Lue keskustelun säännöt.
Naisvaltaisella työpaikalla puheenaiheena pelkät lapset
Sukukypsä nainen
03.03.2017 |
Olen töissä toimistossa missä on pelkkiä naisia työntekijöinä, ja meillä kahvi- ja lounaspöydän keskustelut ovat pelkkää iänikuista kertomusta lasten puuhasteluista. Lapsettomana ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta on pakko esittää että on tarinoihin jotain sanottavaa tai reaktiota, vaikka mieli tekisi ihan suoraan täräyttää että kuulkaas teidän lapset eivät ole yhtään niin kiinnostavia kuin luulette, ja että nämä päivittäiset kahvihetket veisivät kyllä naisten tasa-arvoasiaa vuosisadalla taakse päin - voisi luulla että näin isolla kasalla (20 kpl) naisia olisi edes jotain muuta puhumista keskenään kuin lapset.
Olen tätä pitkän aikaa seuranneena tullut siihen tulokseen, että kyse on jonkin asteisesta small talkista: ei haluta kertoa mitään henkilökohtaista, mutta kuitenkin yritetään bondata jostain aiheesta, jolloin keskustelu kääntyy siihen, että Ville-Kaapon maitohampaat on ihan just lähdössä ja Liisa-Maijalla on kihomatoja.
Mielestäni on aivan käsittämätöntä että tämän kokoisella naisporukalla ei ihan oikeasti ole toisilleen viikosta toiseen mitään muuta sanottavaa. Keskustelu ei ole edes mitään keittiöpsykologista lasten kasvatukseen liittyvää pohdiskelua, vaan nimenomaan lapsien päivittäiseen elämään liittyvää höpötystä. Ymmärrän toki että äideille omat lapset ovat tärkeitä, mutta välillä tuntuu, että näillä ihmisillä ei mitään muuta persoonaa olekaan kuin "Äiti". Lisäksi on vaikea tuntea oloa joukkoon kuuluvaksi kun itsellä ei ole mitään sanomista näihin juttuihin, jolloin sosiaalisesta perusluonteestani huolimatta jään helposti tuppisuuksi. Keskustelunaiheen vaihdoksetkin ovat osoittautuneet turhiksi, sillä aina joku löytää jonkun lapsiin liittyvän "hauskan" tarinan tai muiston mikä löyhästi liittyy aiheeseen. Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Pyydän teitä lukijoita joilla on lapsia, ottamaan työpaikkanne lapsettomat huomioon ja puhumaan jostain muustakin kuin lapsista ja perhe-elämästä.
Kommentit (11)
Jos vaihdan aihetta, joku jaksaa kommentoida sitä parilla lauseella, minkä jälkeen keskustelu kääntyy tyypillisesti lapsiin.
Meillä on töissä pari muutakin lapsetonta (minun lisäkseni 3), mutta he eivät juurikaan vietä yhteisiä kahvi/lounashetkiä vaan hengailevat yksikseen ja tuntuvat välttelevän muuta porukkaa. Oletan että näin minunkin olisi helpointa tehdä. Olen siis ollut töissä reilusti alle vuoden tässä paikassa, joten olen yrittänyt itsepintaisesti osallistua sosialisointiin. Tämä myös siksi, että minulle on ketjutettu määräaikaisia sopimuksia, ja pelkään että jos vaivun epäsosiaaliseksi taustakukkaseksi, sopimukseni uusiminen/vakinaistaminen voi jäädä siitä kiinni. Mutta kieltämättä töiden vaihto on käynyt mielessä ja nykyään jätän koko ajan enemmän ja enemmän yhteisiä taukoja väliin koska ne tuntuvat pikemminkin esiintymissuorituksilta kuin rentoutumishetkiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös yksi kertoo aina synnytystarinoita kun satun samaan aikaan tauolle. En käsitä miten yhden penskan synnytyksestä voi riittää niin paljon jauhettavaa, kuitenkin jo lähemmäs 20 vuotta sitten tapahtunut asia.
Itse työskentelen myös naisvaltaisella alalla eikä meillä KOSKAAN kukaan puhu lapsista! Suurimmalla osalla ei edes olla lapsia, ikähaarukalta ollaan about 20-55v.
Jaa. Ei meillä ainakaan lapsista puhuta. Yleensä jutellaan ihan vaan työhön liittyvistä asioista, viikonlopun menoista taikka harrastuksista.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan osallistu keskusteluihin jotka aloitat jostakin muusta aiheesta? Kuulostaa aika kummalliselta... ehkä itse vaihtaisin työpaikkaa jos noin olisi...
Onko työpaikka joku kaverikerho?
No, olin juuri kirjoittamassa, että lapset ovat hyvin neutraali aihe, joista puhumalla ei tarvitse ottaa poliittisesti tai ideologisesti kantaa eikä kertoa itsestään liikaa. Sen sijaan voi keskustella koulutilanteesta ja muista kaikille lapsiperheille ajankohtaisista asioista. Lapsistaankaan ei tarvitse kertoa liikaa ja silti on puhumista. Mainio aihe siis, harmi ettei sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä väliä jollain kahvipöytäkeskusteluilla on kun ollaan tekemässä töitä? Ja onneksi on aihe vapaa johon voi tulla keskustelemaan...
Hoitoalalla olen havainnut lähes jokaisen kahvikeskustelun ajautuvan eläkkeelle jäämisen ajankohtaan ja siitä haaveilemiseen. Jotkut taas luulevat voivansa kertoa avoimesti peräpukamistaan kaikille läsnäolijoille... Aivot jätetään narikkaan kokonaan, kun kahvihuoneeseen astutaan... Voisi silti yrittää muistaa, että kuulijat ovat kuitenkin puolituttuja ihmisiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin naisvaltainen työpaikka eikä omista lapsista puhuta juuri koskaan. Puhutaan työasioita, kommentoidaan päivän lehteä ja tällä hetkellä ruoditaan tulevia kuntavaaleja. Jotkut puhuu henkilökohtaisempia asioita kuin toiset, mutta paljon sellaista yleistä asiaa juuri televisio-ohjelmista ja sen hetken ilmiöistä.
Näin siis opehuoneessa.
Onkohan näissä eroa siinä onko esim. hoitotason työtä vai korkeakoulutettu, naisvaltainen ala?
Eikö kukaan osallistu keskusteluihin jotka aloitat jostakin muusta aiheesta? Kuulostaa aika kummalliselta... ehkä itse vaihtaisin työpaikkaa jos noin olisi...