Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Oma vika, jos et ole vähintään maisteri"
03.03.2017 |
Hyvä kolumni Hesarissa
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005109991.html
"Minullapas onkin akateeminen tutkinto, lällällää.
Ajattelin siksi avata teille, miten koulutukseni on seurausta vain älykkyydestä ja ahkeruudesta. Oma valinta.
Minulla oli turvallinen lapsuus, opettajavanhemmat, talo täynnä kirjoja. Minulle ei koskaan sanottu, että sitten jos sinäkin pääset edes peruskoulusta. Sanottiin kun menet yliopistoon.
Tämä on tietenkin omaa ansiotani.
Minut vietiin metsään, konserttiin ja taidenäyttelyyn. Kysymyksiini vastattiin. Kouluun mennessä osasin lukea. Luotin itseeni.
Olin terve. Minua ei ole koskaan lyöty. Minua ei ole kiusattu koulussa. Kaapissa oli aina ruokaa. Kukaan ihan lähellä ei käyttänyt päihteitä tai edes sairastanut vakavasti. Suruni olivat tarpeeksi pieniä lapsen kantaa.
Pyrin ja pääsin musiikkiluokalle, koska se oli pikkukaupungissa tavallisen lapsen tavallinen valinta, ei eliitin hienostelua. Eipä sillä väliä, vaikken olisi päässyt. Kouluni olivat tavallisia suomalaisia peruskouluja, siis tasaisen hyviä. Istuin etupenkissä, en juuri huomannut lamaa.
Yläasteella höpisin opolle alasta joka ei olisi minulle sopinut, lääketieteestä. Hän ei silti sanonut, että tyydy vähempään. Niin tutkitusti sanotaan tänä päivänä monille tytöille, joiden iho ei ole yhtä vaaleanpunainen kuin minun. Koulunkäynti oli tärkeää ja helppoa silloinkin, kun inhosin sitä.
Lukiossa minun ei koskaan tarvinnut miettiä, onko kirjojani varaa maksaa. Olin niin huoleton murrosikäinen, että minulla oli tilaa rypeä maailmantuskassa, ei omassani.
Opintotuki oli yliopistossa niukka – mutta me osoitimme mieltä siksi, että sitä ei oltu vuosiin nostettu. Ei siksi, että sitä olisi rajusti leikattu kuten nyt. Sain jokaiseksi opiskelukesäksi oman alan kesätyötä.
Niin että ei tätä tutkintoa minulle tarjottimella ojennettu, ihan omaa tekoani tämä vain. Ei mitään luokkia ole olemassakaan, terveisin etuoikeutettu.
En siis ihmettele yhtään, että Akavan Sture Fjäder tällaisia Twitterissä sanoi: ”Suomessa koulutus on maksutonta. Kaikilla sama mahdollisuus. Oma vika, jos ei kouluttaudu.”
Oma vika, lällällää. Somemyrsky sai jo Fjäderin pahoittelemaan sanavalintojaan, mutta hänhän ei ole tässä yksin. Samaa virheellistä laulua laulavat monet.
On lukuisia tutkimuksia siitä, että hyväosaisuus periytyy. Koulutus siirtyy sukupolvelta toiselle. On myös käsittämättömän vahvoja ja älykkäitä ihmisiä, jotka ponnistelevat ylöspäin surkeista oloista huolimatta. Osalla heistä väylä on koulutus. Jollain muulla kuin minulla on aidosti syytä kiittää vain itseään.
Suomalainen yhteiskunta on vuosikymmeniä toiminut siltä pohjalta, että mahdollisuuksien oppia pitäisi olla oikeasti samat kaikille. Nehän eivät ole, mutta pieniä asioita tehdään jatkuvasti niin, että pystyttäisiin tasaamaan edes vähän kotitaustan aiheuttamia eroja.
Tämä ei ole koskaan täysin riittänyt. Erot eivät ole kadonneet.
