Miten olette päässeet yli uskottomuudesta?

Kuluneen vuoden aikana on paljon pohdittu avioeroa ja asiat johti siihen, että ystävyys muuttui henkiseksi uskottomuudeksi ja siitä tapailuksi ja vähitellen seksisuhteeksi. Olen kyllä miehelle tunnustanut ja antanut salasanat eri viestimiini, jotta voi seurata ja mulla olis pienempi kynnys langeta kiusauksiin ja yhteydenpitoon, mutta silti olen vielä kiinnijäämisen ja osin omien tunnustusten jälkeen kymmenkunta kertaa langennut tuhmiin viestittelyihin ja muutaman kerran autoseksiin jne.

On toki niin, että ilmankin pettämistä olen paljon miettinyt jatkaako liittoa vai ei, mutta en haluaisi että se olisi se syy, vaikka miehen kärsivällisyys alkaakin ymmärrettävästi olla lopussa. Nyt olen taas muutaman viikon pystynut katkaisemaan kaikki yhteydet, mutta huomaan, että vieläkin välillä houkuttaa ja ärsyttää, miten herkästi nyt meinaan langeta, vaikka olen ollut uskollinen vaimo vuosikaudet.

Eli:
MIten ihmeessä olette tai miehenne on saanut lopullisesti katki syrjähypyn?
MIten olette saaneet takaisin luottamuksen rakennettua etenkin tällasien jälkeen, että olen pettänyt monta kertaa monista hyvistä aikeista huolimatta? Kun en itsekään tiedä voiko itseeni luotta, vaikka yritys on kova...