiin 92-vuotiaana, joten ei 39-vuotias siinä mielessä ole vielä lainkaan vanha :) !

Mun mielestä paras neuvo on liikkua ihmisten ilmoilla, harrastuksissa, illanvietoissa ja kaikenmaailman kissanristiäisissä. Siellä niitä miehiä tapaa. Ole aktiivinen kavereidesi kanssa, kun joku pyytää johonkin , lähde mukaan. Kun harrastusporukka tia työkaverit tai vanhat luokkakaverit lähtee kaljalle tai syömään, ole mukana. Sitä kautta tapaat paljon ihmisiä ja kenties jossain vaiheessa sen sopivan miehenkin.

Kun olet 39v., alkaa kyllä suurin osa näissäkin kuvioissa olla varattuja. Vapaita, kivoja miehiä alkaa olla vähemmän. Tuo neuvo on hyvä parikymppiselle, mutta ei paras vanhemmalle.

Itse kyllä aion etsiä netistä. Tykkään jutella ensin rauhassa, ennen kuin tapaan. Minulla on jo lukutaitoa sen suhteen, millaisia ihmisiä on tekstien takana.

Tietysti jos asenne on noin kielteinen netissä tutustumista kohtaa niin kokeilisin sitten niitä harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitäisi toimia? En haluaisi lähteä mihinkään baareihin tai bilettämään, enkä ole kiinnostunut nettideittailusta tai Tinderistä. Onko ainoa vaihtoehto lähteä ulkomaanmatkalle, jossa olisi todennäköisempää, että joku kiva mies tai nainen (!) tulisi juttelemaan mulle? Kun siis Suomessahan ihmiset harvemmin selvin päin tulevat iskemään.

T. Eronnut, ujo ja ikäistään nuoremman näköinen nainen

Tjaa,a. Itse olen hieman vajaa 40 -vuotias sinkkumies -jos nyt sukupuolellani on väliä- niin en myöskään ole -toistaiseksi- hakenut kumppania sen paremmin nettideittailusta tai tinderistä, enkä liiemmin ole innostunut käymään baaeissa kuin yökerhoissa, kuin satunnaisesti . - Toki niistäkin olen löytänyt seuraa, mutta ne vain muuten ole ympäristöjä, joissa voisin sanoa erityisesti viihtyväni. En tiedä miksi olen sinkku. Saatan lähestyä melkein missä hyvänsä naista, jos koen hänet kiinnostavaksi; tai olla lähestymättä, jos jostain syystä tulen toisiin ajatuksiin.

 Joskus pienessä mielessäni olen ajatellut, että yksi syy sinkkuuteeni on, että pärjään ja viihdyn kai liian hyvin itsekseni; välillä hukaten itseni töihini, tai (jatko-)opintoihini, mutta myös harrastuksenikin ovat enempi yksilölajeja kuin joukkuelajeja. Sosiaalista puoltani pääsen harjoittamaan kolleegoideni kanssa, satunnaisemmin vanhojen ystävien sekä vanhempieni että sisarusteni perheiden parissa niin paljon (tai vähän), että en aivan omaan kammiooni onnistu hautaamaan itseäni.

- Vaikka esimerkiksi kummilapsiani hemmottelenkin valitettavan usein enempi materiaalisesti kuin suomalla heille (kallista) aikaani.

 Viime aikoina olen useamman kerran havahtunut ja huomannut ajattelevani, että miltä tulevaisuus näyttää, jos ja kun itse käyn vanhemmaksi ja myös (mm). vanhempani vanhenevat ja olenko minä sitten se perheettömänä ja sinkkuna se, jonka oletetaan kantavan heidän tarpeistaan mahd. isomman vastuun? - Kuinka paljon voi luottaa siihen, että "hyvinvointi valtio" tukee, eikä vanhukset kaadu meidän omaisten syliin? Mutta myös maailmalla sattuneet tapahtumat ovat alkaneet tuntua lähemmiltä. - Entä, jos olisinkin ollut silloin paikalla kun terroristi isku tapahtui, tai entä jos talven liukkaat olisivat syösseet minut väärällä hetkellä vastakkaiselle kaistalle. - Kuinka kauan olisi mennyt, että joku olisi alkanut huolestua? - Tai siihen, että joku olisi tosissaan alkanut etsimään minua   

Oikeastaan halusin vain todeta, että näin sinkkunakin voi tai olen toistaiseksi voinut elää oikein hyvää ja laadukasta elämää. Toki toisinaan on siipi maassa, mutta niin on minusta oikeus toisnaan  olla oli sitten parisuhteessa tai sinkku.