Erot kasvavat erityisesti, kun koulutusta leikataan. Minun lapsuuteni laman seurauksista on siitäkin runsaasti tutkimustietoa. Silti samanlaista ylimielistä politiikkaa tehdään edelleen.
Onni kasautuu. Se ei oikeasti ole valinta tai oma vika. On huolestuttavaa, jos tällainen puhe taas lisääntyy."
Nykyään on kumma kun kouletut ihmiset väittävät koulutustaan täysin omaksi ansiokseen ja mollaavat työttömiä/köyhiä. Siitä huolimatta että yleisesti on tiedossa että koulutustaso periytyy. Tässä tilastokeskusen luvut:
http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_002.html?s=0
Kommentit (8)
Tuollaistahan meno on nykyajan mv/trump-maailmassa. Ketään ei kiinnosta faktat ja tutkimustulokset vaan se kuka huutaa kovimpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuo juttu oli vähän yksipuolinen. Kyllä meillä Suomessa on edelleen hyvä koulutusjärjestelmä ja kaikilla on mahdollisuus nostaa asemaansa käymällä kouluja. Täyteen mahdollisuuksien tasa-arvoon ei ole mielestäni edes mahdollista päästä, sillä se tarkoittaisi "parempien perheiden" latistamista ja heidän lastensa huostaanottoa, jotteivat koulutetut vanhemmat vain antaisi liiaksi etumatkaa (tämä siis liioitellen). Oma tarinani on hyvä esimerkki siitä, mihin voi mahdollista päästä meidän koulutusjärjestelmän kautta. Vanhemmat tai lähisuku ei ollut käynyt kouluja, vaan kasvoin maatilalla ja ammattikoulun käyminen ja nopeasti oikeiden töiden pariin pääseminen oli tavoite. Minua ei koskaan autettu kotona läksyjen kanssa, kiitettiin kyllä hyvistä numeroista, mutta kutonen ei olisi aiheuttanut mitään negatiivista reaktiota. Halusin lukioon, sain hyvän yo-todistuksen, menin yliopistoon, valmistuin ja pääsin koulutustani vastaaviin töihin.
En voi sanoa, että lälläslää, opiskelkaa muutkin niin pääsette pitkälle. Mutta minusta on myös väärin väittää, että vain koulutetuista ja varakkaista perheistä tulevat pääsevät opiskelmaan hyviin ammatteihin. Onnistuu se muiltakin, mutta meillä jokaisella on omat lähtökohdat niin hyvässä kuin pahassa. Yhteiskunta tasoittaa isompia kuoppia, mutta ei voi tasapäistää kaikkia.
Onhan tuo ihan totta. Jos tahtoa riittää käydä koulut loppuun, ilman kannustusta ja rajallisin resurssein, niin on jo voittaja. Opintotuki on kaikille sama, toisia vanhemmat auttaa enemmän kuin toisia ja osa käy töissä. Jotkut uhriutuvat ja käyttävät elämänsä valitukseen kuinka kotona ei tuettu eikä autettu.
Edelleen Suomessa on ilmainen peruskoulu ja halpa lukio. On se omakin moka jos ei osaa niitä hyödyntää.
Tämä on niin totta! Varsinkin vanhempien osallistuminen ja kiinnostus lapsensa elämään vaikuttaa todella paljon.
Joo, olen mäkin duunariperheestä, mutta en varmasti olisi päässyt nykyiselle alalleni yliopistoon (tai ainakin se olisi ollut paljon vaikeampaa), mikäli en olisi esim. pääsykokeisiin lukemisen aikana saanut henkistä tukea ja tsemppiä vanhemmiltani. Ala-asteelta asti porukat ovat olleet kiinnostuneita mun koulunkäynnistä ja elämästä muutenkin. Onhan tämä ihan hirveän iso etu verrattuna niihin, joiden vanhempia ei kiinnosta.
Kyllähän noita taistelijoitakin on, jotka pääsee elämässä hyvään asemaan huolimatta vanhempien riitaisasta ja pitkästä erosta, lapsen kiinnostuksenkohteiden halveksunnasta ("lukio on ihan turhaa minä en sitä maksa!"/"et sinä mihinkään amikseen mene, vaan lukioon!"), perheväkivallasta yms., mutta on sanomattakin selvää, että elämän kaikki osa-alueet, myös se korkeakouluhaku tai hyväpalkkaisen työn saanti, ovat heille huomattavasti vaikeampia kuin muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo juttu oli vähän yksipuolinen. Kyllä meillä Suomessa on edelleen hyvä koulutusjärjestelmä ja kaikilla on mahdollisuus nostaa asemaansa käymällä kouluja. Täyteen mahdollisuuksien tasa-arvoon ei ole mielestäni edes mahdollista päästä, sillä se tarkoittaisi "parempien perheiden" latistamista ja heidän lastensa huostaanottoa, jotteivat koulutetut vanhemmat vain antaisi liiaksi etumatkaa (tämä siis liioitellen). Oma tarinani on hyvä esimerkki siitä, mihin voi mahdollista päästä meidän koulutusjärjestelmän kautta. Vanhemmat tai lähisuku ei ollut käynyt kouluja, vaan kasvoin maatilalla ja ammattikoulun käyminen ja nopeasti oikeiden töiden pariin pääseminen oli tavoite. Minua ei koskaan autettu kotona läksyjen kanssa, kiitettiin kyllä hyvistä numeroista, mutta kutonen ei olisi aiheuttanut mitään negatiivista reaktiota. Halusin lukioon, sain hyvän yo-todistuksen, menin yliopistoon, valmistuin ja pääsin koulutustani vastaaviin töihin.
En voi sanoa, että lälläslää, opiskelkaa muutkin niin pääsette pitkälle. Mutta minusta on myös väärin väittää, että vain koulutetuista ja varakkaista perheistä tulevat pääsevät opiskelmaan hyviin ammatteihin. Onnistuu se muiltakin, mutta meillä jokaisella on omat lähtökohdat niin hyvässä kuin pahassa. Yhteiskunta tasoittaa isompia kuoppia, mutta ei voi tasapäistää kaikkia.
Tässä on isoja sukupolvieroja. Sinä et selvästikään ole nuorimmasta päästä. En ole minäkään ja olen duunaritaustalta akateemiseksi ponnistanut. Nykyisillä nuorilla ei vastaavia mahdollisuuksia kuitenkaan ole kuten meillä vielä oli. Huono-osaisuus periytyy nykyisin paljon voimakkaammin kuin vielä 90 -luvulla puhumattakaan sitä aikaisemmista vuosikymmenistä. Monelta puuttuu täydellisesti pärjämisen malli. Kun kukaan ei tuttavapiiristä ole töissä tai koulutettu. Pitkäaikaiseen köyhyyteen liittyy lisäksi täysi näköalattomuus. Mikä ei hyödytä heti, sitä ei kannata tehdä. Rajaa koulutuksen vahvasti silloin ulos näköpiirissä olevista vaihtoehdoista. Nykyisin jo lukiokirjat ovat monelle nuorelle liian kalliita puhumattakaan yliopisto-opinnoista.
Hyvä kirjoitus. Hyväosainen saa monet asiat vain menemällä eteenpäin, ovet aukeavat, sivusta tulee tukea. Sen sijaan huono-osaisempi menee eteenpäin hoiperrellen, kääntyy ehkä tärkeässä risteyksessä väärään suuntaan, eikä kukaan huutele perään, ei kysy, miksi menet sinne. Tulee mieleen runonpätkä, jonka tekijää en muista: "He ihmettelevät, miksi olen vasta tässä. Mutta kukaan ei kysy, kuinka kaukaa olen tähän hetkeen tullut".
Alue: Aihe vapaa
Linkki olisi riittänyt