Aivan kummallista vaihtelua ihmisten käytöksessä

Välillä ilkeilyä, ja muutoin halventavaa käytöatä

yhtäkkistä aggressiota

Olet liian vähän tekemisissä ihmisten kanssa.

Hanki ystävä ja pyydä häntä kylään.

Vietätkö aikasi jossain tutkijakammiossa tullaksesi sieltä kerran päivässä ihmettelemään eläviä ihmisiä?

Kun luin aloituksen ja surrealistiset, diffuusit jatkokommenttisi,

näin mielessäni pitkätukkaisen silmälasipäisen hullun professorin kellarissaan koeputkien parissa...

Tuli mieleen opiskeluajoilta vuosikurssimme silloinen ryhmänohjaaja. Erittäin arvaamaton ja ailahteleva ihminen. Yhtenä hetkenä saattoi olla maailmaa syleilevä Äiti Aurinkoinen, puhui fiksuja mm. tunnetaitojen tärkeydestä ja hyvän itsetunnon merkityksestä, painotti, kuinka me kaikki olemme ihania ja arvokkaita sellaisenaan. Sitten aivan äkkiarvaamatta muuttui pisteliääksi, ilkeäksi ja ehdottomaksi. Vastaili mielestään tyhmiin kysymyksiin ivallisesti ja alentuvasti, saattoi kommentoida jonkun kanssaopiskelijan ideaa sanoin "eipä tuokaan nyt niin kaksinen ole". Kerran valitimme eräästä epäasiallisesti käyttäytyvästä opettajasta hänelle, niin vastaus oli, että siihen pitää vain nieleskellen sopeutua. Sitten, kun ryhmänohjaajamme sai vuosikurssiltamme palautetta siitä, että hänen ilkeilynsä ei tunnu mukavalta, oli hän suunnilleen itkun partaalla: "Enhän minä pahaa tarkoita, minulla on vain tämmöinen huumori!"

Jälkeenpäin ajateltuna epäilen, että kyseisellä henkilöllä saattoi olla jotain mielenterveysongelmaa taustalla ja muutenkin vaikeuksia vetää rajoja itsen ja toisten välille. Hän mm. pyrki kaveeraamaan kanssamme niin tiiviisti, että lopulta kukaan meistä opiskelijoista ei enää osannut/uskaltanut antaa suoraa palautetta sen pelossa, että se loukkaisi hänen tai hänestä pitävien opiskelijoiden tunteita. Kertakaikkiaan eriskummallinen tapaus oli hän.