Miksi aina puhutaan keskivaikeasta masennuksesta?
Miksi ei koskaan vaikeasta tai lievästä masiksesta?
Kommentit (11)
Ihmiset optimoivat diagnoosinsa sellaiseksi, jolla saa parhaat tuet. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Täh?
Niin. Monesti puhutaan kuinka joku kärsii keskivaikeasta masennuksesta. Mikä ihmeen keskivaikea?
Samaa olen ihmetellyt. Tunnen keskivaikeaa masennusta sairastavan, jolla riittää energiaa töiden tekemiseen, sukulaisten ja ystävien kanssa seurusteluun, asunnon ja kesämökin ylläpitämiseen, harrastamiseen sekä matkailuun. En ole oikein saanut selvää miten hän eroaa tavallisesta energisestä ihmisestä?
No lievän, keskivaikean ja vaikean masennuksen diagnosointiin tarvitaan/vaaditaan eri pisteet Beckin testistä. Jos oireesi vastaavat keskivaikean depression oireita, diagnosoidaan sinut keskivaikeaa masennusta sairastavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Tunnen keskivaikeaa masennusta sairastavan, jolla riittää energiaa töiden tekemiseen, sukulaisten ja ystävien kanssa seurusteluun, asunnon ja kesämökin ylläpitämiseen, harrastamiseen sekä matkailuun. En ole oikein saanut selvää miten hän eroaa tavallisesta energisestä ihmisestä?
Olisiko lääkitys?
Ilman lääkitystä, tai jos sopivaa ei löytyisi, olisin varmasti toimintakyvytön = vakavasti masentunut. Tällöin tarvitaan usein sairaalahoitoakin, luulisin.
@@@@
Keskivaikeasti masentunut voi olla lääkityksellä, niinkuin minä, ja sen avulla pärjäilee töissä ja arjessa. Mutta en minä kunnossa ole. Pysyn liikkeellä lääkkeitten ansiosta, päässä kuitenkin se typerä masennus ja arvottomuus. Odottelen vaan että kuolen sitten joskus pois, siihen saakka yritän elää elämääni. Joku vois sanoo että olen "normaali". Joo nauran ja toimin, mutta se on vaan se hetki kun sä sen näät. Jotkut masentuneet peittää pahaa oloa touhuamiseen. Ei kaikilla masentuneilla ole kotina siivottomat läävät.
@@@@
Lievästi masentunut pärjäilee ilman lääkitystä, keskusteluavun, liikunnan, ruokavalion, sosiaalisten suhteiden turvin. Itsetuhoisia ajatuksia ei ole, mutta tylppää alakuloa, joka ei mene pois.
Tässä vaan oma näkemykseni/ kokemukseni
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Tunnen keskivaikeaa masennusta sairastavan, jolla riittää energiaa töiden tekemiseen, sukulaisten ja ystävien kanssa seurusteluun, asunnon ja kesämökin ylläpitämiseen, harrastamiseen sekä matkailuun. En ole oikein saanut selvää miten hän eroaa tavallisesta energisestä ihmisestä?
Ehkäpä hän on perusluonteeltaan sinua huomattavasti aktiivisempi ja itseltään vaativampi?
Jos hän on suorittamisesta pitävä perfektionisti duracellpupu tuo voi olla hänelle "mitään tekemättömyyttä" ja saamattomuutta ja voi sisimmissään olla hyvinkin melankolinen.
Et voi puolitutusta tehdä oletuksia tuollaisen perusteella.
Se on lievän ja vakavan välillä. Lievän kanssa tulee toimeen. Vakava joutuu sairaalahoitoon.
Koska sympatiapisteet on paremmat keskivaikeassa kuin lievässä, kun taas vaikea masennus ei mene läpi koska sillä ei kehuskella
Täh?