Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen rakastunut terapeuttiini niin suuresti, etten ole tuntenut vastaavaa koskaan aiemmin. En pysty unohtamaan häntä -- minulle hän on suunnilleen joku taruolento ja pelastava enkeli. <3 Häpeän fiiliksiäni syvästi ja tunnen lähes identiteettikriisiä syistä, joita en ehkä avaa tässä. Olisiko ideoita, miten voisin käsitellä asiaa jotenkin järkevästi?

  • ylös 1
  • alas 1

Kommentit (2)

Vierailija

Tunnen itse tavallaan tosi typeräksi ja noloksi sekä äärimmäisen lapselliseksi kyseisen asian vuoksi. Siis mä elelin "vakaassa" heteroliitossa ja elämäni oli jotenkin asettunut uomiinsa, vaikka pinnan alla olikin myrskyisää. Siis mä jotenkin suorastaan "päihdyin" siitä hänen läsnäolostaan, hänen katseestaan ja äänestään.

Päätin lopullisesti ottaa avioeron, sillä tajusin, että halusin jotain muuta kuin aviomieheni. Mutta siis se kyseinen mua vanhempi nainen oli myös varattu ja se ihastuminen oli yksipuolista. :( Aloin ihastumiseni myötä treenata ja satsata ulkonäköön monen vuoden jälkeen ja toki muutuinkin huomattavastikin parempaan suuntaan. Se mun ihastukseni kohde ei todennäköisesti edes tajunnut, että tein ihan kaikki jutut hänen vuokseen. :/ Mitä mulla on jäljellä: ei mitään tai oikeastaan vapaus, yksinäisyys ja sinkkuus. Nice...or not.

Olen edelleenkin rakastunut siihen naiseen, mutta en edes tule näkemään häntä pitkään aikaan, ja ehkä mun olisi syytä olla näkemättä häntä enää lainkaan. Mitä ihmettä mä teen nyt?

T. Onneton ap

Vierailija

Ja siis sellainen vielä, että se kaikki kaunis ja ihana jatkui niin kauan, kunnes paljastin tunteeni häntä kohtaan. Hän sanoi mulle tosi kalsakan ilkeästi, etten kiinnosta häntä lainkaan jne. Olin aina tosi ystävällinen ja asiallinen häntä kohtaan, tosin ihastuneena olin ajoittain jotenkin hieman höpsö/haaveileva. Mä siis olen ihan ok-näköinen (tehnyt nuorempana mallin töitä ja olen hoikka ja sopusuhtainen) ja akateemisesti koulutettu sekä ihan asiallinen. Hän vain pitää mua jotenkin kajahtaneena ilmeisesti, kun menin ihastumaan häneen.

Mutta en tajua sitä, miksi hän ei ymmärrä mua, vaikka kerroin hänelle omasta tilanteestani. Siis elin väkivaltaisessa liitossa, jossa mies kiusasi ja nöyryytti mua jatkuvasti. Se mun rakkautteni häneen saattoi olla myös "hätähuuto" pois onnettomasta elämästäni. Olisin tarvinnut häneltä lohdutusta ja ehkä olisin halunnut hänestä itselleni turvallisen äitihahmon. Hän siis on itseäni vanhempikin. En mä halua/halunnut hänelle mitään pahaa; olisin kaivannut vain vähäsen rakkautta ja lohdutusta. :'(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla