Lue keskustelun säännöt.
Jännä homma. Tuntuu, että sittenkin olisin jo päässyt erosta pahimman yli.
04.03.2017 |
Olen ollut kuukauden ajan aivan paskana ja itkenyt paljon.
Mies siis oli se, joka halusi erota.
Jokin aika sitten tuli oivallus, että ei meidän suhde ollut ihan niin hyvä, kuin mitä olin ajatellut.
Tunteita tietysti vielä on, mutta nyt jotenkin ei tunnu siltä, että mies pitäisi saada takaisin, kuten on koko ajan tuntunut. Että ei voi elää ilman häntä.
Ihmeellinen tunne näiden tunteiden jälkeen.
Kommentit (7)
Onneksi olkoon!<3 Se on omasta mielestäni yksi koko maailman parhaista tunteista kun luulee ensin ettei ikinä tule pääsemään jostakin ihmisestä/asiasta yli, ja sitten yksi kaunis päivä huomaakin ettei satu enää. Olin itse kolme vuotta aivan rikki yhden kusipään takia, enkä vain osannut lopettaa rakastamista vaikka kyseinen kiero ihminen musersi itsetuntoani pala palalta ja kohteli mua suurimman osan ajasta aivan silmittömän epäkunnioittavasti ja paskasti. Kirjoitin siitä viimeksi puoli vuotta sitten tännekin, että mitä mä enää teen näiden tunteideni kanssa, kun en pysty päästämään irti ja tämä helvetti vain jatkuu. Nyt olen VIHDOIN alkanut havahtumaan siihen tosiasiaan että sillä ihmisellä ei olekaan enää otetta muhun, eikä yksinkertaisesti ole häntä millään tasolla ikävä!!! Tuntuu siltä kuin pystyisin ensimmäistä kertaa vuosiin hengittämään oikeasti. Ihan uskomattoman vapauttavaa ja ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ollutkaan todellinen sielunkumppani vai? :)
Kiitos 2 ja hyvä, että hyvin kävi myös sulle. :)
Tuossa mun ex-kumppanissa taas ei ole mitään, että voisin vihata häntä, siksi ajattelin, että tässä voi käydä niin, että vain jään makaamaan tähän enkä millään pääse yli.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos 2 ja hyvä, että hyvin kävi myös sulle. :)
Tuossa mun ex-kumppanissa taas ei ole mitään, että voisin vihata häntä, siksi ajattelin, että tässä voi käydä niin, että vain jään makaamaan tähän enkä millään pääse yli.
Ymmärrän. Mutta toisaalta se että toisessa ei ole varsinaisesti mitään suurta vikaa tai vihattavaa, ei vielä riitä syyksi sille miksi kannattaisi jäädä suhteeseen tai alkaa vellomaan eroa. Elämä on niin lyhyt että täällä ei kannata tuhlata aikaansa suhteisiin ja asioihin jotka ovat "ihan hyviä" tai "vähän jotain sinne päin". Tosi, tosi hyvä että tajusit tilanteen positiivisen puolen jo nyt etkä jäänyt tuleen makaamaan. :) Mutta niille jotka ovat jääneet, voisi toisaalta sanoa lohdutuksena myös että joskus syvä suru on merkki siitä tunteet ovat ainakin olleet aitoja ja vahvoja. Eli ei sitäkään kannata toisaalta hävetä, jos ei heti meinaa päästä yli. Kunhan muistaa että ajan kanssa sieltä kyllä pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Se ei ollutkaan todellinen sielunkumppani vai? :)
En ajattele ihmissuhteita tuon termin kautta. Uskon, että sopivia kumppaneita voi olla useita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännä.