Miehen kanssa vakava kehityskeskustelu kohta. Ahistaa.

Lapset lähtee kohta hiihtoloman viettoon mummolaan, ja miehen kanssa kaksin jäätyämme nostan kissan pöydälle. Ahdistaa jo valmiiksi.

Joko se kuuntelee ja yrittää ymmärtää pointin. Tai se ei kuuntele, eikä välitä. Tai sitten se kuuntelee ja kääntää kaiken väärin päin.

Kyse siis miehen jokaviikonloppuisesta valvomisesta. Sinällään ok, mutta pelaa koneellaan räiskintäpelejään niin, että hakkaa näppäimistöä, potkii seinää, naurahtelee, tuhisee, murisee. Oikeasti.
Aloittaa pelin 22 korvilla ja lopettaa sen 4-7 välillä. Kolisee jääkaapilla ja vessanovissa.
Minä käyn sanomassa että olisi hiljempaa, että minä ja lapset saahaan nukutuksi, mutta mies on sitä mieltä, että oon vittumainen riehuja joka viikonloppu.
Lasten kanssa suunnitellaan nukkumisjärjestelyt viikonloppuna uusiksi, ja yleensä minä nukun sohvalla ja lapsia laitan nukkumaan viimeiseen huoneeseen, että olisivat mahdollisimman nurkan takana.
Mies pelaa siis keskellä asuntoa huoneessa, missä on kyllä ovet, mutta ei halua niitä kiinni ilmanvaihdon takia.

Tilanne on aivan absurdi.

Pitäkää peukkuja!