- Ja kyllä näin sinkkuna sitä toisinaan sorrun myös yliromantisoimaan parisuhteen. - Eikä tällaisen kipinän syttymiseen tarvitse välttämättä muuta kuin vaikka nyt -kun katselen ympärrilläni olevia nuoria ja vanhempia pariskuntia....

 Ahtaassa mielessäni saatan ajatella että parisuhde oikeuttaisi olmaan toiselle se ilo ja valo. Ta, että parisuhde oikeuttaisi säännölliseen seksiin, kun taas näin sinkkuna kun syyhyää vimmatusti, niin sitä sitten saattaa, tai voi joutua kärvitelemään vain yksin. Mutta ei se tietenkään näin yksinkertaista ole; ei parisuhdekumppanin tehtävä ole paikata minun puutteitani.

Parhaimmillaan voisimme olla enemmän kuin kumpikaan yksin, mutta kyllä minä toivon, etten sanoisi, että vaadin silti, että kummallakin säilyisi oma halu ja tahto ja olisi kummallista, jos ne menisivät aina yhteen. - Mutta toivottavasti suurimmalta osaa kuitenkin meillä olisi samakäsitys.(..)   

Joskus tuntuu sille, että sinkkuuteni on monelle muulle paljon suurempi ongelma kuin minulle itselleni. - Miksi siis kiirehtisin tai päätäpahkaa alkaisin etsimään väen väksinitselleni kumppania? -Va kadunko tätä ajatustani sitten, joskus yksinäisenä vanhuksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljattain oli uutinen naisesta, joka meni ensimmäisen kerran naimisiin 92-vuotiaana, joten ei 39-vuotias siinä mielessä ole vielä lainkaan vanha :) !

Mun mielestä paras neuvo on liikkua ihmisten ilmoilla, harrastuksissa, illanvietoissa ja kaikenmaailman kissanristiäisissä. Siellä niitä miehiä tapaa. Ole aktiivinen kavereidesi kanssa, kun joku pyytää johonkin , lähde mukaan. Kun harrastusporukka tia työkaverit tai vanhat luokkakaverit lähtee kaljalle tai syömään, ole mukana. Sitä kautta tapaat paljon ihmisiä ja kenties jossain vaiheessa sen sopivan miehenkin.

Kun olet 39v., alkaa kyllä suurin osa näissäkin kuvioissa olla varattuja. Vapaita, kivoja miehiä alkaa olla vähemmän. Tuo neuvo on hyvä parikymppiselle, mutta ei paras vanhemmalle.

Itse kyllä aion etsiä netistä. Tykkään jutella ensin rauhassa, ennen kuin tapaan. Minulla on jo lukutaitoa sen suhteen, millaisia ihmisiä on tekstien takana.

Tietysti jos asenne on noin kielteinen netissä tutustumista kohtaa niin kokeilisin sitten niitä harrastuksia.

On totta, että prosentuaalisesti 40-vuotiaista pienempi osa on sinkkuja kuin 20-vuotiaista. Silti väitän, että tuo on paras keino, jos ei halua nettitreffeille. Ja jos nettideittailuun lähtee, kannattaa varautua siihen, että siellä vasta on kaikenlaista urpoa tarjolla. toki on fiksuja ja asiallisiakin miehiä, mutta moni myös etsii yhden yön seuraa. Ja moni, joka muuten ei saa naista iskettyä, pyörii netissä, koska sitä kautta pääsee helpommin edes kerran treffeille. Kun tapaa kasvotusten jossain tilaisuudessa, pystyy vähän paremmin suodattamaan ne urpot pois.

Naisilla on aina helppoa.

Parisuhteen ei voi onnistua jos sen aloittaa noin myöhään , omani alkoi 17 vuotiaana ja nyt 20 v myöhemmin olemme vieläkin onnellisia. Eikö sinua yhtään hävetä

Tottakai voit vielä löytää hyvän ja onnellisen parisuhteen! Rakkaus ei kuitenkaan tule kotoa hakemaan eikä kulje kello kaulassa ;)

Tsemppiä ja aurinkoista kevättä!